K-18

Tisukuva , joka kissaharrastajille kertoo jo jotain. Eli varovaisen toiveikkaana voisi olla, että Hertta odottaa viimein pikkuisia.

Neidille maistuu ruoka erittäin hyvin, taas kerran. Raksubaarissa käydään ratustelemassa liha-aterioitten välillä. Lihaa onkin taas pakkasessa ihan mukavasti, kun emäntä kävi hamstrausretkellä Atrian tehtaanmyymälässä. Kyllä kisujen kelpaa possun ulkofilettä syödä, kun kilohinta oli nelisen euroa. Ja tuoretta sydäntäkin silputtiin urakalla vaihteluksi. Hertan paino onkin noussut ilahduttavasti kotiintulon 3,3 kilosta neljään puolentoista viikon aikana. Epäilen kyllä vähäisempää painonnousua, kun tuo meidän vaaka ei ole niitä luottavimpia. Näyttää emännällekin ihan liian korkeita lukemia.

Hertta heitti sitten koko turkkinsa ja on tällä hetkellä melko surkean näköinen. Entinen kaunis hännänpuuhka on kuin risu. Kuntoa terästetäänkin päivittäin Multicatilla ja omega-öljyllä.

JOS tämä raskaus nyt on totta, alkaakin lasketun ajan vahtiminen. Astutusväli kun pystyi olemaan jotain kolmen viikon välillä, eli ensimmäinen mahdollinen päivä olisi 24.5. ja viimeinen 13.6. Tosin Hertan juoksut katosivat taas ajomatkan aikana, joten tuo myöhäisempää ajankohtaa edeltävä viikko on todennäköisin. Mutta kyllä Zimba yritti neidin astua jo hänen saapumisiltanaan, joten kaikki on mahdollista. Käymme ultrassa vapun jälkeen. Toivottavasti siitä saa jotain viitteitä pentujen kehitysiästä.

Uusi yritys

Hertta-neidin sulhanen vaihtui komeaksi mustasavu/valkeaksi könsikkääksi, jolla on jo kokemusta kissavauvojen alkuunpanossa ;). Sormet ristissä toivotun pentueen mahdollinen isä on nyt FIN*Pikkumetsän MassaMake, jolla on hieno vahva turkki, pitkä suora profiili ja tupsutkin korvissa.

Neitihän valeraskaili sen seitsemisen viikkoa. Varasin normaalien mourualkuaikojen mukaan ylityövapaan perjantaiksi 13.3, jotta pääsisin pinkaisemaan uushäämatkasaatille Pietarsaareen. No, odotettavissahan sitten oli, että neiti alkoi pörisemään ja puskemaan vasta sunnuntai-iltana (huokaus). Onneksi seuraavana viikonloppuna oli kuopiolaisia menossa Monican luokse ja he ystävällisesti ottivat Hertan matkalle mukaan. Tuo 718 km:n edestakainen ajo kun käy ihan todella istumalihaksille.

Kävin hakemassa Hertan eilen kotiin. Varsinaisesti astumista ei oltu nähty, mutta neiti oli kyllä käyttäytynyt sulhaselleen oikein keimailevasti alkuärinöiden jälkeen ja sulhanen on kuulema hyvin aikaansaavaa ja periksiantamatonta sorttia. Taas päästään siis nisien tarkkailuun. Ja ultraan mennään viikolla 19.

Latasin netistä ilmaisen kirjanpito-ohjelman, johon aion taas naputella tämän mahdollisesti joskus syntyvän pentueen kulut. Toistaiseksi on mennyt kuittien mukaan 403,38 e eikä pennuista ole vielä mitään varmuutta. No tietääpähän, millä motivoi itseään palkkatyöpäiviin :D