Tanssii tähtien kanssa

Pentujen nimien miettiminen on hauskaa ajanvietettä. Tämäkin pentueen teemana on pyöritelty monenlaista vaihtoehtoa, maisteltu eri kieliä, paikannimiä, levyjä ja yhtyeitä. Kun ensimmäisen pentueen kohdalla päätin käyttää aakkosia ja teemoja pentueen nimissä, jatkui sama tapa nytkin. Vahvana ehdokkaana oli aikansa pimeänä ja lumisateisena iltana Hertan kanssa astutukseen ajellessamme radiosta kuulemani Gibson Brothersin latinoräimekappale Cuba. Troopinen rytke tuntui tuolloin ihanan lämmittävältä. Mutta kun nuo artistimokomat eivät paljoa ole levytelleet - ainakaan niin paljon, että 7 pennulle kipaleitten nimistä saisi aiheita, piti miettiä jotain muuta.

Ja idea hyppäsi kotisohvalla telkkarikanavilla surffaillessa. Joka tuutista tuntui tulevan tanssiohjelmia: So You Think You Can Dance, Tanssii tähtien kanssa ja Teemalta balettia. Ja kun pentueen syntymäaikoihin Kuopio Tanssii ja Soi -hype alkoi vahvasti kotikaupungin medioissa nostaa päätään, niin siitä se idea sitten lähti. Tanssinimet sopivat minusta mettispennuille jotenkin paremmin kuin itse artistiesikuvat - Jorma Uotinen esimerkiksi istuu paljon sutjakammin jollekin sirolle ja pienelle rodulle ;).

Ja tässä ne nyt ovat:
Helinä Cat'omatic Charming ChaCha
Hilppa Cat'omatic Cool Charleston
Toivo Cat'omatic Cuddly Calypso
Sulo Cat'omatic Colorful Conga
Heta Cat'omatic Cute Cotillion
Otso Cat'omatic Capacious CanCan
Armas Cat'omatic Clever Carioca

Ja sitten selitysosa:

Adjektiivit olivat ehkä ne merkittävimmät. Eipä silti, etteivätkö kaikki pennut olisi esimerkiksi cool, charming tai cute. Rekisteröintisääntöjen sanelema 27 merkin rajoitus rankkasi myös pois muutamia pitkiä adjektiiveja, kuten charismatic, vaikka ne olisivat rimmanneet tosi hyvin kasvattajanimen kanssa.

Helinä nyt vaan on niin charming tuon valkoisen leukansa ja pienen silmäkulman kauneuspilkkunsa kanssa. ChaChan useimmat varmaan ovat nähneet ainakin telkkarista.

Hilpan käytös on absolutely cool. Määrätietoisesti hän käy maitobaarille liikoja huutelematta. Charleston sopii myös, kun ensimmäiseksi tästä tanssista tulevat mieleen tummatukkaiset kaunottaret.

Ja Toivo - sylittelystä pitävä Toivo on ehdottomasti cuddly! Ja iloisesta ja innokkaasta kontaktinotosta tulee iloinen ja rento calypso.

Sulon colorful natsasi ensimmäisenä näistä vaihtoehdoista. Hän on niin upean lämpimän punainen. Conga piti jo luntata googlettamalla. Kyseessä on ymmärrykseni mukaan trooppinen muunnelma meidän letkajenkasta :D. Tämä tanssi muuten muistuttaa paljon meikäläisen laihdutuskuureja - yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse!

Hetan cute on kyllä vähän liian lievä ilmaus. Harmi, kun gorgeous ei ala ceella, niin kaunis tuosta tabbykuviosta vielä tulee. Cotillion on ranskalainen 1700-luvulta peräisin oleva neliömuodossa menevä muodollinen tanssi. Hienot seurapiiridebytantit kuulema esitellään ameriikanmaalla tässäkin tahdissa.

Otso on jo kooltaan capacious. Niinkuin myös tassujen leveydeltä ja rakenteen vahvuudelta. CanCan sopii taas pikkumiehen käytökseen, jossa siekailematon söpöttely selällään maaten ja massua ihmisihastelijoille esitellen on hänen bravuuri.

Armas on tosi iloinen ja nokkela. Hän se oppi ensimmäisenä kaikista istumaan ja vetää jo nyt vapisevin jaloin ja häntä terhakasti pystyssä jo nelitassuaskellusta! Vastikeruiskun haistaessaan hän osaa miehisin ottein käydä välipalan kimppuun. Carioca sopii taas mainiosti kaunnille valkoisen ja punaisen värin jakaumalle. Voi tuota valkoista pikkunassua, miten hienolta se aikuisena näyttääkään. Dumle-eno on ilmeisesti myös ensimmäisenä opettanut hänelle, miten ihmiset kiedotaan helposti tassun ympärille.

Pieniä tohinoita

Pentujen silmät aukenivat saman vuorokauden aikana. Toivo näytti päivän ajan merirosvolaivan kapteenilla, kun toinen silmä oli auki ja toinen kiinni :D! Viikossa onkin tapahtunut paljon kehittymistä. Koska emoa on pitänyt auttaa syöttämisessä, ovat pennut tottuneet jo nyt käsissä pyörittelyyn ja hellittelyyn. Tytöistä Heta ja pojista Toivo ja Armas ovat kovasti kiinnostuneita pentupesään kurkkivista ihmisistä ja yrittävät innokkaasti kavuta seiniä pitkin ylöspäin. Toivo on kyllä melkoinen sydänkäpynen - pieni rukki pyörähtää käyntiin, kun hänet ottaa kämmenten väliin ja painaa poskea vasten.

Otson tuleva perhe kävi kylässä ja valokuvat vastasivat heidän odotuksiaan. Oli todella mukava tavata niin kissarakas perhe. Nyt odottelemme heinäkuun loppua ja sitten päästään taas tapaamaan uudelleen.

Ensi viikon lopulla on sitten ensimmäinen madotus - tällä kertaa Sepantelilla. Mirrix on aikaisemmilla yrityksillä ollut paitsi pennun suussa, myös rinnuksilla ja korvissa sekä lääkitsijän sormissa.

Mielenkiintoisen säväyksen juhannusviikonloppuun toi kotisivuille pesiytynyt virus - tai oikeastaan kokonainen matolaatikko. Sitä on nyt puhdistettu sekä meidän että palveluntarjoajan toimesta. Tällä hetkellä ei viruspätkien koodaajan kannattaisi esittäytyä irl - sen verran vihainen on turhasta työstä, kun mukavampaakin tehtävää tälle ajalle olisi ollut.

Eno hoitaa

Dumle, meidän karhuherra, nauttii Hertan luottamusta. Dumle saa tulla istumaan pentupesän viereen katselemaan pentujen tuhinaa ja imetystouhuja. Toissayönä heräsin ja kuuntelin, että Hertta puhuu nyt erilaisella äänellä pennuilleen. Sytytin valot tsekatakseni tilanteen - ja sehän oli eno, joka päästeli samanlaisia ääniä kuin emokissa! Dumle käy tervehtimässä pieniä sukulaisiaan usein ja pesee samalla pienet pyllyt - ja Hertta kehrää tyytyväisenä saadessaan apua.

Cataa eivät pennut voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan emolle varattu ruokakuppi kiinnostaa kovastikin. Ja Leevi pysyy kunnioittavan välimatkan päässä koko pentuhuoneesta. Aikaisemman kokemukset pentuhuoneessa kasvaneista rasavilleistä taitavat vielä olla muistissa :D.

Kissanristiäiset

Eihän siinä kauaa mennyt, kun pennuille jo muotoutuivat kutsumanimet. Tuntui oudolta kuiskutella tyttökolmoselle ja verrata poikakkosta ja -nelosta. Rekisteröintinimet on jo mietittynä ja viralliset nimet annetaan myöhemmin, kun kunkin pennun ominaisuuksiin hyvin täsmäävä ehdokas osuu kohdalle.

Pentujen syntymäpäivän kunniaksi tuli ensimmäiselle tulokkaalle (creme+?/valkea)luontevasti nimeksi Toivo. Suurin pennuista (punatäplikäs?/valkea) sai nallemaisen olemuksensa vuoksi nimen Otso. Punatabby(?) poika on Sulo. Ja puna(kuvio?)/valkea kovaääninen poika on Armas, koska Hertta on eerityisen kiintynyt kuljettelemaan tätä pentua. Musta/valkea tyttö oli syntyessään niin siro, että hänen nimekseen tuli Helinä. Väriltään ja kuvioltaan arvoituksellinen kaunotar on Hilppa ja tomera ruskea(tabby?) tyttö on ilmiselvä Heta.

Painot alkavat nousta mukavasti ja Hertta hoitaa pentujaan tarmokkaalla antaumuksella. Pesästä ei nousta kuin hiekkikselle ja ruoat tarjoillaan emolle pentupesään, jotta hän malttaisi ruokailla kunnolla. Viime yö oli lievästi sanottuna aktiivinen, kun Hertta päätti vaihtaa pentupesän paikkaa. Ensin kokeiltiin vaatekomeroa, sitten sängyn alustaa ja lopulta kirjoituspöydän laatikkoa. Kanniskelin pentuja takaisin lämpimään pesään, kunnes pääsimme Hertan kanssa yksimielisyyteen siitä, että sopiva paikka on kori senkin alla.

Nisistä on kova taistelu. Sukupuolten taistoa käyvät varsinkin voimakkaat Otso ja Heta. Armas vaeltelee innokkaasti ympäri pentupesää. Sulo viihtyy Helinän ja Hilpan keskellä ja Toivon lempipaikka on emon kaulakuopassa. Väri- ja kuvioarveluihin saadaan onneksi apuvoimia ensi viikolla, kun Annikki tulee käymään.

Pennut syntyivät

Olin pyytänyt Hertalta, että synnytystouhut hoidettaisiin joko maanantaista keskiviikkoon tai sitten torstai-illasta lähtien. Minulla kun oli harmillisesti ultrapakollinen työkeikka Tampereelle torstaina. Veera päivysti emon kanssa, eläinlääkäri oli lupautunut ottamaan emon vastaan mihin aikaan tahansa ja Sundqvistin Annikkikin oli hälytysvalmiudessa poissaoloni aikana. Lähtiessäni aamuviideltä ajamaan, oli Hertta vielä tyytyväisenä aamiaisella ilman pienintäkään merkkiä pentujen tulosta.

Työpäivä sujui hermoillen ja tekstareita kotiin lähetellen ja paluumatka kotiin soitellen. En ehtinyt edes hälyttää poliiseja paikalle, kun joku onneton hamppari oli Massunparkissa murtautunut takaikkunan kautta autoon ilmeisesti tyhjän pullokassin houkuttelemana. Harmi hampille ja turha keikka. Jyväskylän korkeudella ollessani tilanne oli vielä kotona hyvin rauhallinen. Tien päällä ei niinkään, kun uskomaton myrskytuuli viskoi autoa, jonka nopeus kieltämättä ei ihan nopeusrajoitusten mukainen ollut.

Kotiin päästyäni puoli seitsemän aikaan illalla ilmoitti Veera, että supistukset olivat alkaneet ja että hän oli käynyt tsekkauttamassa tilanteen eläinlääkärillä. Hertta siis noudatti pyyntöä miltei kellontarkasti, kun klo 19:20 alkoivat sitten työnnöt. Ja sitten näitä pikkuisia tulikin - ei arvioidut viisi vaan kokonaiset 7! Neljättä punaista poikaa kuivaillessani arvelin jo, että meille taitaa tulla värisuora.

Ensikertalainen emo on vähän hämmentynyt. Ja kukapa ei moisesta jälkeläismäärästä olisi ;). Emokissan omalla murisevalla kielellä hän ohjailee pentujaan ja emäntäväkeään. Ruoka maistuu niin Hertalle kuin pennuillekin. Tänään annoimme vähän lisäravintoa, kun nisiä ei tälle poppoolle riitä jokaiselle omaansa. Mutta porukassa on ällistyttävät kolme pentua, joilla on jo lihasvoimaa kohottautua etujaloilleen ja liikkua jo vauhdikkaasti pentupesässä. Moisia vauhtiveikkoja ei meille ole aiemmin sattunut.

Sukupuolet on n 90% varmuudella tarkastettu. Värit ja kuviot sen sijaan ovat tyttöjen osalta aika lailla hakusessaan. Odottelin kilpikonnalaumaa, mutta vielä en punaista ole näistä havainnut. Tosin emme vielä ole pentuja kovin paljoa tutkineetkaan, ettemme hermostuttaisi emoa turhaan. Valokuvatkin räpsitiin niin kiireen vilkkaa, ettei digikameran tarkennuskaan oikein ehtinyt mukaan.

Täällä sitä istutaan lumoutuneina pentupesän ääressä tuntitolkulla. Miten mahtavaa näitä onkaan seurata!