Viimeinen lomaviikko

Nyt saisi kyllä lottokone edes tämän yhden kerran arpoa Ne Oikeat Numerot. Sen verran haikealta töihinpaluu tuntuu. Naperot ovat suloisimmillaan ja yhdessäolopäivät hupenevat pelottavalla vauhdilla.

Meno on päivä päivältä raisumpaa. Nyt pitäisi jo poikien päästä Catmaxiin ylätasoille, verhoissa kiipeillään, hurjia painimatseja käydään siellä sun täällä ja juoksennellaan muutoin vain kuin hunnilauma kovaa ja kopisten :D. Mukana pyörii jo täysin rinnoin Sasu, jonka Hertta alkupäivien sähinän ja varoittelun jälkeen lopulta hyväksyi pentujen leikkikaveriksi. Hellyttävintä on se, että kun paristot sitten on kulutettu, loppuu virta totaalisesti. Nukkuma-asennot ovat mitä rennompia. Niistä tässä näyte Otsolta.

Ensi viikolla on sitten ensimmäiset rokotukset. Viime viikon lopulla valmistauduimmekin siihen Axilur-kuurilla. Seitsemän pennun kolmipäiväinen kuuri onkin ihan aikaaviepä homma, kun ensimmäistä lääkkeenottoa seuranneet viikarit rynnistivät kukin taholleen hännänpäät vilkkuen. Kuka nyt tuohon hommaan vapaaehtoisesti lähtisi.

Helinä ja Toivo ovat vielä vailla sitä ihan omaa ihanaa kotiaan. Kyselyjä on jonkin verran tullut, mutta toistaiseksi asia on jäänyt mietintäasteelle. No, hiljaa hyvä tulee.

Kisujen rekisterikirjatkin tulivat jo. Kylläpä rekisteröintitahti on muuttunut hurjan nopeaksi edellisiin vuosiin verrattuna. Lähetin paperit 7.7. ja rekkarit kolahtivat postiluukkuun 27.7. Tämähän on superhienoa! Enää ei tarvitse rokotuksia merkkailla mihinkään väliaikaisiin virityksiin, vaan ne saa asiallisesti rekkariin.

Pennut jo 7 viikkoa :o

Naperot päättivät tällä viikolla, että pentuhuone on ihan lapsellinen. He ovat jo iiisoja seikkailijoita, jotka haluavat hallita koko asuntoa. Yöllä tosin on mukava vielä hiipiä vanhaan pentupesään tai emännän sänkyyn vaanimaan sisaruksia.

Hertta imettää vielä - tosin maitoa ei enää tule, mutta lohtuna, rauhoittajana ja läheisyyden antajana on äippä ihan paras. Kiinteä ruoka maistuu mukavasti. Naudan paistijauheliha, kinkkusuikaleet ja postimiesressukan meille hiki otsassa kantamat zooplussan herkut katoavat lautasilta arvostavan maiskutuksen saattelemana.

Kaikki pennut ovat nyt sisäsiistejä. Yhtään salapissaajan lätäkköä ei enää ole löytynyt kirjoituspöydän alta. Tuo paikka oli muuten B-pentueenkin suosikki pisutteluun. Laminaatit tosin jo alkavat siellä irvistellä, mutta onneksi ovat katseilta piilossa.

On se tämä jatkuva innostus kummallista. Jos ei intoile pentusuunnitelmien tai uuden kissan hankinnan kanssa, niin sitten pitää ainakin näyttelykuumetta nostattaa. Ilmoitin Sasun Jyväskylään molemmiksi päiviksi (toivottavasti päästään sisään, vaikka ilmo olikin epätäydellinen) sekä Sasun ja Hilpan Tampereelle. Tooooosi mukava päästä pitkästä aikaa moikkaamaan tuttuja kissoineen. Ja jännittäähän tietysti tuomareiden mielipiteet uusista tyttösistämme.

Hopeaprinsessamme on nyt kotona!

Sasu eli Sassiscaia from A-Riverway*CH on viimein kotona. Neiti asustaa totutteluvaiheen ajan pääosin Veeran huoneessa ja tekee sieltä käsin tutustumisretkiä muualle uuteen kotiinsa sekä uuteen laumaansa. Cata on jo hyväksynyt tulokkaan sympaattiseen tapaansa. Dumle ystävystyy hitaasti ja varovasti, Hertta puolestaan näyttää tuntevan jonkinasteista epäluuloista uteliaisuutta - huolehtiva emo kun on. Leevi taas näyttää siltä, kuin ei olisi koko tyttöä huomannutkaan.

Matka sujui hienosti. Menomatkan ainoa hankaluus oli Riikan lentokenttä, jossa ei lauantaina toimineet luottokortit ja valuutanvaihtopisteessä ei toiminut taas tietokoneohjelmat. Ja maksuksi kävivät vain latit, joita meillä ei tietenkään ollut. Sielläpä sitten napotimme reilut pari tuntia Zürichin lentoa odotellessa kuivin suin ja minä vielä tupakoimatta, koska savukointitilaa ei koko lentokentällä ole.

Kasvattajapariskunnan isäntä oli meitä vastassa Zürichin lentokentällä ja sieltä ajoimme heti heille tutustumaan perheeseen sekä kissoihin. Paikka oli kuin sveitsiläisestä matkailumainoksesta - kaunis talo pienessä kylässä vuoren rinteessä. Kadun toisella puolella oli pieni laidun, jossa lehmät näykkivät rauhallisena ruohoa kellot kaulassa kolkattaen. Kissoille oli rakennettu kadehdittavan hienot ulkoilutarhat, joissa vietimme kunnon tovin kisuja rapsutellen ja ihastellen. Sasu otti meidät iloisesti huristen vastaan ja suhtautui hyväntahtoisesti meidän innostuneeseen ihasteluun. Ilta kului liian nopeasti grillatessa ja rupatellessa. Kissoista - tottakai.

Sunnuntaina lähdimme takaisin Zürichiin, koska tahdoimme katsastaa myös kaupungin nähtävyyksiä. Voin lämpimästi suositella hotelliamme - Park Inn Zürich Airportia kissojen kanssa matkustaville. Ei minkäänlaista nipotusta tai lisäveloituksia, vaan vastaanotto oli ystävällinen ja kisukin ihasteltiin henkilökunnan toimesta. Kaupunki on todella kaunis. Olisipa ollut enemmän aikaa tutkailla vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Ehkäpä sitten seuraavalla lomalla.

Paluulento oli maanantaina puolilta päivin. Sasulle oli varattu paikka matkustamossa ja kaikki sujui odotusten mukaisesti. Kanssamatkustajilla ei ollut kenelläkään naama näkkärillä, vaikka tyttöä nousukiito pelottikin ja siksi itkeskeli. Muutoin pikkuneiti osoittautui ihannematkustajaksi, joka nukkuu matkojen ajan. Lemmikkipassita, rokotuksista ja lääkärintodistuksista ei kukaan ollut kiinnostunut, vaikka oikein odotin, että saisin esitellä hienoa punaista kissapassia jollekulle.

Poikani oli matkan ajan pentujen palvelijana ja kotonakin kaikki oli mennyt hyvin. Pennut olivat kasvaneet taas ihan silmissä ja uusia taitoja esiteltiin heti kotiintuliaisiksi: naperot olivat oppineet kiipeämään sänkyyn. Siinä koko lauma keekoili sängyn päällä hännät iloisesti pystyssä.

Nyt kahden kissan ulkomaantuontimatkan jälkeen pitää todeta, että kyllä kannattaa. Varsinkin tutustuminen ulkomaisiin kasvattajiin rikastuttaa paitsi kissatietämystä myös ystävyyssuhteita. Kunnon valmistelut ja ennakkosuunnittelu kun on tehty, menee loppu jo loman piikkiin.

Miten nopeasti nuo pennut kasvavatkaan!

Naperot täyttivät pari päivää sitten 4 viikkoa. Olenkohan jotenkin huonomuistinen, kun tämän porukan kehitystahti tuntuu olevan huomattavasti ripeämpi kuin edellisten.

Reilu viikko sitten aloitettiin tutustuminen kiinteään ruokaan Babycat moussen ja maidonvastikkeen sekoituksella - ja hyvin maistuu. Kupilta kuuluu hyvin arvostava maiskuttelu aina, kun ateria on tarjolla. Tämän viikon loppupuolella mukaan on otettu kermaviili ja ripaus naudan paistijauhelihaa. Eka kerralla piti hurjimpien pikkuleijonien oikein murista innosta.

Ja kun kiinteään ruokaan on siirrytty, on tietysti jätöstenkin määrä lisäääntynyt. Armas on jo hoksannut, että pitkin pentuhuonetta levitetyt hiekkalaatikot ovat jotain muuta kuin nukkumista varten. Dumle yritti kovasti auttaa Herttaa pentueen puhtaanapidossa, mutta luovutti huomattuaan, että 7 pennun nuoleminen on kova homma.

Sisarukset Heta ja Hilppa olisivat kovin innokkaita laajentamaan reviiriään pentuhuoneesta muualle. Jos pentuportti vahingossa jää auki, tulee vauhtikaksikko hännät tomerasti pystyssä eteiseen tutkailemaan isoa maailmaa. Helinä, Toivo ja Otso taas viihtyvät keskenään. Sulo ja Helinä puolestaan pitävät pentupainista. Näin vauhdikasta ja liikkuvaista pentuetta ei meillä tosiaan aikaisemmin ole ollut.

Matkakuume on jo korkealla. Viikon päästä tähän aikaan olemme jo Sveitsissä ihastelemassa uutta perheenjäsentämme!