Pikkupalleroista on tullut pikkuviikareita. Leikkikehän vankeudesta kiivettiin yli muutaman yrityksen jälkeen ja sittenpä oli koko makuuhuone pentujen valtakuntaa. Voi sitä riemua! Hännät pystyssä sojottaen juostaan hippasta, kylki edellä hyppien uhkaillaan kavereita ja palvelusväki toimii pikkuakrobaattien kiipeilytelineenä. Kynsien hallinta on vielä olematonta, joten leikkihetken jälkeen on olo kuin neulatyynyllä. Sänkykin on vallattu. Öisin kuuluu pientä töminää ja ripsettä, kun yökukkujat heräävät telmimään. Emot purisevat ja päästelevät niitä mukavia opettavia kirskahduksia pikkuhunneilleen.

Nämä naperot ovatkin tosi fiksuja. Hiekkalaatikon käyttö onnistuu jo koko porukalla vain muutaman päivän jälkeen suuresta paosta. Onhan näitä opettajiakin tosin kolme: emot ja Dumle. Emon esimerkin näyttö pienessä laatikossa oli ainakin havainnollinen ja hupaisakin. Tavallisesti porukassa on aina joku salapissaaja, mutta vielä en ole löytänyt liruja muualta kuin laatikoista. Onneksi aikuisten kissojen havaintoesityksiä oli vain muutama. Pentujen käyttämä Öko Plus Gold häviää mennen tullen aikuisten mikrohiekoille. Tuo pelletti on ollut hyväksi todettu jo aiemmin, sillä sitä eivät pennut maistele.

Isomman elintilan myötä löydettiin emojen raksukuppi. Baby-raksut ovat tämän sakin mielestä ihan nounou, jos tarjolla vain on isorakeisempaa Kitteniä. Makuuhuoneen raksubaari on muutenkin suosiossa – ilmeisesti aikuiset kissat tykkäävät käydä syömässä ”ulkona”, kun normaalissa ruokintapaikassa saa nappulakippo olla ihan rauhassa. Naperot maiskuttelevat myös kolmesti päivään babymoussea, nyt jo ohentamattomana.

Kaikki pennut valitsivat sitten jo uuden palveluskuntansa. Kulunut reilu viikko on ollut hienoa aikaa, kun naperoiden ihmiset ovat käyneet tutustumassa pentuihin. On päästy juttelemaan kissa-asioista ihan sielun kyllyydestä ja kerrankin tarpeeksi.

Paljon uusia uutisia

Viime kirjoittamasta onkin tapahtunut paljon. Elämme nopeinta kehityskautta ja pennut oppivat joka päivä paljon uutta. Koordinaatio ja liikkuminen sekä sosiaalisuus kasvavat huimaa vauhtia.

Herätys ihmispalvelijoille oli Tiivitaavin kipuaminen ulos pentupesästä. Perässä tuli sitten Laalaa. Pentupesä oli käynyt liian pieneksi. Emot kävivät kummassakin pesässä hoitamassa naperoita ristiin, joten oli helppo yhdistää pesät yhteen. Voi sitä riemua, kun pallerot keksivät uudet kaverinsa ja laajentuneet liikkumismahdollisuudet. Kaksioon viritettiin lisäksi leikkikehä, joka saavutti oitis suuren suosion. Varsinkin emot ihastuivat ilmavampaan imetyspaikkaan. Nämä emot toimivat tosi ihanasti yhteistyössä. Kuvasta näkyy, miten tytöt makailevat vierekkäin, nauttivat äitiydestä ja pennuista.

Dumle on vastuuntuntoisesti auttanut Sasua ja Helinää muksujen hoidossa. Pyllyt on pidetty puhtaana ja oltu turvallisena unikaverina. On todella hellyttävänäky, kun pennut nukkuvat kasassa Dumlen kyljessä. Eno on niin hyväsydäminen, että kantoi suurimman herkkunsa, broilerinsiiven, leikkikehään pentujen ihmeteltäväksi. Siinä sitten pörisivät Dumle ja emot ja rohkaisivat lapsosia käymään saaliin kimppuun. Palveluskunta kyllä vei herkun, mutta tajusi tuoda tilalle ruokavadit. Nyt on pari päivää maiskuteltu vauvojen moussea maitovastikkeeseen sotkettuna. Aivan ihana ääni tuo pikkukuonojen maiskuttelu ruoan äärellä <3.

Painot lähtivät huimaan nousuun tukevamman ruoan myötä. Ongelmana on nyt se, että KMR:n maitovastiketta ei tästä kaupungista saa, joten nettitilausta odotellessa tehtaillaan vastaava koostumus nyt maitojauheesta, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja D-vitamiinista. Viikon verran vielä vastikevellillä mennään ja pikkuhiljaa siirrytään vahvempaan ruokaan ilman vastiketta.
Parempi ruoka, enemmän jätöstä. Ensimmäinen kakkakiekura havaittu leikkikehässä, jonka nurkkaan toimitettiin oitis pellettivati. Laalaa ja Tiivitaavi osuivat parin tunnin sisään pentutoilettiin pisulle, mitä ilmeisimmin vahingossa. Mutta tästä se alkaa, sisäsiisteysoppiminen.

Tiivitaavin ja Laalaan sukupuolet olivat menneet minulla sekaisin. En ollut kurkkinut häntien alle sitten pentujen syntymän. Onneksi tarkastin asian ennen rekisteröintipaperien lähettämistä. Nyt sitten Laalaa on poika ja Tiivitaavi tyttö. Aika nolo juttu! Harmitti hirvittävästi ilmoittaa nimenomaan poikaa tai tyttöä tiedustelleelle kodille, miten kävi. Melkoista säätöähän tämä on ollut yrittää keksiä kaikille sopiva ratkaisu, mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Pai, Laalaa, Tiivitaavi ja Kasper ovat löytäneet ne tulevat, ihan omat ihmisensä. Meillä onkin ollut Veeran kanssa tosi mukavia hetkiä esitellessämme naperoita tosi mukaville kissaihmisille. Emot ovat suhtautuneet vieraisiin luottavaisesti ja Leo, Cata ja Dumle ovat esiintyneet edukseen rotuesittelyasioissa. Joonatan ja Jesper eivät vielä ole valinneet palveluskuntaansa johtuen ihan palvelusväen rajallisesta residenssin vastaanottokyvystä :D.

Eviran lausunto kolmen päivän ikäisenä kuolleesta Hipsustakin tuli. Kuolinsyy oli yleistulehdus. Keuhkoissa bakteremia, lisäksi tulehduspesäkkeitä munuaisissa ja maksassa. Ei bakteereja, ei loisia, ei salmonellaa. Kiikutin kauhistuneena lausunnon heti eläinlääkärille. Mielessä pyöri hätä elävistä pennuista ja hirveä pelko siitä, että olin tehnyt jonkin virheen puhtauden suhteen. Eläinlääkäri rauhoitteli, että kolmipäiväinen on voinut saada tartunnan raskauden aikana napanuoran kautta tai synnytyksessä vedettyään sikiöpussinestettä keuhkoihin. Hipsun olisi ehkä pelastanut heti syntymän jälkeen aloitettu antibiootti, ehkä ei. Hygienian puutetta ei elli epäillyt, kun muut pennut selvisivät. Samoin kuin toinen pentue, joka syntyi emon toimesta huomattavasti sotkuisemmissa olosuhteissa. Oli miten oli, vieläkään en pysty katsomaan ensimmäisiä ja viimeisiä kuvia kauan odotetusta pikkuisesta. Jokaisella kasvattajalla pitäisi muuten olla sellainen eläinlääkäri tukena kuin meillä on. Hän totesi minun itkua purren syytellessä itseäni, että nyt joko pannaan pillit pussiin tai mitataan rohkeus sillä, että jatketaan riskit vielä paremmin tuntien eteenpäin. Ja mehän jatketaan.

Kävelyharjoituksia

Pentujen kehitystahti on huimaa. Viikonloppuisen rukoilijasirkkamaisen askelluksen, pari askelta horjuen eteen, pari taakse ja muksahdus, tilalle ovat vahvimmat jo kehittäneet hellyttävän tepastelun hännät pystyssä. Sasun pennut ovat korkeajalkaisempia, joten he viilettävät pentupesässä kuin pörröiset vireenit.

Nämä kaksi pentuetta kyllä erottaa tekijöidensä perusteella. Sasu on periyttänyt lapsilleen isot korvansa. Onneksi Miki oli korjaamassa niiden asentoa paremmaksi. Profiili ja häntä on myös pidempi kuin Helinän pennuilla. Helinä ja Bosse saivat odotetusti aikaiseksi todella tuuheaturkkisia jälkeläisiä, joilla pään muoto on pyöreämpi. Ja todella topakka luusto.

Joonatan ottaa ahkerasti kontaktia ihmisiin. Valveilla ollessaan hän tepastelee heti pentupesän aukolle tiirailemaan, jos ihmisiä on lähistöllä. Ja heti seuraan liitty Jesper. Kasper on äitinsä kaltainen topakka luonne, joka tutkiskelee jo mahdollisia pakoreittejä Suureen Maailmaan pentupesästä. Tiivitaavi on atleetti, joka lenkkeilee ja kiipeilee ahkerasti. Tämä lienee syynä siihen, että siskotyttö Laalaa on heilahtanut painotilastoissa hänen edelleen. Laalaa on maitobaarin kanta-asiakas - rauhallinen tyttö, josta on kehkeytymässä kaunis puhtaan hopeinen kaunotar. Pai on sydänkäpynen, joka ei koskaan pane pahakseen hellittelyä.

Helinä ja Sasu ovat ilmeisesti luoneet työvuorolistan pentujen hoitoon. Tosin Helinä urakoi enemmän. Sasu tyytyy nuolemaan Helinän pennut, mutta Helinä asettautuu innolla imettämäänkin Sasun pennut. Ja hyvä niin, sillä Helinä muistaa huolehtia myös itsestään. Pieni välipala maistuu aina. Turkki on säilynyt tuuhenana ja kiiltää, mikäli mahdollista, vielä enemmän kuin ennen odotusta. Sasu on taas laihtunut paljon ja turkki haalea kuva entisestään.

On ollut ihana huomata, että pentumme kiinnostavat ihmisiä. Tosi mukavahenkisiä puhelinkeskusteluja on käyty ja sähköpostiviestejä kirjoiteltu todella asiallisten kotien kanssa. Olen ihan imarreltu, kiitoksia! Tässä vaiheessa en vielä ole uskaltanut käydä puhumaan edes alustavista varauksista, koska pennut ovat vasta emon maidolla ja pari-kolme tulevaa viikkoa näyttää, miten naperot kehittyvät. Sormet ja varpaat ovat ristissä, ettei enää tule takaiskuja ja voimme alkaa iloisin mielin suunnitella uusia koteja pennuille ilman pettymisen riskiä.

Laalaa, hopeatäplikäs tyttö, 20 pv

Tervetuloa kotiin Leo!

Meillä on Veeran kanssa ollut tapana sanoa, että jos jostain haaveilee, niin sen on taipumus tapahtua. Ja tietysti nyt puhutaan pienemmistä ihmeistä kuin 7 oikein. Ja nyt meidän pitkäaikainen haave toteutui: Leo tuli meidän perheeseen!

Olemme pitkään ihailleet Evan (N*Migoto's) kissoja ja pentueita. Isoja, kaunislinjaisia ja vahvoja kissoja! Ja seuranneet ihastuksella Dumlen menestystä. Että osaa olla upea kissa ja nimikin vielä paikallaan ;). Kuolasin jo parisen vuotta sitten Evan J-pentujen perään, mutten rohjennut tuolloin vielä tehdä pentukyselyä. Kun Eva kertoi naamakirjassa Strawberryn ja Dumlen tulevasta pentueesta, en enää voinut pidätellä intoani, vaan viilasin koko yön sanamuotoja. Ja voi sitä iloista aamua, kun työmatkalla ollessani, kovin viileän huoneen ja perunasäkkimäisen tyynyn kanssa painitun yön jälkeen avasin oman sähköpostin ja sain alustavan lupauksen poikapennusta. Oulun Rotuaarilla kuului silloin hihkumista aamukuudelta!

Olen niin ylpeä siitä, että kasvattaja luottaa minuun niin paljon, että myy meille ensimmäisenä Suomessa eittämättä tämänhetkisen maailman parhaan uroksen pennun. Ja Leon äidin hienot linjat saadaan meille. Puhumattakaan siitä, miten lupaava pentu Leo on. Jo nyt 12 viikon iässä hän painaa miltei 1900 gr ja raameja on vaikka koko kylälle jakaa. Piiiitkä vartalo, korkeat jalat, lapiomaiset tassut, yli niskakuopan reilusti ylittävä häntä, kaunis uora ja pitkä profiili sekä isot korvat. Ihan lovena <3. Pikkumies on myös luonteeltaan rohkea ja seurallinen. Pikkumies kehrää pelkästä katseesta ja näyttää liittyvän meidän tarpojien ja nuolijoiden joukkoon täysillä :). Enpä osaa oikein tässä vaiheessa enempää kertoa, kun olen niin onnesta ja pitkästä hakureissusta pois tolpiltaan

. Kuvia on tulossa ihan lähiaikoina lisää ja Leolle oma sivu meidän saitille.

Korvia, tassuja, pulleita massuja

Meillä eletään nyt seesteistä imetysaikaa. Naperoiden päivä kuluu ruokaillessa ja nukkuessa ja välillä pestään sitten pyllyt - joko emon tai Dumle-enon toimesta :D. Dumle on päässyt taas osallistumaan pentujen hoitoon emojen täydellä luvalla. Cata tyytyy vain tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Liekö salaa tyytyväinen, että imetysajat ovat jo onnellisesti takanapäin. Jotkut pennuista haluaisivat jo jaloilleen - haparoivia askelia ponnistellaan ja sitten kaatua muksahdetaan.

Nyt kun on kaksi emoa vierekkäisissä pesillä, on mielenkiintoista seurata heidän käytöstään. Sasu haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan Näiden Ihanien Vauvojen kanssa ja käy vain harvoin lyhyen aikaa jaloittelemassa. Äidin ilme on niin lempeä, kun pesään kurkkaa. Katso nyt, miten suloisia nämä ovat, tuntuu Sasu onnellisena sanovan. Helinä taas on ottanut hoitoon hyvin rationaalisen otteen. Ensin syödään, sitten hygienian hoito ja sitten vauvat nukkumaan, jotta pääsee taas ihmisten ilmoille hellittäväksi ja ihasteltavaksi. Hän on myös päättänyt aloittaa varhaiskasvatuksen jo nyt: pentu kerrallaan nostetaan pesän eteen matolle ja siinä sitten imetetään ja nuollaan pentu koko ajan pieniä emomaisia purahduksia päästellen.

Pnetujen lempinimetkin on keksitty: Helinällä on kolme iloista rosvoa - Kasper, jesper ja Joonatan. Sasulla puolestaan Teletapit pentujen piiitkien häntien innoittamana - Tiivitaavi, Laalaa ja Pai. Rekisteröintinimetkin ovat valmiina, mutta ainakin Sasun pentujen hopea vai ruskea -pähkäily kestää vielä jokusen tovin ;).