Touhukas toukokuu

Pentuset muuttivat uusiin koteihinsa pääsiäisen aikoihin lukuunottamatta Kasperia, joka jäi Annen hellään hoitoon PIROKin näyttelyssä. Miten tämä pentujen lähtö voi olla kerta kerralta haikeampaa, vaikka luulisi kokemuksen jo vähän helpottavan eroamisen surua. Ja kun se vielä on ihan tarpeetonta. Naperot voivat kaikki erinomaisesti uusien perheidensä kanssa.

Suurin ilon aihe on kuitenkin se, että Cata parani tosi vaikeiden vaiheiden jälkeen. Oksentelu ei loppunut ja hänet leikattiin uudelleen viikon jälkeen edellisestä leikkauksesta tosi suurella riskillä. Muutakiaan ei siinä tilanteessa voinut, kun tyttö laihtui ja huononi ihan silmissä. Ja löytyihän se syykin - Cata oli syönyt ompelulankaa, jonka poistamiseksi piti suolistoa avata kolmesta kohtaa. Kissan suolisto on ohuempaa kuin pikkurilli, joten tulehdusriskin lisäksi tulee se vaara, että suolta suljettaessa voi ommella sen myös kiinni. Kaikki kissojen suojelusenkelit olivat kuitenkin taikatassumme apuna. Kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen hän suunnisti ruokakipolle ja siitä se paraneminen alkoi! Voi sitä iloa! Rakashan tämä kissamamma on ollut aiemminkin, mutta nyt rutistelen ja paijailen häntä entistä enemmän siitä ilosta, että saimme pitää hänet.

Kasper osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä PIROKissa todella upein tuloksin. Molempina päivinä letkeästi näyttelytohinat ottanut pikkumies oli ex1 ja lisäksi lauantaina tosi hienosti värin ja tuomarin paras. Olen niin ylpeä pikkumiehestä! Näyttelystä tuli meille mukaan Katla, osaomistustyttöni, joka asuu Annen luona. Hänkin pärjäsi näyttelyssä hyvin saaden ensimmäisen avoimen luokan sertin lauantaina.

Katla tuli meille asumaan pentutouhut mielessä. Hänellä on todella mielenkiintoinen sukutaulu, upeat silmät ja turkki, vahva leuka ja superseurallinen ja ystävällinen luonne. Ja raamit kehittyä isoksi kissaksi, kunhan ikää vain tulee lisää. Hän on vuosi ja 5 kuukautta vanha, joten aikaa kehittyä on runsaasti. Neiti oli varmaan kuulut suunnitelmamme. Heti näyttelyn jälkeisenä viikonloppuna suuntasimme Jyväskylään HCM-ultraukseen ja hyvien tulosten kunniaksi hän alkoi mouruta heti kotiinpaluumme jälkeen. Bossehan tuli heti apuun ja nuori pari vietti lyhyen, mutta kiihkeän kuherruskuukauden viikko sitten. Saas nähdä, onnistuiko tämä todella näin helposti. Toivottavasti, sillä yhdistelmänä Katla ja Bosse ovat mainio. Luonne näillä pennuilla pitäisi olla huippu, sillä kumpikin ovat sellaisia ystävällisiä ja itsevarmoja kissakavereita. Sukusiitos% jää tosi alhaiseksi. Turkit ovat molemmilla hyvärakenteiset ja vahvat. Arvailua riittää nyt sitten se kolmisen viikkoa, sillä ensimmäistä kertaa pitäisi mustista nisistä etsiä punerrusta - ei saata helpolla onnistua ;). Jos muut merkit yhtään tulevat esiin, niin ultraan mennään.

Ja onpa vielä yksi ylpeyden aihe. Suoritin Pawpedsin G2-kasvattajakurssin hyväksytysti! Meitä kurssin läpäisseitä on Suomessa kokonaiset kolme. Kovaa, mutta mielenkiintoista puurtamista onkin riittänyt 9 viikkoa iltaisin ja viikonloppuisin. Värien tunnistaminen kuvista oli kyllä viedä epätoivon partaalle, kun liloja ja beigejä ei näissä mettismussukoissa ole. Mutta niin hyvät kokemukset silti jäivät, että innolla odotan jo kehitteillä olevaa englanninkielistä G3-kurssia.