Katla toimi taas minuuttitarkkudella :D. Tätä varmaan pitää vähän aukaista. Ihmetellen seurattiin kissaneiäyttelyviikondin toimintaa hänen tullessaan meille astutus- ja synnytysreissulle, jonka odotimme kestävän vähintään pari vuotta. Mutta ei, hän oli päättänyt toisin. Olin varannut HCM-ultran ja GSD4-testin kevään PIROKin näyttelyviikonloppua seuraavaksi viikonlopuksi. Kävimme lauantaina 21.5. Jyväskylässä aina niin hienosti ultrauksen hoitaneessa Eläinklinikka Tähdessä. Kiitos, Anu, näin jälkeenpäin asiantuntemuksesta, aina niin hyvästä kissojen kohtelusta ja upeasta omistajien opastamisesta!
Ultrausresissusta palattuamme Katla katsoi, että nyt on sitten aika kutsua sulhanen. Mitä sitä aikaa turhaan tuhlaamaan. Niinpä Bosse sitten tuli sulhaseksi sunnuntaina. Ja aktiivisen hääyön jälkeen hän lähti maanantaina viiden aikoihin iltapäivällä. Tästä sitten alkoi odotus. Neljännen tiineysviikon aikoihin alkoivat Katlan nisät punertaa ja turvota sekä paino nousta siinä määrin, ettei ultraa tarvittu. Ja miltei kellonlyömälleen alkoivat ensimmäiset supistukset 65. tiineysvuorokaudella klo 18:12.
Ensimmäinen pentu syntyi kätilön horteeseen herpaantuneen tilan vuoksi sängyn vierusmatolle klo 3:05 ja seuraavat kaksi kymmenen minuutin välein. Ensimmäinen pentu oli niin hämmentävä, että emo jätti hänet kalvoineen ja istukoineen kätilön hoidettavaksi ja vaihtoi paikan senkin alle makuupesään. Kätilö kiikutti vauvan emolleen kalvojen siivouksen ja napanuoran katkaisun jälkeen ja silloin Katlalla lähti emovaihde päälle. Pentua nuoltiin antaumuksella eikä siihen saanut kukaan koskeakaan. Kaksi perässä tullutta jo emo hoiti kuin vanha tekijä. Rikkoi ja puhdisti kalvot ja katkaisi itse napanuorat - koko ajan kehräten.
Neljäs pentu antoikin sitten odotuttaa itseään pari tuntia. Ja syykin selvisi. Pikkuvauva oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa, koska istukka oli vaalea. Hapettunutta verta ei siinä ollut kulkenut pitkään aikaan. Onneksi emo jaksoi ja pystyi vielä synnyttämään hänet. Varmuuden vuoksi yritimme kaiken: hengitystiehyeiden puhdistuksen, elvytyksen, heiluriliikkeen, lämpimäänveteen upotuksen ja akupunktiopiston. Mutta ei - mikään ei auttanut enää häntä.Viides pentu syntyi sitten puolisen tunnin jälkeen. Kellooli tuolloin 6:25.
Katla jatkoi vieläkin läähättämistä ja oli jo melko voipunut. Palpoitaessa tuntui vain virtsarakko. Ei se ollut ihmekään, kun yön aikaan emo oli saanut 40 ml emon maidon vastiketta kalkkieklampsian estoon ja lisäksi glukoosiliuosta 25 ml. Onneksi eläinlääkärimme Paavo Rakista ja Katista oli soiton päässä. Hän tsekkasi ja ultrasi Katlan ja totesi kohdunsarvet tyhjiksi. Katla reipastui päästessään ell-resissulla viileämpään tilaan niin, että kirmaisi vessaan ja ruokakupille heti kotiin palattuamme. Kieltämättä pentuhuoneessa on tarpeeksi lämmin, noin 29 astetta. Tuulettaa ei uskalla, etteivät pennut vain saa vetoa.
Pennusto on minusta hyvälaatuinen. Kaikilla on emonsa vankka leuka ja Bossen pään vahvat sivulinjat. Kuvioita ei tässä vaiheessa pysty sanomaan, kun pallerot ovat korvien sisustaa sekä silmien ja suun ympärystä lukuunottamatta mustia. Sukupuoletkin ovat tosi hakusessa, kun näitä naperoita on niin vaikea erottaa toisistaan. Laitat yhden käsistäsi pentupesään ja silmänräpäyksen jälkeen et tiedäkään, kuka sinulla oli viimeksi käsissä. Eipä silti, että asialla kiire olisi.
Katla voi hyvin. Laatikolla on käyty, välipalaa on napsittu ja tultiinpa jo eka kerran vähäksi aikaa katsomaan telkkaria ihmisten kanssa. Se kun tarkoittaa mahan päällä makailua ja rapsutuksia. Siisteyspuolella on vähän toivomisen varaa. Dumle-setä onkin pitänyt odotteluasemiaan pentuhuoneen ulkopuolella. Uskonpa, että hän pääsee hoitamaan pentuja vahvalla kokemuksella jo parin päivän sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti