Helinän ja Bossen poikaviikarit ovat nyt täällä

Helinä ilmoitti lähestyvästä synnytyksestä edellisenä iltana kuljeksimalla edestakaisin mahdollisten pentupesävaihtoehtojen välillä. Pesissä maattiin ja niitä myllättiin, mutta mikään ei neidistä oikein tuntunut sopivalta. Supistuksia ei näkynyt ja tuleva mamma oli muutoinkin kunnossa, joten uskaltauduin muutaman tunnin nokosille. Puoli viiden aikaan aamuyöllä neiti oli asettautunut pimeimpään ja ahtaimpaan meiltä löytyvään makuupesään eikä mikään saanut häntä vaihtamaan paikkaa puhtaampaan ja avarampaan synnytystä varteen varusteltuun laatikkoon.

Helinän synnytys sujui helinämäisesti: ihan itse, nopeaan ja päättäväisesti. Ensimmäinen pentu syntyi klo 6:30, seuraava 6:45, kolmas 7:05 ja neljäs klo 7:30. Emo katkaisi itse napanuorat, kuivasti pennut ja söi istukat, vaikka yritin niitä ripulin pelossa pesästä noukkiakin. Ja sitten uusi perhe käpertyi pesän nurkkaan tutustumaan toisiinsa ja lepäilemään. Karvattomat apumammat saivat vain kurkkia pesän ovelta taskulampun kanssa. ensimmäiset punnitustuloksetkin olivat todella vain suuntaa-antavia, kun toimitus piti suorittaa salamannopeasti. Nää on mun, sanoi Helsky.

Illalla saimme luvat vaihtaa pesueen puhtaampaan pesään ja vilkaista ensimmäisen kerran tulokkaiden värejä. Neljä ihanaa ruskeaa vauvaa! Kolmella valkoista ja yksi ilman. Kuvioita, sukupuolia tai muutakaan tarkempaa tarkastelua audienssin pituus ei vielä sallinut. Helinä ottautuu äitiyteensä hyvin järjestelmällisesti. Pentujen imetys, pyllyjen pesu ja nukutus, ja sitten viettämään aikaa palveluskunnan kanssa, kunnes pennut taas piippaavat äitiään. Hän haluaisi myös organisoida tehokkaasti Sasunkin pentuhuollon. Jo pari kertaa hän on silmän välttäessä käynyt hakemassa jonkun Sasun pennuista oman joukkonsa jatkeeksi. Sasu ei levolliseen tapaansa ole tapahtumasta pahastunut, vaan ottanut palautetun pennun tyynesti takaisin.

Mutta suruakin liittyi tähän iloiseen kauan odotettuun tapahtumaan. Samaan aikaan, kun Helinän pennut syntyivät, hiipui Sasun hopeatyttö pois Veeran sylissä. Tyttö oli hauras, ei nostanut painoaan eikä jaksanut elää apuruokinnasta huolimatta. Ja pian koitti seuraava takaisku – yhdellä Helinän pennuista oli kitalakihalkio. Hän nukkui eilen pois eläinlääkärin avustuksella. Suremme ja ikävöimme pikkuisiamme paljon.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Sasun vauvakvartetti syntyi viimein

Sasun pennut syntyivät viimein eilen 70. tiineysvuorokaudella. Huoli pentujen tilasta alkoi jo olla kova, sillä istukat alkavat rappeutua, jos odotus pitkittyy. Sasu voi itse hyvin koko ajan, ruoka ja leikkikin maittoi. Kävimme sunnuntaina eläinlääkärissä varmistamassa ultralla tilanteen ja suureksi helpotukseksi näimme kolmet vahvat sydämenlyönnit. Varmuuden vuoksi varattiin kuitenkin aika sektioon maanantaille.

Sasu ilmeisesti kuuli suunnitelmat ja päätti ryhtyä toimeen itse. Aamulla puoli kuuden aikoihin neiti alkoi selvittää minulle pirisevällä äänellään, että nyt voisi apumamma alkaa valmistautua pentujen tuloon. Ja asettautui mukavasti pentupesäänsä. Hän piti kyllä tarkasti huolen siitä, että lunastan lupaukseni olla apuna ja auttamassa koko ajan. Kahvin haku keittiöstä aiheutti paheksuvaa levottomuutta.
Yhdeksän aikoihin alkoivat sitten vahvemmat supistukset ja yhdentoista jälkeen alkoi työntövaihe, joka tuntui kestävän ja kestävän. Ensimmäinen tulokas oli tulossa perätarjonnassa jalat vatsan alla. Emo oli jo tuskainen ja niinpä lähdettiin pikaisesti eläinlääkäriin apua hakemaan. Onneksi pentu saatiin suoristettua ja hän syntyi puolen päivän aikaan normaalisti alakautta ja hyvinvoivana pitkästä ponnistuksesta huolimatta. Pennun kuivumista odotellessa kuuntelimme eläinlääkäriaseman muita tapahtumia, jotka olivat Sasusta sen verran pelottavia, että pennuntekoa ei siellä jatkettu.

Päästyämme takaisin kotiin putkahtikin kaksi naperoa helposti ihan peräkkäin. Ultran perusteella olisi voinut kuvitella koko katraan jo syntyneen, mutta emon käytöksen perusteella arvelin, että synnytys ei vielä ole ohi. Kvartetin viimeinen jäsen syntyikin sitten kolmen aikoihin ja Sasu rauhoittui nuolemaan ja tutkimaan vastasyntyneitään.

Pentujen syntymäpainot ovat 107, 136, 97 ja 105. Värit ovat ruskeaa ja hopeaa joko tiikerinä tai täplikkäänä. Sukupuolet ovat vielä varmistamatta, koska en halua häiritä tässä vaiheessa tarpeettomasti nuorta äitiä. Persoonallisuus on alkanut jo tulla esiin: kaksi hopeista pentua ovat rauhallisia tissibaarissa roikkujia, joita ei edes emon asennon vaihto häiritse, ruskeatiikeri poika touhottaa jo kaikenlaista ja vaalein hopeisista on kovaäänisin.

Sasu suhtautuu kunnon emon tavoin suojelevasti lapsukaisiinsa. Vasta tänä aamuna hän käväisi pikaisesti jaloittelemassa ja hiekkiksellä. Palveluskunta on toimittanut hänelle ateriat pesässä nautittavaksi. Juomana on maistunut emonmaidon vastike, jota tarjotaan kalsiumin ja energian vuoksi.

Helinä kävi kunnioittavan varovaisesti kurkkaamassa pentupesän laidalta kaverinsa lapsukaisia Sasun hyväksynnällä. Helinän ja Bossen pentujen laskettu aika on sitten huomenna. Jännitys siis jatkuu! Neiti on pallomainen ja liikkuminen on vaappuvaa. Synnytyksen merkkejä ei vielä ole ollut, joten saadaanpa nähdä, milloin nämä naperot sitten syntyvätkään. Toivottavasti odotus ei kuitenkaan tällä kertaa mene yhtä pitkälle kuin Sasun kanssa.

Odotusta ja jännitystä

67. vuorokausi menossa ja pennut antavat malttamattoman emäntäjoukon odottaa itseään. Eilen illalla oli muutama ennakkosupistus, mutta siihen se sitten jäikin. Sasu on syönyt ja touhunnut ihan tavalliseen tapaan. Pentujen liikkeet ovat kyllä harvenneet - jospa tänä yönä he syntyisivät. Kaksi yötä olen herännyt parin tunnin välein tarkastamaan tilanne, joten siitäkin syystä odotan palleroita tosi kovasti.

Odotellessa on ehtinyt sitten puuhastella kaikkea pientä tietokoneella. Tehdä fiksauksia kotisivuille ja yrittää saada jonnekin kadonneet tehot takaisin. Ainakin FSecuren vaihtaminen kevyempään virustorjuntaan auttoi vähän. Toivottavasti tämä rakkine kestää vielä kiivaimman odotus ja synnytysajan, kun nyt ei kyllä ehdi läppäriostoksille.

H-hetki lähestyy

Sasun synnytys lähestyy. Huomenna on laskettu aika, mutta odotus voi venähtää loppuviikkoonkin. Tämän iltapäivän ja illan aikana pentumassu on alkanut laskeutua. Pentujen liikkeet ovat rauhoittuneet. Ruoka maistuu vielä pieninä annoksina. Maito ei vielä ole pakkautunut nisiin, Näiden merkkien perusteella voisi odottaa synnytyksen alkua vuorokauden parin sisällä.

Pitkään ja hartaasti toivottujen kisuvauvojen tuloon on varustauduttu monin tavoin. Synnytyslaatikko desinfioitu, pentupesä lämpötyynyineen valmiina, lämpömittari, laktoositonta luomukermaa, hedelmäsokeria, 5 ja 10 ml ruiskuja, silikonitutteja, kirurgin hanskoja, valkovaseliinia, emon maidon vastiketta, sängynsuojia, uudet paristot vaa’assa, painotaulukko, desinfioidut sakset ja neula, kirvelemätöntä desinfiointiainetta, vanulappuja. Eläinlääkäri hälytysvalmiudessa ja vuosilomista säästetyt päivät menossa.

Kävin täydentämässä tänään synnytystarvikevarastoa lähiapteekissa, jossa olen asioinut useita vuosia ja saanut tosi hyvää palvelua. Vakiohenkilökunta minut tunteekin, mutta heillepä olikin tullut harjoittelija. Tämä oikein komea nuori salskea mies tuli tarjoamaan apua heti sisään saapuessani. Tässä vaiheessa tuttu apteekkari vetäytyi syrjemmälle seuraamaan tilannetta.
Palveluhalukkuudesta ilahtuneena ilmoitin haluavani takahuoneen tavaraa eli sängynsuojia. Nuori mies toi näytille neljä mallia ja suositteli suurikokoisinta, ilmeisesti silmäiltyään minun ruumiinrakennetta. Valitsin kuitenkin pienimmän mallin ja sanoin sen riittävän hyvin minun tarpeisiin. Tässä vaiheessa apteekkarin piti vetää jo käsi suun eteen.

Ostoslistassa seuraavana oli vaseliini tai liukastusvoide. Kävelimme yhdessä Ihonhoitotuoteet-hyllylle, jossa innokkaasti kyselin parhaimmasta viskositeetista. Päädyimme kuitenkin perinteiseen valkovaseliiniin perusteellisten ominaisuustiedustelujen jälkeen. Ja kun siinä vieressä oli sekalaisten tarvikkeiden hylly, siirtyi opastettu ostosreissu luontevasti kertakäyttökäsineisiin. Opastajani alkoi näyttää yhä vaivaantuneemmalta mitä enemmän yritin sanallisesti ja elehtimällä selvittää tarpeitani synnytyskanavan tunnustelemisesta. Apteekkari oli jo hävinnyt myymälän puolelta kokonaan, mutta palvelutilannetta seuraamaan oli tullut keski-ikäinen mies, joka kiinnostuneena kuunteli keskustelua.

Kaikki oli saatu kasaan ja siirryimme kassalle. Siinä vaiheessa aloin pohdiskella, olikohan minulla tarpeeksi ruiskuja kotona. Kohotin katseen kattoon ja mietin ääneen erikokoisten ruiskujen tarvetta ja etuja. Joku nauroi hysteerisesti takahuoneessa. Nuori salskea harjoittelijamies seisoi lasittunein katsein kohtelias hymy jähmettyneenä tiskin takana. Miesasiakas oli siirtynyt laihdutusvalmistehyllylle.

Kaikki, jotka ovat valaneet tinaa uudenvuoden kunniaksi, tietävät miltä tina näyttää, kun se alkaa sulaa. Vastaavanlainen reaktio tapahtui suloisessa asiakaspalvelijassani, kun lopulta annoin Dumlen kuvalla komistetun pankkikorttini maksua varten. Mainitsinpa samalla, että kaikenlaista sitä tarvitseekin kissan synnytystä varten.

Tarvikkeet siis hankittu ja kaikki valmiina. Kännykkä herättää parin tunnin välein Sasun tilanteen tsekkaukseen. Pian tämä onnellinen odotus päättyy.