Poseerausta

Snöhetta 4 viikkoa

Vaikka pennut eivät ihan vielä olekaan 4 viikkoa, päätimme vaihtaa kuvauspäiväksi sunnuntain. Päiväsaikaan on paljon mukavampi ottaa kuvia, kun salamaa ei tarvita. Ja on aikaa napsia ja tarkastella satoja otoksia, joita jo tarvitaan yhä vilkkaammin liikkuvan pennuston ikuistamiseen.

Kylläpä 5 päivässä on taas tapahtunut paljon kehitystä. Silmien karsastus on hävinnyt kaikilta miltei kokonaan. Sen huomaa myös leikittäessä naperoita – katse seuraa jo tarkasti sormen liikettä. Motorisilta kyvyiltään naperot ovat myös kehittynet kovasti. Kaikki kävelevät jo – kuka huterammin ja kuka jo varmemmin – mutta yksikään ei enää laahaa takapäätään. Painileikit ovat myös muuttuneet ketterämmäksi.

Storronden meni tänään ensimmäisenä pennuista maistelemaan baby moussea kupista, kun muut vielä haluavat tutiruokintaa. Fiksu tyttö! Muitakin houkutellaan joka syöttökerralla kupin luokse maistelemaan. Saas nähdä, miten nopeasti he hoksaavat, että syödä voi ihan itse. Sasu-äiti pitää tosin häätää ruokailujen ajaksi pois pentuhuoneesta, kun tämä söisi surutta lapsilleen tarkoitetut ruoat.

Viimeisimpien pentueiden aikaan en ole madottanut pentuja, vaan otattanut loistestit kakkanäytteestä. Nyt päätin poiketa periaatteistani, sillä joillain eläinlääkäreillä näyttää olevan pahanlaatuinen päähänpinttymä siitä, että sairaus kuin sairaus paranee matohäädöllä. Surullisin todiste eläinlääkärin kyvyttömyydestä uskoa muuhun kuin piintyneisiin tapoihinsa oli se, kun kuolemansairaalle nuorelle kissalle määrättiin loishäätö kipulääkkeiden sijaan :/. Madottamalla nämä pennut yritän välttää vastaavaa koskaan tapahtumasta.

Kevään tuoksua

Oliko se talitintti?

Viimein se on tullut esiin jo parina päivänä. Aurinko! Elämä voittaa taas. Olen inhonnut talvea siitä lähtien, kun muutin Kanarialta takaisin Suomeen. Näköjään kissatkin piristyvät heti auringon kurkatessa. Ja osuutensa on varmaan lintujen iloisella sirkutuksella.

Kisuvauvat täyttivät kolme viikkoa. Sukupuolet  ja värit on nyt arvottu ja lopputulema on 2 tyttöä ja 3 poikaa. Ainoastaan Kjeldeknattenin, eli Napin, väri. Onko se mustasavu vai musta? No, onhan tässä vielä aikaa tutkailla ennen kuin rekisteröintipaperit pitää lähettää Kissaliittoon.

Vauvasto on alkanut jo kovasti kiinnostua ympäristöstään. Pentupesän ympärille viritettiin jo leikkikehä, kun vilkkaimmat kiipeilivät uhkarohkeasti pesän seiniä pitkin. Tutkimusretkiä onkin innokkaasti tehty ja raksukuppia käyty haistelemassa, mutta nokosten aikaan kaikki kömpivät takaisin pesään.

Eilen aloitimme babymousse+korvikevellin maistelulla ruiskusta. Pienet suut maiskuttelivat uutta elämystä ja hyvin kelpasi. Jotkut eivät olisi päästäneet tutista irti millään, vaikka koeannos oli jo juotu. Sasukin tuntuu arvostavan velliä ja hänelle tehdään ihan oma annos nautittavaksi vauvojen välipajan ajaksi.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Pentujen toinenkin viikko on sujunut rauhallisesti. Kaikilla taitaa olla oma nisä, kun hurjia tappeluita ei niistä ole syntynyt. Ja mikä ihaninta, kaikkien silmät ovat onnellisesti auki.

Sasu palautui nopeasti raskautta edeltävään hoikkuuteensa – ihan turhan nopeasti. Pentujen painokehitys hidastuikin viime päivinä niin, että emoa on autettu käsiruokkimalla naperot kerran-pari päivässä. Pikku-Jopo, eli Snöhetta, on ainoa, joka on ymmärtänyt miten ruiskun päässä olevasta silikonitutista imetään maitoa. Muut mässyttävät tuttia suussaan päästellen mväy-mväy-mväy-mussutusta ja maidonvastiketta on yleensä myös syöttäjän vaatteilla. Pitää varmaan aloittaa vellien tarjoaminen aikaisemmin kuin muille pentueille. Kehitys ei kylläkään ole hälyttävästi hidastunut, mutta verraten ensimmäisen viikon reippaasti yli sadan gramman painonnousujen jälkeen 70-80 gr tuntuu pieneltä.

Ensimmäinen pesästä karkaaminenkin on tapahtunut. Tähän mennessä laita on ollut matala ja Fo päätti lähteä tutkimaan maailmaa. Siellä hän töpötti makuuhuoneen matolla tutiseviin etutassuihin nojaten ja päätään käännellen, kun menin tarkastamaan tilannetta. Nyt on laita nostettu korkeammalle. Seikkailun aika koittaa vasta muutaman viikon päästä.

Vauvat syntyivät

Sasun ja Leon pennut syntyivät 31.1.2012. Sasu alkoi ilmoitella lähestyvästä synnytyksestä vähän ennen kello kahta iltapäivällä ja vartin yli kuuden syntyi Kjeldeknatten, mustasavu poika. Vartin päästä Glittertind, mustasavu/valkea tyttö. Taas vartti ja sitten tuli Fodnesåsen, hopeatäplikäs/valkea poika, maailmaan. Parikymmentä minuuttia lisää ja sini(savu?) bicolour poika syntyi. Koska ultrassa oli näkynyt vain 3-4 pentua ja Sasu alkoi puhdistaa itseään arvelin, että synnytys on ohi. Mutta vielä oli hopeatäplikäs poika, Storronden tulossa.
 
Synnytys siis meni todella hyvin, pennut olivat topakoita jo heti syntymänsä jälkeen ja hakeutuivat innolla maitobaarille.  Pientä nahinaa nisistä oli jo pari tuntia synnytyksen jälkeen. Pentujen painot olivat mukavat 96-125 gr. Värit aiheuttavat päänvaivaa, mutta se on pieni vaiva, kun kaikki on mennyt tällä kertaa hyvin. Pennut ovat avanneet turvallisesti silmänsä ja Sasulla riittää maito hienosti. Lisäruokintaa ei ole kaivannut kukaan ja painot ovat nousseet kaikilla ensimmäisen viikon aikana reilut 100 gr. Olen onnesta soikeana!
Sasu on edellisen pentueen tapaan hyvin huolehtivainen, mutta rauhallinen ja luottavainen emo. Hän suhtautuu rauhallisesti pentujen ottamiseen pesästä punnitusten ja kuvaamisen ajaksi. Hän malttaa myös käydä jaloittelemassa pentuhuoneen ulkopuolella kun vauvat nukkuvat.
 
Muu kissalauma odottaa edelleen vuoroaan käydä tervehtimässä tulokkaita. Toistaiseksi tämä mahdollisuus on sallittu vain isä-Leolle, jota tuntui jälkikasvu pelottavan, vaikka sylistä käsin heitä pääsi kurkkaamaan.
 
Nimiteema tuli Leo-isän kunniaksi Norjan tuntureista. Kjeldeknattenista tosin on muotoutunut Nappi, Glittertindistä Lili, Storrondenista Storre, Fodnesåsenista Fo ja Snöhettasta pikku-Jopo, koska hän on aivan isänsä kuva.

Pennuista lisää kotisivuillamme http://www.catomatic.net/pennut.html. Ja kuvia tulee noin viikon välein galleriaan https://picasaweb.google.com/103598482082528221453/NorjanTunturitPentue.