Pentujen toinenkin viikko on sujunut rauhallisesti. Kaikilla taitaa olla oma nisä, kun hurjia tappeluita ei niistä ole syntynyt. Ja mikä ihaninta, kaikkien silmät ovat onnellisesti auki.
Sasu palautui nopeasti raskautta edeltävään hoikkuuteensa – ihan turhan nopeasti. Pentujen painokehitys hidastuikin viime päivinä niin, että emoa on autettu käsiruokkimalla naperot kerran-pari päivässä. Pikku-Jopo, eli Snöhetta, on ainoa, joka on ymmärtänyt miten ruiskun päässä olevasta silikonitutista imetään maitoa. Muut mässyttävät tuttia suussaan päästellen mväy-mväy-mväy-mussutusta ja maidonvastiketta on yleensä myös syöttäjän vaatteilla. Pitää varmaan aloittaa vellien tarjoaminen aikaisemmin kuin muille pentueille. Kehitys ei kylläkään ole hälyttävästi hidastunut, mutta verraten ensimmäisen viikon reippaasti yli sadan gramman painonnousujen jälkeen 70-80 gr tuntuu pieneltä.
Ensimmäinen pesästä karkaaminenkin on tapahtunut. Tähän mennessä laita on ollut matala ja Fo päätti lähteä tutkimaan maailmaa. Siellä hän töpötti makuuhuoneen matolla tutiseviin etutassuihin nojaten ja päätään käännellen, kun menin tarkastamaan tilannetta. Nyt on laita nostettu korkeammalle. Seikkailun aika koittaa vasta muutaman viikon päästä.
