 |
IC Sassiscaja from A-Riverway*CH |
ISROKin näyttelystä jäi tosi mukava muisto. Ensinnäkin tilaa
oli kiitettävästi liikkua ja viettää päivää. Toisekseen tunnelma oli rennon
mukava, kuten aina kuopiolaisten näyttelyissä. Kolmannekseen, ja tärkeimmäkseen,
meillä oli mahtava päivä tosi hienossa seurassa. Siitä ansio kuuluu Marjutille,
Taijalle, Veeralle ja Paulalle. Iso
kiitos siis teille ystävät!
Kasvattajaluokassa jäätiin jumbosijalle, mutta sillä ei
tosiaankaan ole mitään merkitystä. Oli ihana nähdä Heta pitkästä aikaa. Ja
Natesta on kehittymässä isänsä vertainen upea kollipoika, joka pienellä
treenauksella unohtaa turhat jännitykset. Ringo muistuttaa yhä enemmän
isoenoaan Dumlea niin kooltaan kuin ilmeeltäänkin. Ja Piipo, voi ihanainen, turkkeineen,
leukoineen ja häntineen + superhienoine luonteineen. Askja käyttäytyi
arvostelussa kuin herrasmies, vaikka työvuoro alkuun otti kissapojan pattiin ja
lujasti. Tuomarit löysivät ennakko-odotusten vastaisesti kaikista hyvät puolet
ja käyttäytyivät kauniisti, eivätkä kiroilleet ;). Mieltä lämmitti myös
joidenkin kasvattajakollegoiden ihmettely päätöksestäni lopettaa kasvatus- ja
näyttelytouhu. Tuntui hyvältä, että
jotkut arvostavat uurastustani ja ymmärtävät perusteluni harrastuksen
lopettamisesta.
Kotisivutila ja domain on sanottu irti. Mitäs niistä enää
maksamaan, kun ilmaiset hienot palvelut on saatavissa. Sen kyllä sanon, että
kuukkelisaitsin teko oli yhtä tuskaa. Javacriptejä ei näköjään saa käyttää ja
oman css on sellaisten ponnistusten takana, että luovuin koko touhusta
askarreltuani monta iltaa tuloksetta. Mennään nyt sitten valmiilla
mallipohjilla. Mutta se etu näissä sivuissa on, että kuukkuleligadgetit, kuten
blogin upotus ja viimeisimpien kuvien esittäminen on helppoa. Ja ilimaseksi :D.
Minulla on nyt kuljettaja: Veera suoritti inssin! Ja syksyn
yo-kokeet tuntuvat menevän hyvin. Nyt abi sitten kerää lisää oppia ja puhtia
kevättalven koitoksiin.
Kotiinpalautujat, Kasper ja Sasu, ovat ottaneet joviaalisti
paikkansa laumassa. Kasperkin näyttää muistavan pentuajoiltaan minut ja
kokeilee samoja söpöstämistemppuja. Ja tulee viereen kutsusta. Sasu ei ole luovuttanut
hetkeksikään hopeakuningattaren asennettaan, vaan pitää isoimmatkin köllit tarpeen
mukaan tiukasti uhkaavan tassun alla.
Ja ettei onnea ja auvoa kestäisi pitkään, niin tuli tieto
Hilmalla diagnosoidusta kalikista ja mykoplasmasta. Molemmat viruksen
aiheuttamia. Kaliki on hyvin yleinen kissoissa ja aiheuttaa yleensä nenän ja
silmien vuotamista ja ylähengitystietulehduksen. Pienillä pennuilla se saattaa
oireilla takajalkojen ontumisena. Mykoplasma onkin sitten harvinaisempi.
Yleensä se oireilee kalikin tavoin, mutta Hilmalla se todettiin tutkittaessa
jatkuvaa ientulehduksen kaltaista harmia. Totuus saatiin esille vasta
hengitystiepaneelin avulla. Olisi helpottavaa tietää, mistä Hilma tartunnan
sai: meiltä, kodistaan, näyttelymatkan majoituksesta vai näyttelystä. Mutta tämäkin riesa on hoidettavissa antibiootilla. Neiti steriloitiin hoidon yhteydessä.
Oma sairaus laukkaa nyt hurjalla vauhdilla. Pakko tässä on
vaikeita päätöksiä tehdä. Sasulle ja Kasperille on nyt ensiksi löydettävä uudet
kodit. Kasperille onkin ehkä tiedossa loisto-oltavat ystäväni luona. Mutta
Sasun kohdalta on kaikki auki. Yleensä asioilla on taipumus järjestyä – eiköhän
tälläkin kertaa.
