FI*Cat'omatic

Vielä parisen viikkoa odotusta

2012-01-21T08:01:00.001+02:00

Pentukuume nousee nousemistaan. Sasu on nostanut painoaan hienosti – tämän aamun mittauksen mukaan jo 1020 gr lähtöpainosta. Ultrassa arveltu 4 pentua on siis ihan mahdollinen ja todennäköinen pentuekoko. Emo on voinut hyvin koko ajan ja ruokahalu on hyvä edelleen. Pentujen liikkeet tuntuvat ja nyt myös näkyvät ulospäinkin. Sasu antaa mielellään ja ylpeän näköisenä silitellä isoa vatsaansa, joten aina ohi kulkiessa tulee sitä kokeiltua ja pennuille juteltua.

Synnytysvalmistelut on aloitettu: tarvikkeita on hankittu ja pentuhuoneen perinpohjainen puhdistus menossa. Tällä kertaa alustoina on tylsien yksiväristen vuodesuojien sijaan hellyttävät vaipanvaihtoalustat :D. Apteekissakin näytetään jo tuntevan minun harrastus, kun ruiskuostokset eivät kohottaneet kulmakarvaakaan, vaan synnytykseen toivotettiin onnea matkaan.

Leo-isä ja Sasu viettävät aikaa mielellään yhdessä. On tosi hellyttävää seurata, kuinka pariskunta hoitaa ja pesee toisiaan. Aikaisempien tiineyksien aikaanhan pentueen isä ei ole asunut meillä, joten tämä on taas ihan uusi kokemus.

Kasper etsii uutta kotia

2012-01-14T09:59:00.000+02:00

Kasper on rekisteröintinimeltään FI*Cat’omatic Emil. Tämä leikattu, vuoden ikäinen komistus on ruskeatabby/valkea ja sopii paitsi sohvanvaltaajaksi myös näyttelykastraatiksi. Näyttelykokemusta on pentu- ja nuorten luokista ja saavutuksia on värin sekä tuomarin parhaana.

Kasper ei pidä isoista koirista eikä välttämättä lukuisista kissakavereistakaan. Omille ihmisilleen hän on hellyydenhaluinen kehrääjä. Pienten lasten kanssa hän ei ole joutunut tekemisiin.

Lisätietoja voit kurkkia Kasperin omalta sivulta http://www.catomatic.net/kasper.html . Jos Kasper tuntuu sinun kissaltasi, ota rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi.

Lisää tarinointia terveys- ja rekisteröintiasioista

2012-01-04T16:56:00.003+02:00

Tästä kuvasta voi päätellä, miten vaikeaa silmien värin rekkaaminen kissanpennulta voi olla. Nämä pojat ovat kumpikin kuvassa 11-viikkoisia. Toisen silmien väri on jo selvästi kehittynyt oranssiksi, kun taas oikean puoleisella väri on vasta kehittymässä. Nyt aikuisena kummallakin on kauniit oranssit silmät!

Kasvatussääntöihin ja terveysasioihin liittyen onkin tullut viimeaikoina postailtua paljon Facebookkiin, mutta kaikkihan eivät siellä roiku taikasvattajille perustamamme sivu on voinut jäädä huomaamatta. Vaikka sivun nimionkin NFO-kasvattajat –Suomi, ovat kaikki tervetulleita jakamaan tietoja, kuvia,kommentteja ja juttuja osoitteessa https://www.facebook.com/pages/NFO-kasvattajat-Suomi/137761736337454

GSD IV

GSD IV-testauspakko on aiheuttanut monenlaista arvailua,kyselyitä ja pohdintaa. SRK:n vaatima eläinlääkärin todistus DNA-näytteenotostaon valitettavan usealta jäänyt saamatta näytteenottohetkellä, mutta ainahaneläinlääkäriltä voi kysyä, voiko hän allekirjoittaa lomakkeen jälkikäteen. Tai sitten otattaa pahimmassa tapauksessatesti uudelleen.

Viralliset ohjeet tulivat Mettis-lehdessä, mutta jostainkumman syystä ne ilmestyivät rotuyhdistyksen nettisivuille vasta viime päivinäpäiväyksellä 2.10.2011 ;).

Lonkkakuvaukset

Norjalaisten metsäkissojen kasvatussuosituksiin on jo jonkinaikaa kuulunut lonkkakuvaus. Selvittelin kuvauskäytäntöjä, sekäkuvausmahdollisuksia että –hintoja täällä Kuopiossa. Soitin kolmelleeläinlääkäriasemalle eikä yhdessäkään oltu aiemmin edes kuultu kissojenlonkkakuvauksesta muutoin kuin tapaturmissa. Kaikki kolme kyllä ilmoittivatpystyvänsä kuvaamaan kissat koirien tapaan, mutta virallisen ortopedinlausunnon saaminen ei sitten ollutkaan selviö. Hintahaitarioli laaja 60-135 eur!!!

Käänsin PawPedsin lonkkadysplasiadokumentteja –mielenkiintoista luettavaa ainakin Maine Coonien osalta. Tässä linkki sairauttakoskevaan osaan http://www.catomatic.net/ladattavat/lonkkadysplasiasta.pdf

Mettisten lonkkadysplasiaterveysohjelmaan osallistuttaessatoimitaan näin:

tutustu omistajan ohjeisiin sivulla http://www.pawpeds.com/healthprogrammes/HDinfoOwner.htmltai halukkaat voivat ladata vapaasti käännetyn ohjeen osoitteesta http://www.catomatic.net/ladattavat/lonkkakuvausohjeet_omistajalle.pdf
lataa ja printtaa PawPedsin sivulta kuviensaatelomake http://www.pawpeds.com/healthprogrammes/HD-form.pdfsekä ohje eläinlääkärille. Tämän jälkimmäiseksi mainitun käänsin myös suomeksija halukkaat voivat ladata sen osoitteesta http://www.catomatic.net/ladattavat/ohjeita_elainlaakarille.pdf
täytä saatelomakkeesta osa “To be filled in by the owner”
otakuvaukseen mukaan saatelomake, eläinlääkärin ohje sekä kissasi rekisterikirja
ennen kuvausta eläinlääkäri varmistaa, ettäkissan siru tai tatuointi vastaa rekisterikirjaan merkittyä. Varmista, että kissan tunnistetiedotliitetään röntgenkuvaan
joshaluat kuvat myös itsellesi, pyydä niistä kuvan ottajalta kopiot. PawPedsillelähetettäviä kuvia ei palauteta.
huolehdi,että eläinlääkäri lähettää kuvat saatelomakkeessa merkittyyn osoitteeseen
maksaterveysohjelmaan osallistumismaksu PawPedsin tilille heti, kun kuvat onlähetetty. Tilitiedot ja maksuohjeet on mainittu omistajan ohjeessa.
tuloksistasaat tiedon 60 päivän kuluessa kuvien vastaanotosta

Silmienvärin rekisteröinti pakolliseksi vaneille (01) ja harlekiineille (02) 1.1.2012alkaen

FIFé GA:n pöytäkirjasta löytyi tieto silmien värinrekkauspakosta 2012 alkaen. Vuoden 2012 rekisteröintisääntöjä ei toimistonmukaan ole vielä saatavissa, koska he odottavat niitä vasta käännettäväksi. Siitä huolimatta rekisteröinti on tehtävä.Silmien värit ovat:

61 Sininen
62 Oranssi
63 Eriväriset
64 Vihreä

Tässäpä sitähaastetta onkin, kun kahdeksanviikkoisen naperon silmien värin yrität saadamääritettyä. NFO PawPedsin ryhmän albumissa on muutamia kuvia, joista voi saadaapua https://www.facebook.com/media/set/?set=a.260144117362625.62920.171784826198555&type=3

Hopea/savupentujenrekisteröintiin kaivattu muutos

Nyt on mahdollistarekisteröidä myös ei-hopea/savuvanhempien jälkeläiset hopeiksi/savuiksiedellyttäen, että:

pennuistatoimitetaan polveutumismääritys JA/TAI
ainakin toisestavanhemmasta toimitetaan värintarkastustulos
Lisäksi ainakin yhden isovanhemman on oltava rekisteröity hopeaksi/savuksi.

Kysyin rotukirjaajaltalisätietoja. Tuo polveutumismäärityksen käytäntö jäi vähän epäselväksi. Onkokenelläkään kokemusta/varmaa tietoa, miten se tehdään? Pitääkö siis DNA-testatasekä molemmat vanhemmat että hopeiksi arvellut pennut? Värintarkastustuloskelpaa, vaikka se olisikin ei-hopea. Ideana on kuulemma se, että väri onkuitenkin tarkastettu.

Tämä oli erittäintervetullut muutos, kun takavuosina on tapahtunut sellaistakin, ettäjälkeläinen on ollut selvästi hopea/savu ja siksi poistettu arvostelusta vääränväriryhmän vuoksi. Rekkariin kissa oli siis merkitty ei-hopeaksi ja vanhempienvärin perusteella väitettiin, ettei ole mahdollista olla näiden vanhempienjälkeläinen. Ainakin yhden tällaisen tapauksen todistin ihan vierestä eräässänäyttelyssä.

Leon rekisterikirjaanoli muuten NRR valmiiksi merkinnyt, että kissan sukutaulussa on hopeaa. Leo olialunperinrekattu sinibicolouriksi, mutta muuttui sitten myöhemmin värintarkastuksessasinisavuksi.

Toimittakaahan verinäytteitä Kissojen geenipankkiin!

Nyt ryhdistäydytäänporukalla ja pyydetään vaikka rokotusreissun yhteydessä verinäyte kissojengeenipankkiin. Mettisten näytteitä siellä on 165 ja lisää kaivataan! Asia hoituu siten, että printtaat ja täytätennen eläinlääkärille menoa näytelomakkeen, joka on osoitteessa http://www.kissangeenit.fi/@Bin/144735/UUSI_Kissojen_naytelomake_270811.pdf

Eläinlääkäri täyttääsiihen allekirjoituksensa ja kissan tunnistamismerkinnän, joten rekkaritarvitaan mukaan myös. Hän voi myös lähettää sen puolestasi tai lähetä se itsenäytelomakkeen ohjeiden mukaisesti tavallisessa postissa.

Onhan se kumma, ettäbirmoista on näytteitä jo 233! Kurotaanpas erotus umpeen.

Vuodenvaihteen mietteitä

2011-12-31T11:04:00.000+02:00

Cata laumoineen toivottaa kaikille Onnellista Uutta Vuotta!

Onkohan Samoan malli iskenyt minunkin kalenteriin, kun vuodettuntuvat toisensa jälkeen yhä lyhyemmiltä ja vilahtavat ohi tosi nopeaan. Kissalanpuolella olikin vilkasta. Kolme pentuetta ja kaksi uutta kissaa kotiin!

Iloja, ja varsinkin suruja on riittänyt. Heti tammikuussa syntyivätensin Sasun pennut Mozart, Helmi ja Pai. Ja parin päivän sisään Helinän vauvatKasper, Jesper ja Tigru. Valitettavasti molemmista pentueista menetimme yhdenpennun. Sasun pienokainen kuoli yleisbakteremiaan kahden päivän ikäisenä ja Helinäntyttövauva jouduttiin nukuttamaan kitalakihalkion vuoksi. Koskaan aiemmin enollut menettänyt yhtään pentua, joten kokemus oli musertava. Huolta lisäsivielä kehityshäiriöstä johtuva Pain silmän poistoon johtanut tulehdus, jokakuitenkin saatiin eläinlääkärimme taidon ja sinnikkään hoidon avulla hoidettuaja tyttö voi nyt hyvin.

Heinäkuussa syntyneessä Katlan pentueessa oli myös yksiennen synnytystä kuollut pentu. Loppuvuoden hirvein tapahtuma oli Winstoninkuolema FIPpiin. Jos tilastollisesti pentujen kuolleisuusaste on 5-7%, niintilastot on meidän osalta kuitattu eikä vastaavaa koettelemusta tarvita enääkoskaan. Neljä pentua vuoden sisälläsyntyneestä 13:sta on prosentuaalisesti hirveä määrä. Kaiken kaikkiaan kissalassammeon syntynyt 33 mettisvauvaa sijoitus- ja hoitopentueet mukaan lukien.

Helmikuussa tuli Leo Norjasta silmäteräksemme. Pojasta onkasvanut iso nuori herra, joka vain komistuu kasvaessaan. Kollittelut tosinalkoivat turhan varhaisessa vaiheessa – jo puolivuotiaana käytiin ensimmäisiäkertoja merkkaamassa paikat omiksi. Leostaon tulossa isä helmikuun alkupuolella Sasun pentueelle.

Helinän pentueesta Kasper muutti Lieteen Annen luoksekasvamaan. Tigrulle kuuluu hyvää, mutta Jesperin kuulumiset katkesivat milteiheti luovutuksen jälkeen. Sasun pennuista Mozart on kasvanut upea nuori mies,joka omistajansa suostumuksella on käytettävissä sulhaseksikin. Uutisiavaihdetaan ilahduttavan usein ja yhteisellä näyttelyreissullakin on käyty.Helmin viimeisimmät terveiset sain kesällä, joten tuoretta päivitettävää eiole. Pai hengailee mettisystäviensäkanssa Minskin luona, jonne myös Bossen omistajuus siirtyi sijoitussopimuksentäytyttyä marraskuussa.

Toukokuussa meille muutti Annen luota ihastuttavaluonteinenKatla pentujen merkeissä. Hän järjestikin kasvattajan oltavat odotusajansuhteen ensiluokkaisesti. Heti HCM-ultrauksen jälkeen alkoivat mourut, Bossesulhasena miellytti ja astutus onnistui ensimmäisellä kerralla. Katlan pentue: Askja, Heleka, Hilima ja Winston, syntyi 26.7.Katla muutti takaisin omaan kotiinsa pentujen luovutuksen jälkeen marraskuussa.Pennuista Hilima jäi meille Määtän Ninan kanssa yhteisomistukseen ja tulevaisuusnäyttää, tuleeko hänestä emo kissalaamme. Hilima asuu tosi mukavassa sijoituskodissaMaijan luona. Helekasta tuli Hännisen Taijan kultamuru ja kenties kissalanensimmäinen emo. Taija antoi myös kodin Helinälle, jonka yhteiselo muun laumankanssa koki kovia kolhuja pentujen jälkeisessä kuningatarhuumassa. KiitosTaija! Askjasta ja Veerasta tuli erottamattomat heti syntymästä, jotenpikkumies jäi kotiin lemmikiksi.

Eläinlääkäriä tarvittiin myös Catalle, joka söi maaliskuussaompelulankaa. Se kuroutui suolistoon ja kuin ihmeen kaupalla rakas mummelimmeselvisi kahdesta isosta leikkauksesta. Cata parani rakastettavaksi itsekseeneikä turkistakaan enää huomaa, että kesä vietettiin villakoiramaisessaturkkistailauksessa.

Lokakuussa meille muutti Niemisen Katin kasvatti, ihanaruusunnuppu, kirsikankukka Madde sijoitukseen. Iso kiitos, Kati, luottamuksesta.Olen ihan myyty tähän reippaaseen, isoon ja tosi kauniiseen tyttöön!

Näin vuoden vaihtuessa pitää taas tarkastaa ensi vuodentavoitteet ja suunnitelmat. Pentuerintamalla tapahtuu edelleen. Helmikuussasiis syntyvät Leon ja Sasun pennut. Loppuvuodesta katsellaan sitten Hilimantilannetta. Ja Katilla lienee omat suunnitelmansa Madden suhteen.

Näyttelyissä käydään entiseen tahtiin, eli harvakseltaan.KesKissiin helmikuulle on jo ilmoitettu Leo ja Madde sunnuntaiksi. HuhtikuunIstokin näyttelyyn on alustavien suunnitelmien mukaan tulossa mukavakokoontuminen, kun kasvatteja on tulossa paikalle aina A-pentueen Nikestälähtien. Tätä näyttelyä on mukava odottaa! Muita näyttelysuunitelmia ovat Pirok toukokuussa, Keskis kesäkuussa,Porok heinäkuussa ja Isrok taas syyskuussa.

Kissatietoutta lisätään taas Pawpedsin kursseilla, josG3-kurssi englanniksi sekä Ulrikan lupailema NFO Special järjestetään tämänvuoden puolella. Kokemuksista viisastuneena aion myös seurata tarkkaanliittokokoukselle tehtäviä ehdotuksia sekä Fifen esityslistaa/pöytäkirjoja.Näistä tulee tietoa tänne enemmän heti, kun saan aineistoa käsiin. Toivoisinmyös vilkasta ja avoimempaa keskustelua vaikkapa Facebookiin perustetullaNFO-kasvattajat Suomi-sivustolla. Hömppä on ihanaa, mutta asiapuoli onvalitettavasti jäänyt pahasti sen jalkoihin.

Yhdistyspuolella käyn katselemassa SRK:n rinnalla CFF:ntoimintaa siten, että ensirekisteröin kyllä pennut Fifeen, mutta kokeen vuoksimyös tähän toiseen järjestöön. Tosi huonosti perustellut, suunnitellut ja tiedotetutkasvatussääntömuutokset ja –suositukset olivat kimmokkeena tälle päätökselle. Teen vertailua ja kirjoittelen kokemuksiavuoden mittaan tänne blogiin.

Kiitos teille kaikille ihanille kasvattien omistajille jakasvattajaystäville, jotka olette olleet iso ilo ja tuki vuoden mittaan!Toivotan teille ja kaikille muillekin blogin lukijoille entistä parempaa vuotta2012!

Talvipentuja tulossa!

2011-12-27T12:03:00.000+02:00

Leo ja Sasu viettivät kuherruspäiviä 27-30.11. Sasun nisät ovatpunertaneet jo reilun viikon ajan ja painokin on noussut kolmisensataa grammaa.Eikä tämän hellyydenkipeämpää tyttöä ole taas aikoihin nähty. Kaikki onnellisenodotuksen merkit ovat siis havaittavissa, mutta varmistuksen vuoksi kävimmetänään ultrassa. Ja siellä näkyi 3-4 pienen vauvan sydämen sykintä. Ihanaa, nyt voidaan keskittyä täydellävarmuudella emon huolelliseen hoitoon ja kiihkeään odotukseen!

Ensimmäinen laskettu aika on 1.2., mutta edelliselläkerralla Sasu synnytti vasta 70. raskausvuorokaudella, joten helmikuun ensimmäinenviikko on sitten ympärivuorokautista päivystystä synnytyksen alkamisen varalta.

Tätä yhdistelmää odotan todella mielenkiinnolla. Tulossa onmitä suurimmalla todennäköisyydellä mukavan kokoisia jälkeläisiä. Onhan Leotodella muhkean kokoinen poika ja Sasukin ihan mukavan kokoinen raameiltaan.Molemmilla vanhemmilla on isot ja kauniin malliset korvat, pitkät hännät jahienot turkit. Kirsikkana kakussa on Sasun vahva leuka, joka valitettavasti onkatoavaa norskiperinnettä kauniin pyöreän päälaen ja korvatupsujen lisäksi.

Väreissä on odotettavissa hopeapentuja tabbyinä jatäplikkäinä valkoisella, tosin savut ja yksiväriset myös mahdollisia. Sasunensimmäisessä pentueessa ei ollut yhtään sinistä, joten diluutiopennut eivätole todennäköisiä. Ja voihan mukaan putkahtaa ruskeita ja mustiakin – tosin äärettömänpienellä todennäköisyydellä. Mutta luonto ei paljon meidän ihmisten tilastomatematiikastapiittaa, kuten aikaisemmillakin kerroilla on jouduttu toteamaan. Tulkoon vaikkavihreäruudullisia, kunhan kaikki menee hyvin!

Lisälöydöksiä FIFé GA:n pöytäkirjasta

2011-12-18T23:13:00.000+02:00

Yhä surkuhupaisammaksi käy tämä kasvattaminen. Aloin penkoa FIFé GA:n päätöksiä ihan ajatuksella ja löytyihän sieltä nämä seuraavat mettiksiä koskevat muutokset:

Silmien väri

Vuoden 2012 alusta lähtien on silmien värin rekisteröinti pakollinen paitsi kokonaan valkoisille kissoille, myös vaneille ja harlekiineille. En ole huomannut tästäkään mitään ohjetta aiemmin, mutta on kyllä voinut mennä ihan ohi silmien, kun näitä high white-kissoja ei ole ollut, ja suunnitelluista yhdistelmistä ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä synnykään.

Suositukset siitoskissojen testeiksi

Tämä nosti verenpaineen sitten taivaisiin: röntgenkuvaus patellaluksaation ja lonkkaniveldysplasian varalta.

Patellaluksaatio tarkoittaa polvilumpion sijoiltaan menoa. Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen.

Lonkkaniveldysplasia eli Hip Dysplasia on lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät sovi täydellisesti yhteen. Jo lievästi sairaissa ja löysissä lonkkanivelissä voi esiintyä kulumista, mikä voi johtaa nivelrikon syntyyn. Sairaus on perinnöllinen ainakin koirilla ja sen puhkeamiseen vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.

GA:n pöytäkirjaan oltiin nämä suositeltu testattavaksi perskeiltä, exoilta, cooneilta, norskeilta, abyiltä, bengaleilta, devon rexeiltä ja sompuilta. Hyvin sekalaisesta seurakunnasta siis kyse. Mistään ei kyllä ole löydettävissä tilastoja, montako patellaluksaatiodiagnoosia on mettiksille tehty. Itse en tiedä ainuttakaan.

Ymmärrän ja kannatan täysillä GSD4- ja HCM-testausta. Jenkeissä PKD on jostain syystä rodun ongelmana – lieköhän geeniperimää siellä rikastettu vähän perskillä jossain välissä, kun siellä valtavirran kissajärjestöjen rekkaussäännöt ja menettelyt eivät ole siitä tarkimmasta päästä. Mutta PKD-testikin on helppo, verikokein testattava sairaus.

Mutta nämä röntgenkuvat: kyllähän laitteita varmasti löytyy, mutta onko asiantuntevia lausujia. Epäilenpä, ettei ole. Ainakaan koko maan kattavasti, kuten ei ole HCM-ultratulosten tulkitsijoitakaan. Asetelma ei siksi todellakaan suosi pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvia kasvattajia. Kuvaus- ja matkakustannukset eivät voi olla vaikuttamatta jollain aikavälillä pentujen hintatasoon, joka jo nyt alkaa olla tavalliselle ostajalle kipurajan kynnyksellä, ja houkutus ottaa puolinorjalainen rekisteröidyn sijaan on varmaan monelle suuri.

Erikoista tässä suosituksessa on se, että esim. lonkkadysplasian asteista ei ole kuvattu mitään. Koirillahan asteet menevät välillä A-E. Mikä lasketaan kissalla jo vakavaksi asteeksi? Missä iässä kissat on kuvattava? Mettis kehittyy niin hitaasti, että onko esimerkiksi vuoden ikä liian aikainen ajankohta? Kuka kerää lausunnot siten, että kaikki, myös ne epäsuotuisat, tulokset kirjautuvat johonkin luotettavaan tietokantaan?

Ja miten tämä vaikuttaa mettiksen geenipooliin? Pelkonahan on se ikuinen geenikannan kaventuminen. Olisi ihan mukava kuulla muidenkin pohdintoja näistä asioista, kun hyvin hiljaista tällä rintamalla on ollut.

Pöytäkirja löytyy tästä osoitteesta

GSD IV-tulokset - miten näiden kanssa menetellään?

2011-12-15T10:50:00.000+02:00

Ajattelinpa sitten valaista muitakin kiinnostuneita ensi vuoden alusta voimaan tulevasta mettisten GSD4-testauksen käytännöistä. Tähän mennessä kun ei täsmällistä ohjeistusta ole tullut kasvattajille tai siitosurosten omistajille, vaan tiedot ovat olleet jopa virheellisiä. Lähetin sen vuoksi kyselyn Kissaliiton toimistoon, miten tulosten kanssa pitää menetellä oikein. Kiitos, Miila, että vastasit täsmällisesti ja ymmärrettävästi. Tämä menettelytapaohje perustuu omaan tulkintaani saadun vastauksen perusteella.

Vuoden 2012 alusta tulee kasvatukseen käytettäville norjalaisille metsäkissoille pakolliseksi GSD IV-testaus siten, että 1.1.2012 ja sen jälkeen tapahtuneista astutuksista syntyvien pentujen vanhemmat on oltava testattuna ennen astutusta. Mikäli kissa on GSD IV-kantaja, ei sitä saa käyttää siitokseen kuin homotsygootin N/N kissan kanssa.

Sääntö ei siis koske vuoden 2011 puolella tapahtuneista astutuksista syntyviä pentuja, toisin kun Mettis-lehden tiedote antoi ymmärtää. Siinä nimittäin todettiin, että 1.1.2012 alkaen pentuja ei rekisteröidä, jos vanhemmilla ei ole testaustuloksia, jotka on otettu ennen astutusta.

Tulosten toimittaminen Kissaliitolle on kissan omistajan vastuulla. Samoin uroksen tulosten toimittaminen naaraan omistajille. Ulkopuolisten kyselyihin kissojen testauksista ei Kissaliitto vastaa, vaan vain kissan rekisteriin merkitty omistaja saa tiedot.

Testaustulos hyväksytään vain, mikäli sen mukana tulee eläinlääkärin todistus kyseisestä näytteenotosta. Eläinlääkärin todistusta varten on SRK:n sivuilla vakiolomake, ulkomaisista testaustuloksista ei SRK:n lomaketta vaadita, vaan se voi olla vapaamuotoinen ja sisältää tiedot tuloksen lisäksi kissan tiedoista tunnisteineen (sirunumero ja/tai rekisterinumero), näytteenottotapa-, näytteenottaja- ja näytteenottopäivätietoineen. Kissaliitto lähettää vastaanottokuittauksen sähköpostilla tuloksen lähettäjälle, joten muistakaa liittää email-osoitteenne tulosten mukaan.

Mikäli tulos eläinlääkärin näytteenottotodistuksen kanssa on jo toimitettu Kissaliiton tietokantaan tallennettavaksi, ei sitä tarvitse toimittaa uudelleen. Testaustulosta ei merkitä rekisterikirjaan, joten niitä ei tarvitse uusia. Harmi sinänsä, sillä se olisi ollut helppo keino tulevaisuudessa jäljittää linjojen tietoja.

Pawpedsiin voi kissojen testituloksia lähettää sähköpostitse osoitteeseen gsdiv@pawpeds.com. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tulokset eivät lähettämisestä huolimatta kirjaudu sinne jostain syystä. Olen lähettänyt omien kissojeni tulokset sinne jo kahdesti, mutta edelleenkään kaikki eivät siellä näy.

Mikäli kissan vanhemmat on asianmukaisesti ja tulos näytteenottotodistuksineen on lähetetty Kissaliittoon, ei kissaa tarvitse enää erikseen testata. Onneksi tässä asiassa voitti järki, eikä puhtaiden (genotyyppi N/N – ei-kantaja) vanhempien jälkeläisiä tarvitse turhaan testata.

Testejä on otettu jo vuosia, mutta eläinlääkärin todistus näytteenotosta on voinut jäädä epähuomiossa puuttumaan. Mikäli sitä ei ole saatavissa, ei tulosta valitettavasti voida hyväksyä. Mikäli se kuitenkin on olemassa ja tiedot ovat lähettämättä Kissaliittoon, kannattaa ne toimittaa nyt Kissaliiton toimistoon.

Näistä kissoista olen lähettänyt tulokset Kissaliittoon: FI*Marmatin Catarina, FI*Cat'omatic Charming ChaCha, S*Seerath's Nekobasu, N*Migoto's Leopold, Sassiscaja from A-Riverway*CH. Täten E-pentueen ja Tulivuoripentueen lapsia ei tarvitse enää testata. Joillakin muillakin pentueilla vanhempien testaustulokset kyllä on ja pennut ovat ei-kantajia, mutta esim. urosten tietojen toimittamista Kissaliittoon en luonnollisesti ole voinut tehdä.Tämän vuoksi nämä kissat on testattava ennen siitokseen käyttöä, vaikka puhtaita ovatkin.

Kotisivujen askartelua

2011-12-14T12:00:00.000+02:00

Aikani kuluksi sain viimein aikaiseksi uudistaa kotisivujen ulkonäön. Ajatus oli muhinut pitkään ja useita ideoita ehdin testatakin viimeisen vuoden aikana, mutta aika ei riittänyt sitten remontin loppuun viemiseen. No nyt on uutta ja toivottavasti silmä ei väsy näihin ainakaan pariin vuoteen. Sen verran iso revohka tuo värkkääminen oli.

Tykkään askarrella html-koodin ja Java Scriptien kanssa. Ideoiden hakeminen netin ihmemaasta on myös kiintoisaa – joskus implementointi onnistuukin. Valmiiden palvelujen, kuten kotisivukone, kautta saa kyllä hienoja sivustoja aikaiseksi, mutta vanha veri vetää kodailemaan ;). Nykyinen tehtäväkuva kun ei päästä koodin lähellekään ja ehkä se on parempi niin ihan asiakkaita ajatellen.

Niin innokas en kuitenkaan ollut, että olisin pyörän halunnut keksiä uudelleen. Webistä löytyy lukemattomia hienoja lay out-malleja ja ihastuin tähän free CSS-templates.org-sivuilla olevaan pohjaan. Hienointa näissä on, että mallia voi muokata mieleisekseen tyylitiedoston muutoksilla.

Tavoitteena oli alun perin, että etusivulle päivittyisi automaattisesti blogikirjoituksen ensimmäinen kappale. Hienoja vimpaimia tätä varten onkin olemassa, mutta nämä selainpahukset käyttävät atom feediä ihan eri tavoin. Ja Chrome ei osaa tulkata sitä lainkaan.

Pohdiskelin, mitä vierailijat haluavat sivuilla nähdä. Palveluoperaattori tarjoaa monipuoliset työkalut sivujen liikenteen analysointiin ja sen perusteella top 10-sivut olivat seuraavat:

1	Näyttelyopas
2	Tee-se-itse näyttelyverhot
3	Pennut
4	Pentueet
5	Tulivuoripentue
6	Meistä
7	Mettiskuvaus
8	Linkit
9	Kissat
10	Harkittavaa ennen pennun hankintaa

Näyttelyverhojen teko-ohje ja näyttelyopas ovat myös ladattavissa pdf-muodossa ja ilmeisesti ne ovat olleet hyödylliset useiden käyttäjien mielestä, kun latauskertoja on molemmille tiedostoille satoja. Tuntuu mukavalta, että voi olla avuksi jossain :).

Kävijöitä vuoden 2011 puolella oli 10510, käyntejä 17819, hittejä 219795 ja sivuja 57609. Ilahduttaa, että kotareilla oli kävijöiden mielestä enemmänkin kiinnostavaa tietoa, kun keskimäärin jokaisella käyntikerralla selattiin ainakin 3. Suosituimpia hakutekijöitä olivat kissalan ja oman nimeni lisäksi näyttelyihin ja terveyteen liittyvät sanat. Selaimista käytetyimpiä olivat Firefox, Internet Explorer, Chrome, Safari ja Opera – tässä järjestyksessä.

67% vierailijoista oli Suomesta ja 33% muista maista. Englanninkielinen osio siis on tarpeen, vaikka Googlen käännöskone on olemassa hupaisine käänöksineen :D.

Näiden edellä kerrottujen tietojen perusteella sitten toteutukseen sisällön ja selainyhteensopivuuden kannalta. Työkaluina olivat:

html-editori KompoZer
kuvankäsittelyohjelma Picasa3
kuvankäsittelyohjelma PhotoFiltre
ja Windowsin Notepad

Netistä löytyivät seuraavat palvelut:

kuvagalleriat Picasaweb
lomakemuokkaus ja –lähetys PHP FormMail Generator
animaatioiden luominen valokuvista picasion.com
Java Script-arkisto Dynamic Drive

Kotisivutila minulla on ollut vuodesta 2005 lähtien samalla palveluntarjoajalla, tosin firman nimi on vaihtunut useampaan kertaan. Vuosimaksu on vanhalle asiakkaalle edullinen verrattuna näihin kotisivugeneraattoripalveluihin. Pikkasen päälle viidelläkympillä vuodessa saa 650 MB tilaa omalla domain-nimellä + maksuttoman tuen, sähköpostilaatikoita 10 kpl, rajoittamattoman kaistanleveyden, 4 SQL-tietokantaa, 2 subdomainia ja lisäksi lukuisia palvelimelle asennettuja palveluita, mm. palvelun monipuolisen hallintapaneelin. Olen ollut tosi tyytyväinen asiakas. Joskus sähköpostiin kirjautuminen kestää normaalia pidempään ja kerran sivuille hakkeroitiin virus. Tuosta jälkimmäisestä haverista viisastuin sen verran, että vaihdan palvelun salasanaa ainakin kuukausittain.

Isoja suruja, mutta myös iloakin

2011-12-11T19:44:00.000+02:00

Menetin ensimmäisen kasvattini 1.12.2011. Bardarbunga eli Winston kuoli FIPpiin. Vain alle pari viikkoa aikaisemmin vietimme yhdessä iloista näyttelypäivää Helsingissä, joten välillä minun on vaikea tajuta, että hän on nyt sateenkaarisillalla enkä koskaan näe häntä enää. Suru on ollut niin suuri, että nytkin silmät kostuvat tätä kirjoittaessani. Olen myös niin pahoillani Winstonin omistajien puolesta. Syvin osanottoni Tarja ja Heikki!

Viimeisimmät viikot ovat kuluneet sohvalla löhöten. Polveen korjattiin leikkauksessa eturistiside, ulompi kierukka ja polvilumpion rustoa hiottiin. Leikkauksesta toipumiseen kuuluu ensin neljän viikon ehdoton jalkaan varaamisen kielto, joten olen koikkelehtinut kyynärsauvoilla kotona. Ulos en ole uskaltautunut kuin kerran koko aikana, koska nuo portaat ovat hirveän työläät laskeutua yhdellä jalalla alas. No,onpahan sitten ollut aikaa laittaa kotisivutkin uusiksi.

Yksi ilonpilkku olivat uskomattoman hienot uutiset URKista. Hilma-neiti menestyi todella hienosti ja tuloksina oli ex1 molemmilta päiviltä sekä VP-TOT ja TP lauantaina. Hilma oli ottanut näyttelytohinan rennosti ja esiintynyt todella reippaasti paneelissa. Olen niin ylpeä naperostani! Kiitos Nina, kun veit ja viet häntä näyttelyihin.

Tässä vaiheessa on vielä varovaisen toiveikasta odotteluakin. Sasu ja Leo viettivät kuherruspäiviä 27-30.11. Toistaiseksi ei tiineyden merkkejä vielä näy. Sasun paino on kyllä vähän noussut ja hän on kovin väsynyt, mutta siihenpä oireet sitten jäävätkin. Käymme ultrassa vuoden vaihteen tienoilla, jos selvempiä merkkejä ei ilmene sitä ennen.

Hilima, Heleka, Winston ja kauheasti muuta vuodatusta

2011-10-10T00:23:00.001+03:00

Viimeinkin pääsee päivittämään blogia. Nettipimento alkoi parisen viikkoa sitten, kun privaattiläppärin johto oltiin purtu poikki. Joo-o, purtu poikki. Ihmisperheenjäsenet kielsivät syyllisyytensä, joten syyttävä sormi osoitti viatonta naamaa näyttävään karvaiseen laumaan. Tutkintaa ei jatketa sekavien olosuhteiden vuoksi. Kävin hätäpäissäni ostamassa lauantaipäivänä tarvikelaturin, joka ei kuitenkaan toiminut. No, seuraavasta maanantaista lähtien läppäri on ollut huollossa. Ja nyt se on takaisin. Ihana kapine! Kuinka olenkaan sinua kaivannut! Perheessä on kyllä neljä konetta, mutta yksi on työnantajan omaisuutta, eikä sillä saa kaikenmaailman kissajuttuja päivitellä. Yhdessä on käyttärinä Vista, josta en sano enää yhtään enempää. Ja neljäs on perheen teinin käytössä. En sano siitäkään yhtään enempää.

Paljon on tapahtunut parin viikon aikaan. Pennut kasvavat silmissä. Ekat rokotukset on saatu ilman ongelmia. Kraflasta on tullut Hilima, Heklasta on tullut Heleka, Bardarbungasta on tullut Winston. Askja on vielä Askja, vaikka ehdottelin nimeksi Hultaa. Pikkunaperoista on alkanut kehittyä omat ihanat kissapersoonansa ja lauman ystävyyssuhteet ovat käyneet ihmiselle selvemmiksi. Heleka on se lempeä hahmo. Rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat häntä. Hilima on Neiti Näpsä – kaikkialla siellä missä tapahtuu. Winston tykkää kokeilla rajojaan ja Dumle-sedän selätystä kokeillaan päivittäin. Askja on päättänyt manipuloida ihmiset toimimaan mielensä mukaan hurjalla kehräämisellä.

Katla on ottanut keinoja kaihtamatta kodin karvalauman johtajuuden tassuihinsa. Jopa siinä määrin, että Cata on linnoittautunut keittiöön. Ja kun siellä ei hiekkistä ole, niin hätäpökäleet löytyvät pöydän alta. Hämmästyttävää on seurata kissalauman dynamiikkaa. Aiempi lauman ehdoton matriarkka on syrjäytetty. Ennen kuin joku ehtii taas vetää johtopäätelmät kissavanhuksen väärin kohtelusta, voin kertoa, että rouvat Cata ja Katla eivät enää tapaa meillä valvomatta. Katla on erinomainen emo, joka antaumuksella haluaa imettää kaikkia. Jopa meidän chihua. Sen vuoksi hänet puettiin väliaikaisesti houkuttelevine nisineen väliaikaisesti sukkapukuun. Ja tulokset olivat hyvät – paino nousi 1,5 kg ja kaunotar alkaa taas näyttää biafralaislapsen sijaan kissaneidiltä.

Ja kauan odotettu blondi tuli taloon. Nalle-Puhin Cat Willows, sinikilpikonnatabby/valkea tyttö, muutti tänään meille. Uskomattoman hieno pakkaus! Kasvattaja, Niemisen Kati, oli vihjannut etukäteen tyttösen herkuista ja vinkkiä hyödynnettiin heti kotiin päästyä. Kinkkumakkara hälvensi uuden kodin ja ihmisten aiheuttaman hämäännyksen. Kaunotar kehrää ja puskee ihmisiä, leikkii innolla huiskalla ja näköjään tykkää tietskalla roikkumisesta. Kissamaisia kommentteja kirjoitettiin jo useampi, kun tein tänään ylitöitä. Iso kiitos Kati tästä tytöstä!

Ja sitten viikon pultit. Tai kuukauden. Tai koko kasvattajakauden. Rotuyhdistyksen lehti kannettiin kotiin torstaina ja parin päivän työreissulta palattuani aloin sitä iltalukemiseksi selata. Ai, kiva juttu maallemuutosta, jee ensikertalaiskasvattajan tuntemuksia, mitä HELV**** - General Assemblyn päätökset. Tässä vaiheessa pitää vähän selostaa, mistä on kyse. Kasvatan siis Suomen kissaliiton (SRK myöhemmin) säännöillä. Nämä säännöt on synkronoitu Fifen, eli eurooppalaisten maakohtaisten kissayhdistysten liiton sääntöihin. Sääntöjen soveltaminen on maa/yhdistyskohtaista. General Assembly (GA myöhemmin) on Fifen maakohtaisten jäsenten kaksi kertaa vuodessa tapahtuva kokoontuminen ,jossa päätetään mm. kasvatus- ja näyttelysäännöistä. Ja toukokuussa oltiin tehty todella iso päätös tätä rotua koskien. Rekisteröitävillä norskipennuilla on oltava GSD IV-testitulokset vanhemmilta. GA oli hylännyt ehdotuksen kohdan jossa vaadittiin eläinlääkärintodistusta DNA-näytten otosta. RTK (rotutoimikunta) vaatii säänöissään DNA-testien ottamista ennen astutusta, kuten muidenkin lääkärintodistusten.

Toivottavasti luit edellisen kappaleen huolella, sillä jatkoa seuraa. Ja se on kuin huonoimmasta farssista.

Olen ollut todella aktiivinen GSD IV-tilanteen seuraaja siitä lähtien, kun yli kolme vuotta sitten sain tietää (ja ymmärsin) geenivirheen aiheuttamasta kivuliaasta pentujen kuolemasta. Järjestin tuolloin ensimmäisen joukkonäytteenoton Kuopiossa, johon osallistuikin ilahduttavasti 8 kissaa, 4 omieni lisäksi. Geenivirheen periytyminen on selkeä. Joka ei kanna, ei myöskään periytä. Joka kantaa, voi periyttää sen 50%. Sen vuoksi en ole ulkomaan tuonneissani edes vilkaissut toista kertaa kantajiin, vaan olen vaatinut vanhempien testitulokset. Ja jos en ole niitä saanut, olen testannut Suomessa. Ja toisin päin ajatellen, en ole ottanut testiä niistä kissoista, jotka vanhempien testitulosten perusteella eivät kanna geenivirhettä. Jos kaksi Euroopan parasta laboratoriota (Laboklin, Genindexe) eivät näitä osaa verinäytteistä erotella, niin tuskinpa kukaan muukaan.

Testi tehdään ainakin Suomessa normaalisti verinäytteestä. Näytteenoton yhteydessä luetaan kissan mikrosirunumero. Samoin toimitaan Euroopassa. Toinen vaihtoehto on kudossively, jossa pumpulipuikolla sivellään kissan poskea suun sisältä. Periaatteessa kudosnäytteen niin kuin verinäytteenkin voi kuka tahansa toimittaa testausta varten. Kasvattajathan ovatkin niin karskia porukkaa, että ottavat verinäytteet edta-putkiin tuosta vain.

Tähän mennessä on vaadittu GSD IV:n poistamista vaadittu vuoteen 2014 mennessä. Keinoista ei kukaan ole kertonut tarkemmin. Sen kummemmin rotuyhdistyksen kuin kissaliitonkaan sivuilla tai julkaisuissa ei ole puolella rivillä kerrottu konkretiaa. Käykääpä vaikka vilkaisemassa nettisivut! GA:n päätös oli ensimmäinen konkreettinen teko. Ja meidän rotuyhdistyksemme lähti täysin rinnoin mukaan. Ehdottipa jopa eläinlääkärin todistusta DNA-näytteenotosta pakolliseksi (SRK:n oma lomake). Senhän saa tuontikissojen esivanhemmilta tosi helposti – kaikki eläinlääkärithän Euroopassa mielellään vahvistavat allekirjoituksellaan suomenkieliseen lomakkeeseen ottaneensa verinäytteen. Mitä ne GA:ssa tietävät tai ymmärtävät. Jokainen kasvattajahan toimii vain vilppi mielessä ja ulkomaiset labrat huijaavat. Ehdotuksesta päätettiin rotuyhdistyksessä jäsenistön tyhmiä kommentteja välttääkseen hiljaisesti. Mutta ei mitään hätää, pannaan aikaraja niin tiukaksi, että lokakuun alkupuolella infotaan jäsenistöä vuodenvaihteessa tapahtuvasta pentujen rekisteröintikiellosta. Sitten kun on liian myöhä niidenkään reagoida, jotka olisivat halunneet noudattaa sääntöjä jokaista pilkkua myöten.

Tämän farssin lopputuloksena voin kertoa omakohtaisen ennusteen. Bosse on Ruotsin tuonti, jonka emo ja isän vanhemmat (Saksa&Ranska) on testattu ei-geeninkantajiksi. Minulla on testeistä tuloskopiot, joissa testattavan kissan sirunumerokin on mainittu. Poika on siis perimältään puhdas N/N , enkä ole häntä Suomessa testannut. Bossella oli morsian käymässä kolmisen viikkoa sitten ja onnellinen tiineys ei ole vielä vahvistunut. Pennut syntyisivät marras/joulukuun vaihteessa. Mutta voi kauhistus, ei ole isällä omaa testitulosta SRK:n kupongilla. Jos rekisteröintipapereitten lähetys venyisi ensi vuoden puolelle, ei rotuyhdistyksen tiedotteen mukaan näitä pentuja rekisteröitäisi. Hyvä meininki, vai mitä? Olen siitosuroksen sitoumuksen tehnyt ja näillä spekseillä antanut loppuvuodesta kissan riittämättömästi testattuna siitokseen >> sanktioita seuraa. Bossea käyttänyt kasvattaja puolestaan on ollut tietämätön, aikaa seuraamaton tollo. Otti vain puhtaat tulokset GSD IV-, Felv- ja FIV-testeistä ja HCM-ultrautti naaraan ennen astutusta, muttei vaatinut hänelle annettujen testitulosten lisäksi uroksen Suomessa testausta >> sanktioita seuraa. Tarkkailulistalla tavataan.

Anteeksi sarkasmi. Kuppi vaan vuosi yli ja pahasti. Vaadinpa nyt tässä samalla näin julkisesti HCM-ultraustuloksen pakolliseksi norskisiitosyksilöille niin, että jokaisen rekisteröitävän pentueen vanhemmalla on oltava ultraustulos 1-3-5-7-9-11 vuoden iässä. Näin mennään jo Hollannissakin ja uskoisin, että olisi tähdellisempi tutkittava kuin esim. hip dysplasia tässä rodussa.

Lapsukaisten 8-viikkoiskuulumiset ja muitakin uutisia

2011-09-19T18:18:00.000+03:00

Krafla - mahdollisesti tuleva Hilima ;)

Meillä on ollut opetteluviikko. On leikattu kynsiä ja kammattu turkkeja. Multicattia on nätisti otettu suuhun. Krafla tosin rakastui vitamiinipillerin makuun niin, että napsisi oma-aloitteisesti kaikkien muidenkin napit. Hekla on porukan kiipeilijä. Hurjia suorituksia on nähty ja kiipeilypuusta on hypätty jopa palvelijan niskaan. Bardarbunga on intohimoinen painija. Parisataa grammaa painavampana kuin sisarensa hän voittaa matsit leikiten. Ja Askja on ihan armoton keimailija.

Ensimmäinen loistestituloskin tuli – ei loisia tai loisten munia. Mistäpä niitä matoja naperoille olisi tullutkaan. Eipä tarvita matolääkitystä, mikä on hieno juttu.

Ery-Sydin näyttelyyn 19.11. on ilmoitettu kvartetista kolme: Askja, Hekla ja Bardarbunga. Tosi hauskaa, kun ensimmäistä kertaa meidän pennuista on kolme yhtä aikaa samalla tuomarilla. Nämä kaikkihan ovat samassa väriryhmässä, joten jännä nähdä, mitä heistä sanotaan ja miten heitä verrataan. Kaikki kun ovat niin hienoja J. Krafla ei vielä tähän mittelöön osallistu, mutta Turussa ja Vantaalla hän on sitten menossa mukana.

KesKis on parin viikon päästä. Leo on ilmoitettu molemmiksi päiviksi. Ukkelin ensimmäinen kerta avoimessa luokassa. Jännää! Jyväskylästä tuleekin meille ihana sinikilpikonnatabby/valkea tyttö, Nalle-Puhin Cat Willows. Hän on meillä sijoituksessa. Tuhannet kiitokset, Kati, luottamuksesta! Olen mielinyt sinikilpparityttöä pitkään, surffaillut pohjoismaisten kasvattajien sivuilla, ja hänpä löytyikin yllättäen näin läheltä. Ja sukutaulussa on minun lempipoikani: Eppu ja Oliver. Huippuhomma!

Isot tytöt järjestivät meille syksyn sävelen. Katla on mourunnut nyt miltei viikon ja eilen komppikerhoon yhtyi Sasu. Leo-ressukka on ihan hämillään ensirakkauden riepotuksessa. Ihanan viekoittelevalle tuoksuvat tytöt ovat niin lähellä, mutta niin saavuttamattomissa. Leo menee FeLV- ja FIV-testeihin Sasun kanssa kuun loppupuolella ja HCM-ultra on varattu lokakuulle. Sen jälkeen pari pääseekin yhteen kokeilemaan, synkkaako vai ei. Aikaistin pentuesuunnitelmaa, koska olen ilmeisesti polvileikkauksen vuoksi sairaslomalla vuoden loppuun saakka ja aikaa on siis hyvin tarkkailla odottavaa emoa. Saas nähdä, ovatko kissat samaa mieltä tästä loistavasta suunnitelmasta.

Pentuja palleroita kaikkialla

2011-09-13T21:30:00.000+03:00

Tällä viikolla pikkuväki on ottanut ripeän määrätietoisesti koko kodin haltuunsa. Sohville kiipeillään, samoin sänkyyn, Catmaxiin kavutaan, rallia vedetään pitkin poikin ja painia nahistellaan mitä merkillisimmissä paikoissa. Kaikki kiinnostaa. Kynät, paperit, lehdet, kirjat, läppärin johdot, kännykät, kaukosäätimet. Kaikki tällainen pieni tavara tippuu ihan vahingossa lattialle, kun karvapalleroinen tulee lähelle. Yönsä pikkuväki vielä viettää minun kanssa makuuhuoneessa ja öisin herää välillä siihen, kun pienet samettitassut kulkevat pään tai käden yli.

Kehitys kulkee tasaista latuaan. Bardarbungan 7-viikkoispaino huiskahti reilusti yli kilon ja tytöt tulevat siinä 100 gr veljensä perässä. Raksut ovat tämän nallekvartetin suosiossa, mutta joitakin märkäruokiakin napostellaan. Nämä kulinaristit osaavat myös osoittaa halveksuntansa tarjoomuksia kohtaan kaapimalla tarmokkaasti kupin ympärillä.

Menossa on nyt kakkakeräily ensimmäistä matonäytettä varten. En aio antaa matolääkitystä tällekään pentueelle, mikäli labratestit ovat puhtaat. Rokotussuunnitelmaa joudutaan aikaistamaan, koska meille on tulossa uusi perheenjäsen KesKisin näyttelystä (jippii!) ja haluan saada pennuille jo ensimmäiset rokotteet ennen sitä. Uudet kodit saavat sitten päättää, antavatko vielä toisen tehosteen 16 viikon ikäisenä.

Kaikilla naperoilla on nyt koti tiedossa. Olen tosi onnellinen ja iloinen, sillä kaikki emännät ja isännät ovat ihania vanhoja tuttuja! Kiitos ystävät!

Vapaus! Makuuhuone on vallattu!

2011-09-05T20:20:00.000+03:00

Askja, kehruukone

Naperosto oli viikonlopun poikani hoidossa, kun me suuntasimme Tampereelle näyttelyyn Veeran ja Leon kanssa. Paikalla olivat kasvateista C-pentueen Ringo, D-pentueen Mozart ja E-pentueen Kasper. Ja hienoja tuloksia saatiinkiin. Lauantaina osallistuivat Kasper ex1 ja vp, Ringo ex2, Mozart ex1,vp&tp (jiihaaa!!!) ja Leo ex1. Sunnuntaina Leo ex1 ja vp. Tp-valinnoissa hävittiin valtavan hienolle punavalkealle coonille, josta tulikin BIS. Tosi mukava ja leppoisa viikonloppu hyvässä porukassa. Iso kiitos Anne, Marjut ja Nina hauskasta seurasta!

Pikkuväki olikin opiskellut sillä välin ahkerasti kiipeilyä. Askja näytti heti kotiin saavuttuamme uudet taitonsa ja kapusi näppärästi pentuaitauksen yli. Siispä vapaus koitti pikkuisille tulivuorille iltakymmeneltä, kun pentuaitaus purettiin, vaatekomeroiden ja kirjoituspöydän sokkelit tilkittiin ja sähköjohdot suojattiin. Voi sitä riemua. Pienten tassujen töminää riitti pitkin yötä. Katla-emo oli jonkin aikaa ihan suunniltaan, kun kissalapset viilettivät hurjana kaikkialla. Taitaa olla vain lyhyen ajan kysymys, milloin saan suloista uniseuraa, kun jo viime yönä joku tuntui rapistelevan kiivetä sängyn reunaa pitkin.

Painot ovat jatkaneet tällä viikolla vähän reippaampaa nousua. Raksut ovatkin maistuneet, märkä ruoka ei niinkään. Vaikka 6-viikkoispäivä on vasta huomenna, julkaistaanpas lukemat tältä päivältä. Bardarbunga 905 gr (juujuu, kyllä kyllä :D), Krafla 775 gr, Hekla 757 gr ja Askja 735 gr. Kun kiinteälle siirtyminen on mennyt tällä kertaa mallikkaasti (taivahan kiitos!), on aika alkaa harkita jo pentujen varauksiakin. Tosi mukavia emäntä- ja isäntäväkiehdokkaita pennuilla onkin jo. Ja siitä olen todella ylpeä, kiitollinen ja onnellinen.

Pikkuväki 5 viikkoa

2011-08-30T19:16:00.000+03:00

Varoitus: video sisältää ihqusöpöilyä!

Tällä viikolla onkin ollut paljon tohinaa. Pikkuväki telmii jo riehakkaasti leikkikehässään ja valpastuu heti pyytämään syliin, kun tulee lähelle. Ihan parhautta pennuista on päästä juoksemaan pitkin makuuhuonetta. Koordinaatiokyky kasvaa sellaista vauhtia, että kohta leikkikehä on turha ja taaperot voi päästää vapaasti pentuhuoneeseen touhuamaan.

Katla-emon maitobaarilla käydään ahkerasti, mutta raksutkin ovat alkaneet maistua. Tarjolla on sekä baby- että kitten-nappuloita, joita kumpiakin napostellaan. Emo ja muut aikuiset kissat kyllä kylmästi söisivät lasten ruoat heti, kun silmä välttää. Miten voikin nämä babyraksut olla niin vastustamatonta herkkua… Painot nousevat edelleen tasaisesti. Bardarbungan miehekkäät mitat olivat tänä aamuna 726 gr, tytöt tulevat viitisenkymmentä grammaa perässä.

Viikonloppuna tutustuttiin sitten hiekkiksen ihmeeseen. Ensin puhtaalla hiekalla piti käydä makaamassa, sitten sitä piti haistella ja viimein jollakulla sytytti: tämähän on vessa, kaverit. Miten ylpeä sitä voikaan olla pikkuisistaan, jotka ekaa kertaa käyvät potalla :D. Kakkoset eivät vielä ole yhtä hyvin hallinnassa, kun aamulla saattaa raksubaarista löytyä yön tuotoksena kiekuroita.

Rekisteröintikin alkaisi olla ajankohtaista. Askjan kuvio on kyllä vieläkin täysi mysteeri. Paras arvaus on täplikäs ja sillä sitä sitten mennään. Hauska viikonloppukin on edessä. Lähdemme Leon kanssa Tampereelle Pirokin näyttelyyn. Pikkumies on viimeistä kertaa nuorten luokassa. Ja nähdään pitkästä aikaa ihanainen Kasper. Sokerina pohjalla on Ringon ja Mozartin osallistuminen. Siis mahtava poppoo kisupoikia paikalla. Ja saa tavata kissaystäviä. Ja päästä juttelemaan taas mukavia. Jeee!

Taaperotouhut alkoivat

2011-08-23T21:58:00.000+03:00

Valokuvaaminen alkaa olla jo haasteellista, kun mallit haluaisivat juosta päätä pahkaa sängyn laidan yli

Pennut päättivät, että rauhallista elämää on vietetty tarpeeksi ja nyt on aika panna tohinaksi. Tämä viikko on sujunut ahkerien istumis- ja kävelyharjoitusten parissa. Paini on myös palleroille mieleen. Viritin pentupesän ympärille pentuaitauksen, joten taaperoilla on turvallinen leikkikehä liikuntaharjoituksille.

Koko porukka on tosi kiinnostunut ihmisistään. Leikkikehä on ihan vuoteeni vieressä ja aamuisin on ihana herätä ja kurkata sängyn viereen, kun sieltä nallittaa katsoa pieniä kisunassuja uteliaana vastaan. Ja voi sitä riemua kun ihmiskiipeilyteline kapuaa leikkikehään istumaan. Askja varsinkin on heti ryömimässä syliin iloisen kehräyksen säestyksellä ja Krafla heti perässä. Heklasta masurapsutukset ovat parhautta ja Bardarbunga kokeilee pikkuruisia, mutta niin teräviä, hampaitaan sormiin ja varpaisiin – tosin nuolaisu tulee heti perään.

Kiinteää ruokaa on tarjottu tutustuttavaksi, mutta tähän päivään asti se on toiminut lähinnä pentujen jalkakylpynä ja esteenä juoksuradalla. Mutta tänään Hekla ja Bardarbunga keksivät, että kaverit, tässähän on syötävää! Ihana ääni tuo pienien suiden nassutus ja maiskuttelu, kun he makustelevat uutta makua ja ruoan rakennetta. Saas nähdä, milloin Askja ja Krafla liittyvät baby moussen ystäviin. Katlalla on maito vielä riittänyt, vaikka Bardarbunga pinkaisikin tänään upeasti jo 600 gramman rajan yli ja tytöt tulevat ihan perässä. Mutta kyllä emo jo aika riutuneelta näyttää. Paino on laskenut vähän päälle kolmeen kiloon ja kaunis turkki on muisto vain.

3-viikkoisten kuulumiset

2011-08-16T19:05:00.000+03:00

Palleroiden viikko on kulunut taas tutuissa merkeissä. Painot ovat nousseet tosi kivasti ja Katlalla tuntuu maito riittävän edelleen. Punnitustulokset tänä aamuna olivat: Askja 402 gr, Krafla 434 gr, Hekla 455 gr ja Bardarbunga 475 gr. Tosi tasainen pentue ulkonäön lisäksi myös painoissa :D. Lisäruoalle ei tunnu olevan tarvetta, mutta viikon päästä voisi baby moussea jo tarjota pikkuisille maisteltavaksi ja naperreltavaksi, jos painokehitys ei aiemmin tee siitä ajankohtaista.

Askja on jo kovasti kiinnostunut tapahtumista ympärillään ja ihmisistä. Hänen liikkumisensa on myös paras pentueesta. Innokkaita pakoyrityksiä pentupesästä on bongattu! Toiset ovat jo rauhallisempia, vaikka mönkivät kyllä pesän suulle moikkaamaan ihailijoitaan. Nyt on alkanut se suloinen masuttelukausi, jolloin pennut kellottelevat selällään ja nauttivat kovasti masusilityksistä. Katla-emoakin on alettu huitoa tassuilla naamaan. Ei varmasti mene kauaa, kun pesässä on täysi meno!

Nallukat 2 viikkoa

2011-08-09T17:21:00.000+03:00

Krafla ja Hekla 2 viikkoa

Naperoiden toinen viikko on sujunut samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Eli syömistä ja nukkumista. Suurin muutos on ollut silmien aukeaminen koko porukalla. Vielähän he eivät varsinaisesti näe, vaan erottavat valon ja varjon, mutta siitä huolimatta pienet päät nousevat pentupesän hämärästä valoa kohti, kun heitä tulaan ihastelemaan. Kuulokin on alkanut kehittyä ensimmäisen viikon aikana.

Liikkuminen on edelleen raahautumista. Onneksi matka maitobaariin on lyhyt. Katla on hoitanut emon tehtäviään edelleen kiitettävällä antaumuksella. Pentujen painot nousevat tasaisesti. Bardarbunga painoi tänä aamuna 364 gr ja tytöilläkin painot keikkuvat yli 300 gramman.

Pennut suhtautuvat myös tyynen rauhallisesti punnitus- ja sylittelytouhuihin. Joskus saattaa kyllä kuulua pieni huokaus, mutta muutoin kisuvauvoja saa pitää poskea vasten ja nuuhkia täydessä hiljaisuudessa. Liekö Leo käynyt opettamassa huokailunkin - hänellä se on mahtavan teatraalinen alistumisen ilmaus syliin nostettaessa ;).

Tuttipullopuuroa

2011-08-03T15:44:00.000+03:00

No niin, taas tällainen päivä. Pennuilla ei mitään hätää - karvaton emäntä vaan näköjään menettää viimeisimmätkin muistin rippeensä. Tässä kuvassa ei ole nykytaiteen museon uusin huippuhankinta, vaan meikäläisen installaatio, joka saatiin aikaiseksi keittämällä pentujen tuttipulloja steriloinnin vuoksi. Ehkä hippasen liian pitkään.

RC:kin yllätti. Tilasin pentupakkaukset viime viikolla ja tänään jo kuriiri toimitti ne kotiovelle. Tosi upeeta. Raksut tosin ovat Maxi Junioria ja pussin kyljessä schäferin kuva. Joku on tainnut erehtyä. Mitä ilmeisimmin minä olen taas säätänyt jotain tilausvaiheessa.

Eipä sen kummempata tällä kertaa.

Tulivuorivauvojen ensimmäinen viikko

2011-08-02T20:00:00.000+03:00

Teemanimensä vastaisesti tämä naperosto on rauhallisin koskaan meillä syntyneistä. Vauvat ruokailevat antaumuksella maitobaarissa ja nukkuvat. Mitään ylimääräistä haahuilua pitkin pentupesää ja kitinää ei ole. Olennaiseen keskittyminen onkin tuonut tulosta - painot ovat nousseet tasaisesti ja ilahduttavan hyvin. Heillä ei ole myöskään kiirettä silmien aukaisun kanssa. Tänään vain Bardarbungan silmät ovat aavistuksen verran raollaan.

Katla on siis ensikertalaisenakin aivan mahtava emo, joka ei stressaa tai hermoile turhia. Pennut ovat saaneet olla rauhassa pentupesässä eikä heitä ole edes yritetty kuljettaa muualle. Palvelijat saavat punnita ja kuvata naperoita rauhassa. Emo vain kehrää ja siristelee silmiään, kun ihasteltava vauva palautetaan hänelle. Katla pudotti painoaan vain kilon verran synnytyksessä. Olisi voinut kuvitella painonlaskun olleen suurempikin, kun pentujen paino oli sentään 120 gr suurimmalla osalla. Nopeasti laskien pentu+istukka+neste painoi siis noin 200 gr. Olen tosi tyytyväinen, että emo on hyvässä kunnossa. Nyt hän jaksaa hyvin imettää ja hoitaa pentujaan.

Muu lauma on käynyt tervehtimässä pieniä tulokkaita. Leon pikkupötkylät ovat lumonneet täysin. Dumle ei vielä ole osallistunut vauvojen hoitoon, mutta istuu pentupesän vieressä pitkät tovit hyvin mietteliään näköisenä ja nuolee emon huolellisesti, kun tämä tulee jaloittelemaan pentuhuoneesta. Cata kävi vain toteamassa tilanteen ja Sasuakaan eivät vauvat näytä paljoakaan kiinnostavan.

Tulivuoripentue syntyi

2011-07-26T22:29:00.000+03:00

Katla toimi taas minuuttitarkkudella :D. Tätä varmaan pitää vähän aukaista. Ihmetellen seurattiin kissaneiäyttelyviikondin toimintaa hänen tullessaan meille astutus- ja synnytysreissulle, jonka odotimme kestävän vähintään pari vuotta. Mutta ei, hän oli päättänyt toisin. Olin varannut HCM-ultran ja GSD4-testin kevään PIROKin näyttelyviikonloppua seuraavaksi viikonlopuksi. Kävimme lauantaina 21.5. Jyväskylässä aina niin hienosti ultrauksen hoitaneessa Eläinklinikka Tähdessä. Kiitos, Anu, näin jälkeenpäin asiantuntemuksesta, aina niin hyvästä kissojen kohtelusta ja upeasta omistajien opastamisesta!

Ultrausresissusta palattuamme Katla katsoi, että nyt on sitten aika kutsua sulhanen. Mitä sitä aikaa turhaan tuhlaamaan. Niinpä Bosse sitten tuli sulhaseksi sunnuntaina. Ja aktiivisen hääyön jälkeen hän lähti maanantaina viiden aikoihin iltapäivällä. Tästä sitten alkoi odotus. Neljännen tiineysviikon aikoihin alkoivat Katlan nisät punertaa ja turvota sekä paino nousta siinä määrin, ettei ultraa tarvittu. Ja miltei kellonlyömälleen alkoivat ensimmäiset supistukset 65. tiineysvuorokaudella klo 18:12.

Ensimmäinen pentu syntyi kätilön horteeseen herpaantuneen tilan vuoksi sängyn vierusmatolle klo 3:05 ja seuraavat kaksi kymmenen minuutin välein. Ensimmäinen pentu oli niin hämmentävä, että emo jätti hänet kalvoineen ja istukoineen kätilön hoidettavaksi ja vaihtoi paikan senkin alle makuupesään. Kätilö kiikutti vauvan emolleen kalvojen siivouksen ja napanuoran katkaisun jälkeen ja silloin Katlalla lähti emovaihde päälle. Pentua nuoltiin antaumuksella eikä siihen saanut kukaan koskeakaan. Kaksi perässä tullutta jo emo hoiti kuin vanha tekijä. Rikkoi ja puhdisti kalvot ja katkaisi itse napanuorat - koko ajan kehräten.

Neljäs pentu antoikin sitten odotuttaa itseään pari tuntia. Ja syykin selvisi. Pikkuvauva oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa, koska istukka oli vaalea. Hapettunutta verta ei siinä ollut kulkenut pitkään aikaan. Onneksi emo jaksoi ja pystyi vielä synnyttämään hänet. Varmuuden vuoksi yritimme kaiken: hengitystiehyeiden puhdistuksen, elvytyksen, heiluriliikkeen, lämpimäänveteen upotuksen ja akupunktiopiston. Mutta ei - mikään ei auttanut enää häntä.Viides pentu syntyi sitten puolisen tunnin jälkeen. Kellooli tuolloin 6:25.

Katla jatkoi vieläkin läähättämistä ja oli jo melko voipunut. Palpoitaessa tuntui vain virtsarakko. Ei se ollut ihmekään, kun yön aikaan emo oli saanut 40 ml emon maidon vastiketta kalkkieklampsian estoon ja lisäksi glukoosiliuosta 25 ml. Onneksi eläinlääkärimme Paavo Rakista ja Katista oli soiton päässä. Hän tsekkasi ja ultrasi Katlan ja totesi kohdunsarvet tyhjiksi. Katla reipastui päästessään ell-resissulla viileämpään tilaan niin, että kirmaisi vessaan ja ruokakupille heti kotiin palattuamme. Kieltämättä pentuhuoneessa on tarpeeksi lämmin, noin 29 astetta. Tuulettaa ei uskalla, etteivät pennut vain saa vetoa.

Pennusto on minusta hyvälaatuinen. Kaikilla on emonsa vankka leuka ja Bossen pään vahvat sivulinjat. Kuvioita ei tässä vaiheessa pysty sanomaan, kun pallerot ovat korvien sisustaa sekä silmien ja suun ympärystä lukuunottamatta mustia. Sukupuoletkin ovat tosi hakusessa, kun näitä naperoita on niin vaikea erottaa toisistaan. Laitat yhden käsistäsi pentupesään ja silmänräpäyksen jälkeen et tiedäkään, kuka sinulla oli viimeksi käsissä. Eipä silti, että asialla kiire olisi.

Katla voi hyvin. Laatikolla on käyty, välipalaa on napsittu ja tultiinpa jo eka kerran vähäksi aikaa katsomaan telkkaria ihmisten kanssa. Se kun tarkoittaa mahan päällä makailua ja rapsutuksia. Siisteyspuolella on vähän toivomisen varaa. Dumle-setä onkin pitänyt odotteluasemiaan pentuhuoneen ulkopuolella. Uskonpa, että hän pääsee hoitamaan pentuja vahvalla kokemuksella jo parin päivän sisällä.

Pentuja odotetaan, JIPPII!

2011-06-22T23:08:00.000+03:00

Kesä on tullut ihan huomaamatta. Leipätöissä on ollut vielä normaalia enemmän kiirettä ja päänvaivaa kuin normaalisti, joten päivät ovat venyneet pitkiksi ja ihanat alkukesän päivät ovat vain sujahtaneet ohi. Onneksi asia korjaantuu heinäkuussa, kun hartaasti odotettu vuosiloma alkaa.

Tässä kuussa täytti C-pentue 2 vuotta. Kaikki voivat hyvin ja ovat perheittensä ilona ja palveltuna. Kuun lopussa täyttää ensimmäinen pentueeni jo 5 vuotta. Ja pikaisen, tai joidenkin kohdalla vähän pidemmän, soittokierroksen perusteella kasvatit viettävät todella kissanpäiviä. Olen niin onnekas, että kaikki kasvattieni kodit ovat niin hyvät! Kisulit ovat rakastettuja ja hyvin hoidettuja. Ja omistajat tyytyväisiä kasvatteihini. Iso kiitos teille ihanat ystävät!

Katla on tanakasti tiineenä. Eipä siihen ultrausta tarvittu. Nyt 32. raskausvuorokautena paino on noussut n 900 gr. Nisät ovat topakasti turvoksissa ja tämän hellyydenkipeämpää kissaa en muista tavanneeni. Olen niin onnessani. Tämä yhdistelmä sopii täydellisesti kasvatusperiaatteisiini. Terveet linjat, erinomaiset luonteet vanhemmilla, samoin kuin turkit. Katlalla on upean vahva leuka, keskipitkä profiili, hieno turkin laatu ja piiitkä häntä. Bossella moitteettomat pään sivulinjat, korvien asettuminen, mahtava luusto, pyöreä päälaki ja erinomainen turkin laatu. Kerrottakoon vielä kuriositeettina se, että Bosse ei merkkaa! Tästä pentueesta toivon hartaasti tervettä. Bonusta olisi vielä sellainen tyttö, jonka voisin jättää kasvatukseen, sillä tällaista yhdistelmää, alhaista sukusiitos- ja sukukatoprosenttia ei enää usein näe.

Meillä oli muuten upea viikonloppu ISROKin näyttelyssä 18-19.6. Leon ensimmäinen näyttelyesiintyminen tuotti 2*ex1, 2*TP ja 1*VP.Paneeleissa ei Leo pärjännyt jännittämisen takia, mutta saipa hän tuomarin suosikkipalkinnonkin. Minun vika tuo näyttelyjännitys on. Pentujen aikaan en halunnut viedä Leoa näyttelyihin saamaan vieraita pöpöjä. Ja pennutonta kotia odotellessa aika hujahtikin sitten liian pitkälle. Toivottavasti Leolla on luottavaisempi olo POROKissa heinäkuun alussa. Näin upea kissa ansaitsisi sen BISsinkin.

Ja Bosse sai ensimmäiset avoimen luokan sertit tosi hienoilla arvosteluilla. Harmittaa Bossen puolesta, ettei häntä ole näyttelytetty tiheämpään. Syyt ovat olleet samat kuin edellä – ne pennut. Täst' herrasta on aikuistuessaan kehittynyt niiiin hieno. Kunnon äijäilme, upea profiili, päänlaki ja turkki. Ja se luonne! Sitä ihastelivat tuomaritkin – miten voi nuorella uroolla olla niin hyvä käytös.

Parin viikon päästä on sitten POROK. Eniten siitä odotan sitä, että pääsen hellittelemään A-pentueen ihanaa lutuvutukka-Nikkeä ja juoruamaan oikein kunnolla hänen emäntänsä kanssa.

Touhukas toukokuu

2011-05-29T19:49:00.000+03:00

Pentuset muuttivat uusiin koteihinsa pääsiäisen aikoihin lukuunottamatta Kasperia, joka jäi Annen hellään hoitoon PIROKin näyttelyssä. Miten tämä pentujen lähtö voi olla kerta kerralta haikeampaa, vaikka luulisi kokemuksen jo vähän helpottavan eroamisen surua. Ja kun se vielä on ihan tarpeetonta. Naperot voivat kaikki erinomaisesti uusien perheidensä kanssa.

Suurin ilon aihe on kuitenkin se, että Cata parani tosi vaikeiden vaiheiden jälkeen. Oksentelu ei loppunut ja hänet leikattiin uudelleen viikon jälkeen edellisestä leikkauksesta tosi suurella riskillä. Muutakiaan ei siinä tilanteessa voinut, kun tyttö laihtui ja huononi ihan silmissä. Ja löytyihän se syykin - Cata oli syönyt ompelulankaa, jonka poistamiseksi piti suolistoa avata kolmesta kohtaa. Kissan suolisto on ohuempaa kuin pikkurilli, joten tulehdusriskin lisäksi tulee se vaara, että suolta suljettaessa voi ommella sen myös kiinni. Kaikki kissojen suojelusenkelit olivat kuitenkin taikatassumme apuna. Kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen hän suunnisti ruokakipolle ja siitä se paraneminen alkoi! Voi sitä iloa! Rakashan tämä kissamamma on ollut aiemminkin, mutta nyt rutistelen ja paijailen häntä entistä enemmän siitä ilosta, että saimme pitää hänet.

Kasper osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä PIROKissa todella upein tuloksin. Molempina päivinä letkeästi näyttelytohinat ottanut pikkumies oli ex1 ja lisäksi lauantaina tosi hienosti värin ja tuomarin paras. Olen niin ylpeä pikkumiehestä! Näyttelystä tuli meille mukaan Katla, osaomistustyttöni, joka asuu Annen luona. Hänkin pärjäsi näyttelyssä hyvin saaden ensimmäisen avoimen luokan sertin lauantaina.

Katla tuli meille asumaan pentutouhut mielessä. Hänellä on todella mielenkiintoinen sukutaulu, upeat silmät ja turkki, vahva leuka ja superseurallinen ja ystävällinen luonne. Ja raamit kehittyä isoksi kissaksi, kunhan ikää vain tulee lisää. Hän on vuosi ja 5 kuukautta vanha, joten aikaa kehittyä on runsaasti. Neiti oli varmaan kuulut suunnitelmamme. Heti näyttelyn jälkeisenä viikonloppuna suuntasimme Jyväskylään HCM-ultraukseen ja hyvien tulosten kunniaksi hän alkoi mouruta heti kotiinpaluumme jälkeen. Bossehan tuli heti apuun ja nuori pari vietti lyhyen, mutta kiihkeän kuherruskuukauden viikko sitten. Saas nähdä, onnistuiko tämä todella näin helposti. Toivottavasti, sillä yhdistelmänä Katla ja Bosse ovat mainio. Luonne näillä pennuilla pitäisi olla huippu, sillä kumpikin ovat sellaisia ystävällisiä ja itsevarmoja kissakavereita. Sukusiitos% jää tosi alhaiseksi. Turkit ovat molemmilla hyvärakenteiset ja vahvat. Arvailua riittää nyt sitten se kolmisen viikkoa, sillä ensimmäistä kertaa pitäisi mustista nisistä etsiä punerrusta - ei saata helpolla onnistua ;). Jos muut merkit yhtään tulevat esiin, niin ultraan mennään.

Ja onpa vielä yksi ylpeyden aihe. Suoritin Pawpedsin G2-kasvattajakurssin hyväksytysti! Meitä kurssin läpäisseitä on Suomessa kokonaiset kolme. Kovaa, mutta mielenkiintoista puurtamista onkin riittänyt 9 viikkoa iltaisin ja viikonloppuisin. Värien tunnistaminen kuvista oli kyllä viedä epätoivon partaalle, kun liloja ja beigejä ei näissä mettismussukoissa ole. Mutta niin hyvät kokemukset silti jäivät, että innolla odotan jo kehitteillä olevaa englanninkielistä G3-kurssia.

2011-04-17T00:52:00.000+03:00

Pitkästä aikaa villikkojen kuulumisia. D-pentue täytti jo maanantaina ja E-pentue torstaina 12 viikkoa. Kaikki voivat hyvin ja kehittyvät uskomattoman nopeaan tahtiin. Mozart muuttikin jo ihanaan uuteen kotiinsa, kun uudet rokotussäännöt sen sallivat. Ja uusi koti on mitä parhain. Leikkikaverina on siellä Ringo meidän C-pentueesta, sekä Anni, Peppi ja Mirri. Iso kiitos Marjut luottamuksesta, ystävyydestä ja hyvästä kodista meidän älykölle .

Ylihuomenna on sitten lapsukaisilla tehosterokotukset ja sirujen laitto. Toinenkin ulostetesti oli puhdas, joten madotusta ei ole tehty. Kuulin kautta rantain paheksuntaa madottamisen väliin jättämisestä. Joku oli ollut sitä mieltä, että yritän rahastaa lääkekuluissa. Tämä henkilö voi ihan rauhassa tyytyä siihen, että labratestit maksavat noin kaksinkertaisesti verrattuna Axilur-kuureihin. Jos jonkun tekee onnelliseksi oma ilmoitus siitä, että pennut on madotettu kertaa x, niin suotakoon se hänelle. Todisteitahan lääkkeen annosta ei ole, vai kuinka? Meidän tapauksessa madottomuudesta on kuitenkin mustaa valkoisella.
Pikkukaverit ovat profiloituneet. Tigru on ottanut Veeran ihan omaksi ihmisekseen. Tuollainen side on valtavan hieno! Kissapoika odottaa aamuisin ihmisystävää ja heittäytyy ihan hulvattomaksi, kun se oma purkinavaaja tulee luokse. Jesper on kaikkien kaveri. Hyväntuulinen jessikka, joka ottaa tassulla kiinni ne ohimenijät, jotka eivät rapsuta. Kasper on äitinsä poika. Tulee kutsusta luokse, mutta hellittelyt otetaan vastahakoisesti vastaan. Omasta halustaan kyllä käydään tarpomassa ihmisemoa mielellään. Mozart on älykkö. Huiskaleikeissä hän tajuaa oitis ottaa kiinni varresta ja viedä koko vempeleen omaksi saaliikseen. Helmi on niiiin feminiinen kaunotar. Rauhallinen tyttö. Ja Pai, meidän kaunis, urhea tyttö. Hän on arka, mutta ajoittain, kun saamme kontaktin, hän kehrää villisti.

Pain tilanteesta en paljon ole kertonutkaan. Nelipäiväisenä hänen toinen silmänsä pulpahti auki verenpunaisena. Kävimme heti eläinlääkärissä ja Paille annettiin suonensisäisen antibiootti ja tukihoidoksi silmätipat. Tämä tapahtui perjantaina, kun Helinä oli juuri synnyttänyt ja jouduimme viemään pikkutytön lopetettavaksi kitalakihalkion takia. Ja edellisenä päivänä oli Sasun pieni vastasyntynyt kuihtunut pois. Maanantaina todettiin, että sarveiskalvo oli irronnut. Olin vienyt pennun eläinlääkärille lopetettavaksi, koska koko ohimo oli turvoksissa. Tämä meidän ihana, pitkän kokemuksen omaava eläinlääkärimme, joka toimii eläinsuojelussa, sanoi, että on tavannut samanlaisen tapauksen koiranpennuissa. Vaihtoehtona on silmän poisto tai lopettaminen. Minulle elämä on tärkeintä! Pain leikkaus oli raskas. Koko silmäkuoppa oli täynnä mätää. Viikkoisen kissanpennun rauhoitus on riskipeliä. Ja tulehdusvaara suuri. Syötimme ja lääkitsimme Veeran kanssa Paita parin tunnin välein, kunnes neljäntenä päivänä silmän poiston jälkeen hän kapusi itse emon tisseille ja alkoi imeä. Meidän ihana urhea ja sitkeä Pai selvisi henkiin! Joku voisi kysyä, mitä järkeä on jättää tällainen pentu henkiin. Minusta on. Pai hätkähtää ääniä ja on arempi kuin kaverinsa. Mutta rauhoituttuaan hän tulee kehräämään ja puskemaan ihmistään kovemmin kuin kukaan muu. Ja luonnettakin häneltä löytyy – meidän joskus liian villiksi käyvä Leo saa turpiin ihan oikeasti. Pain silmäongelma ei ole perinnöllinen sairaus, vaan kehitysaikainen häiriö. Ja arvatenkin jokainen haluaa nähdä, miltä yksisilmäinen kissa näyttää. Tässäpä teille:

Mainittakoon vielä, että Paille oli moni ystävä valmis tarjoamaan kodin. Kiitos, Minski, asiantuntevasta ja rakastavasta kodista meidän urhealle, kauniille ja sitkeälle Pai-tyttöselle.

Surua ja huolta on riittänyt toisaallakin. Cata alkoi oksentaa rajusti. Alkuun epäiltiin vierasesineen aiheuttamaa tukosta. Ultrassa ei kuitenkaan tukosta havaittu, mutta peräsuoli huuhdeltiin. Tuloksena kissanruohoa, karvaa ja jotain kuitua. Kuumetta 40 astetta. Antibiootit suonensisäisesti ja pilleriresepti mukaan. Annoin kotona lääkärin ohjeiden mukaan viikonlopun aikana 4 * parafiiniöljyn. Kaikki oksennettiin. Sunnuntaina Cata ultrattiin uudelleen. Ei vieläkään tukosta. Maksa-arvot normaalit. PVK OK. Cata avattiin siltä varalta, että ultrassa ei näy kaikki. Ei tukoksia, vaan vain pelkkä pieni kiinnike vatsalaukussa. Se poistettiin. Tämän jälkeen on käyty päivittäin eläinlääkärillä hakemassa kipu- ja antibioottipiikki. Suun kautta annettuna kun eivät tehoa oksentelun vuoksi. Kaikesta lääkitsemisestä ja ruiskuruokinnasta huolimatta ei Catan vointi parane. Jotkut päivät menee paremmin, jotkut vain zombiena makaillen.

Eikä suru tähänkään lopu. Toto, eli S*Redtails Atomic jouduttiin lähettämään sateenkaarisillalle aggressiivisen maksasyövän takia 7 vuoden iässä. Iso sininen jättiystävä ehti asua kanssamme vain alle vuoden, mutta ikävä on kova!
Jos joku kehtaa vielä tämän jälkeen tulla väittämään, että norski on perusterve rotu, niin tirvasen nokkaan!!!

Sosiaalistumisen aika alkoi

2011-03-13T18:57:00.000+02:00

Viikareiden sosiaalistumisvaihe on alkanut. Ihmiset eivät enää ole pelkkä kiipeilyteline tai kummallinen iso möykky, jota pitää tuijotella. Ruokailukutsu on jo tuttu ja hyvin se tehoaa. Kielen naksutus tuottaa tuloksena tassujen töminää kun lauma rynnii tutkimaan palvelusväen tarjoomuksia. Jotkut viipyvät mielellään jo tovin sylissä hellittävänä. Ja tietsikkanörttejä on ilmeisesti koko sakki, kun näppäimistö ja hiiri kiinnostavat kovasti.

Naperot ovat päässeet jaloittelemaan jo koko asuntoon. Kiipeilypuut sekä sohvan ja nojatuolin selkänojat ovat mainioita paikkoja leikkiä kukkulan kuningasta emäntien kauhusta kankeina yrittäessä hillitä hulvatonta menoa. Öisin pienet kissaeläimet kiipeävät minun viereen nukkumaan. Hämärässä on hupaisan näköistä, kun pienet kissanpäät heiluvat ihan kasvojen edessä tutkimassa läheltä palvelijan lepoa. Muksut mieltävät vieläkin makuuhuoneen lepopaikaksi ja sinne hipsitään, kun leikin päälle alkaa ramaista.

Menua on laajennettu varovasti asteittain kahdella pentujen märkäruoalla ja pienet masut ovat kestäneet uudet maut hyvin. Pentujen hiekkalaatikoista vaihdettiin puupohjainen hiekka perinteiseen, kun he ovat jo Niin Isoja Kissoja, että aikuisten hiekkalaatikot kelpasivat enää vessataukopaikaksi. Urheasti he kiipesivät laatikon korkean laidan yli. Aikuisia kissoja alkoivat nämä pentujen laatikot valitettavasti kiinnostaa hiekanvaihdoksen myötä. No, oppiipahan taas koko sakki erilaisiin toilettivaihtoehtoihin, kun ainoastaan mikrohiekka on ollut meillä pitkään käytössä.

Päätin kokeilla madotuksesta luopumista seuraten ruotsalaisten kasvattajien mallia. Olen huomannut, että madotus keskeyttää painonkehityksen pariksikin päiväksi – sen verran kovaa myrkkyä matolääke on. Ruotsissa matolääkkeet ovat reseptitavaraa eikä niitä saa siis vapaasti käsikaupasta. Syynä on kissojen turha lääkitys vain varmuuden vuoksi sekä se, että ennen pitkää kasvaa sisäloiskanta, joka on resistentti nykyisille lääkkeille. Ja siitä seuraa voimakkaammat lääkkeet, jotka taas ovat rasite kissan elimistölle. Testautan siis laboratoriossa pentujen kakkanäytteet kahdesti ennen luovutusta ja mikäli tulokset ovat negatiiviset, en madota pentuja. Uusi koti saa luonnollisesti kopiot testituloksista. Ensimmäinen testitulos tulikin jo perjantaina - ei sisäloisia eikä sisäloisien munia.

Kisujen rekisterikirjatkin tulivat. Tosi nopeaa toimintaa Kissaliitolta. Ensimmäisen pentueen rekkareita odoteltiin 8 viikkoa, kun nyt odotusaika oli alle 3 viikkoa.

Emot ovat lopettaneet imettämisen miltei kokonaan. Hetkisen he voivat viivähtää hupitutteina, mutta lapsukaisten naskalinterävät hampaat takaavat sen, että äitylit ponnistautuvat nopeasti omille teilleen. Johtuipa imetyksen lopetus mouruista tai mourut imetyksen lopettamisesta, niin Sasu ja Helinä ovat kovaäänisesti haikailleet poikaystävien perään nyt muutaman yön. Rajua on kissojen suvunjatkamisvietti. Neidit saavat nyt vain haaveilla pitkän ajan uusista treffeistä. Sen verran solakassa kunnossa on kumpikin, että massan palautus kestää kauan.

2011-02-27T10:52:00.000+02:00

Pikkupalleroista on tullut pikkuviikareita. Leikkikehän vankeudesta kiivettiin yli muutaman yrityksen jälkeen ja sittenpä oli koko makuuhuone pentujen valtakuntaa. Voi sitä riemua! Hännät pystyssä sojottaen juostaan hippasta, kylki edellä hyppien uhkaillaan kavereita ja palvelusväki toimii pikkuakrobaattien kiipeilytelineenä. Kynsien hallinta on vielä olematonta, joten leikkihetken jälkeen on olo kuin neulatyynyllä. Sänkykin on vallattu. Öisin kuuluu pientä töminää ja ripsettä, kun yökukkujat heräävät telmimään. Emot purisevat ja päästelevät niitä mukavia opettavia kirskahduksia pikkuhunneilleen.

Nämä naperot ovatkin tosi fiksuja. Hiekkalaatikon käyttö onnistuu jo koko porukalla vain muutaman päivän jälkeen suuresta paosta. Onhan näitä opettajiakin tosin kolme: emot ja Dumle. Emon esimerkin näyttö pienessä laatikossa oli ainakin havainnollinen ja hupaisakin. Tavallisesti porukassa on aina joku salapissaaja, mutta vielä en ole löytänyt liruja muualta kuin laatikoista. Onneksi aikuisten kissojen havaintoesityksiä oli vain muutama. Pentujen käyttämä Öko Plus Gold häviää mennen tullen aikuisten mikrohiekoille. Tuo pelletti on ollut hyväksi todettu jo aiemmin, sillä sitä eivät pennut maistele.

Isomman elintilan myötä löydettiin emojen raksukuppi. Baby-raksut ovat tämän sakin mielestä ihan nounou, jos tarjolla vain on isorakeisempaa Kitteniä. Makuuhuoneen raksubaari on muutenkin suosiossa – ilmeisesti aikuiset kissat tykkäävät käydä syömässä ”ulkona”, kun normaalissa ruokintapaikassa saa nappulakippo olla ihan rauhassa. Naperot maiskuttelevat myös kolmesti päivään babymoussea, nyt jo ohentamattomana.

Kaikki pennut valitsivat sitten jo uuden palveluskuntansa. Kulunut reilu viikko on ollut hienoa aikaa, kun naperoiden ihmiset ovat käyneet tutustumassa pentuihin. On päästy juttelemaan kissa-asioista ihan sielun kyllyydestä ja kerrankin tarpeeksi.

Paljon uusia uutisia

2011-02-19T21:54:00.000+02:00

Viime kirjoittamasta onkin tapahtunut paljon. Elämme nopeinta kehityskautta ja pennut oppivat joka päivä paljon uutta. Koordinaatio ja liikkuminen sekä sosiaalisuus kasvavat huimaa vauhtia.

Herätys ihmispalvelijoille oli Tiivitaavin kipuaminen ulos pentupesästä. Perässä tuli sitten Laalaa. Pentupesä oli käynyt liian pieneksi. Emot kävivät kummassakin pesässä hoitamassa naperoita ristiin, joten oli helppo yhdistää pesät yhteen. Voi sitä riemua, kun pallerot keksivät uudet kaverinsa ja laajentuneet liikkumismahdollisuudet. Kaksioon viritettiin lisäksi leikkikehä, joka saavutti oitis suuren suosion. Varsinkin emot ihastuivat ilmavampaan imetyspaikkaan. Nämä emot toimivat tosi ihanasti yhteistyössä. Kuvasta näkyy, miten tytöt makailevat vierekkäin, nauttivat äitiydestä ja pennuista.

Dumle on vastuuntuntoisesti auttanut Sasua ja Helinää muksujen hoidossa. Pyllyt on pidetty puhtaana ja oltu turvallisena unikaverina. On todella hellyttävänäky, kun pennut nukkuvat kasassa Dumlen kyljessä. Eno on niin hyväsydäminen, että kantoi suurimman herkkunsa, broilerinsiiven, leikkikehään pentujen ihmeteltäväksi. Siinä sitten pörisivät Dumle ja emot ja rohkaisivat lapsosia käymään saaliin kimppuun. Palveluskunta kyllä vei herkun, mutta tajusi tuoda tilalle ruokavadit. Nyt on pari päivää maiskuteltu vauvojen moussea maitovastikkeeseen sotkettuna. Aivan ihana ääni tuo pikkukuonojen maiskuttelu ruoan äärellä <3.

Painot lähtivät huimaan nousuun tukevamman ruoan myötä. Ongelmana on nyt se, että KMR:n maitovastiketta ei tästä kaupungista saa, joten nettitilausta odotellessa tehtaillaan vastaava koostumus nyt maitojauheesta, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja D-vitamiinista. Viikon verran vielä vastikevellillä mennään ja pikkuhiljaa siirrytään vahvempaan ruokaan ilman vastiketta.
Parempi ruoka, enemmän jätöstä. Ensimmäinen kakkakiekura havaittu leikkikehässä, jonka nurkkaan toimitettiin oitis pellettivati. Laalaa ja Tiivitaavi osuivat parin tunnin sisään pentutoilettiin pisulle, mitä ilmeisimmin vahingossa. Mutta tästä se alkaa, sisäsiisteysoppiminen.

Tiivitaavin ja Laalaan sukupuolet olivat menneet minulla sekaisin. En ollut kurkkinut häntien alle sitten pentujen syntymän. Onneksi tarkastin asian ennen rekisteröintipaperien lähettämistä. Nyt sitten Laalaa on poika ja Tiivitaavi tyttö. Aika nolo juttu! Harmitti hirvittävästi ilmoittaa nimenomaan poikaa tai tyttöä tiedustelleelle kodille, miten kävi. Melkoista säätöähän tämä on ollut yrittää keksiä kaikille sopiva ratkaisu, mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Pai, Laalaa, Tiivitaavi ja Kasper ovat löytäneet ne tulevat, ihan omat ihmisensä. Meillä onkin ollut Veeran kanssa tosi mukavia hetkiä esitellessämme naperoita tosi mukaville kissaihmisille. Emot ovat suhtautuneet vieraisiin luottavaisesti ja Leo, Cata ja Dumle ovat esiintyneet edukseen rotuesittelyasioissa. Joonatan ja Jesper eivät vielä ole valinneet palveluskuntaansa johtuen ihan palvelusväen rajallisesta residenssin vastaanottokyvystä :D.

Eviran lausunto kolmen päivän ikäisenä kuolleesta Hipsustakin tuli. Kuolinsyy oli yleistulehdus. Keuhkoissa bakteremia, lisäksi tulehduspesäkkeitä munuaisissa ja maksassa. Ei bakteereja, ei loisia, ei salmonellaa. Kiikutin kauhistuneena lausunnon heti eläinlääkärille. Mielessä pyöri hätä elävistä pennuista ja hirveä pelko siitä, että olin tehnyt jonkin virheen puhtauden suhteen. Eläinlääkäri rauhoitteli, että kolmipäiväinen on voinut saada tartunnan raskauden aikana napanuoran kautta tai synnytyksessä vedettyään sikiöpussinestettä keuhkoihin. Hipsun olisi ehkä pelastanut heti syntymän jälkeen aloitettu antibiootti, ehkä ei. Hygienian puutetta ei elli epäillyt, kun muut pennut selvisivät. Samoin kuin toinen pentue, joka syntyi emon toimesta huomattavasti sotkuisemmissa olosuhteissa. Oli miten oli, vieläkään en pysty katsomaan ensimmäisiä ja viimeisiä kuvia kauan odotetusta pikkuisesta. Jokaisella kasvattajalla pitäisi muuten olla sellainen eläinlääkäri tukena kuin meillä on. Hän totesi minun itkua purren syytellessä itseäni, että nyt joko pannaan pillit pussiin tai mitataan rohkeus sillä, että jatketaan riskit vielä paremmin tuntien eteenpäin. Ja mehän jatketaan.

Kävelyharjoituksia

2011-02-08T18:36:00.000+02:00

Pentujen kehitystahti on huimaa. Viikonloppuisen rukoilijasirkkamaisen askelluksen, pari askelta horjuen eteen, pari taakse ja muksahdus, tilalle ovat vahvimmat jo kehittäneet hellyttävän tepastelun hännät pystyssä. Sasun pennut ovat korkeajalkaisempia, joten he viilettävät pentupesässä kuin pörröiset vireenit.

Nämä kaksi pentuetta kyllä erottaa tekijöidensä perusteella. Sasu on periyttänyt lapsilleen isot korvansa. Onneksi Miki oli korjaamassa niiden asentoa paremmaksi. Profiili ja häntä on myös pidempi kuin Helinän pennuilla. Helinä ja Bosse saivat odotetusti aikaiseksi todella tuuheaturkkisia jälkeläisiä, joilla pään muoto on pyöreämpi. Ja todella topakka luusto.

Joonatan ottaa ahkerasti kontaktia ihmisiin. Valveilla ollessaan hän tepastelee heti pentupesän aukolle tiirailemaan, jos ihmisiä on lähistöllä. Ja heti seuraan liitty Jesper. Kasper on äitinsä kaltainen topakka luonne, joka tutkiskelee jo mahdollisia pakoreittejä Suureen Maailmaan pentupesästä. Tiivitaavi on atleetti, joka lenkkeilee ja kiipeilee ahkerasti. Tämä lienee syynä siihen, että siskotyttö Laalaa on heilahtanut painotilastoissa hänen edelleen. Laalaa on maitobaarin kanta-asiakas - rauhallinen tyttö, josta on kehkeytymässä kaunis puhtaan hopeinen kaunotar. Pai on sydänkäpynen, joka ei koskaan pane pahakseen hellittelyä.

Helinä ja Sasu ovat ilmeisesti luoneet työvuorolistan pentujen hoitoon. Tosin Helinä urakoi enemmän. Sasu tyytyy nuolemaan Helinän pennut, mutta Helinä asettautuu innolla imettämäänkin Sasun pennut. Ja hyvä niin, sillä Helinä muistaa huolehtia myös itsestään. Pieni välipala maistuu aina. Turkki on säilynyt tuuhenana ja kiiltää, mikäli mahdollista, vielä enemmän kuin ennen odotusta. Sasu on taas laihtunut paljon ja turkki haalea kuva entisestään.

On ollut ihana huomata, että pentumme kiinnostavat ihmisiä. Tosi mukavahenkisiä puhelinkeskusteluja on käyty ja sähköpostiviestejä kirjoiteltu todella asiallisten kotien kanssa. Olen ihan imarreltu, kiitoksia! Tässä vaiheessa en vielä ole uskaltanut käydä puhumaan edes alustavista varauksista, koska pennut ovat vasta emon maidolla ja pari-kolme tulevaa viikkoa näyttää, miten naperot kehittyvät. Sormet ja varpaat ovat ristissä, ettei enää tule takaiskuja ja voimme alkaa iloisin mielin suunnitella uusia koteja pennuille ilman pettymisen riskiä.

Laalaa, hopeatäplikäs tyttö, 20 pv

Tervetuloa kotiin Leo!

2011-02-04T23:30:00.000+02:00

Meillä on Veeran kanssa ollut tapana sanoa, että jos jostain haaveilee, niin sen on taipumus tapahtua. Ja tietysti nyt puhutaan pienemmistä ihmeistä kuin 7 oikein. Ja nyt meidän pitkäaikainen haave toteutui: Leo tuli meidän perheeseen!

Olemme pitkään ihailleet Evan (N*Migoto's) kissoja ja pentueita. Isoja, kaunislinjaisia ja vahvoja kissoja! Ja seuranneet ihastuksella Dumlen menestystä. Että osaa olla upea kissa ja nimikin vielä paikallaan ;). Kuolasin jo parisen vuotta sitten Evan J-pentujen perään, mutten rohjennut tuolloin vielä tehdä pentukyselyä. Kun Eva kertoi naamakirjassa Strawberryn ja Dumlen tulevasta pentueesta, en enää voinut pidätellä intoani, vaan viilasin koko yön sanamuotoja. Ja voi sitä iloista aamua, kun työmatkalla ollessani, kovin viileän huoneen ja perunasäkkimäisen tyynyn kanssa painitun yön jälkeen avasin oman sähköpostin ja sain alustavan lupauksen poikapennusta. Oulun Rotuaarilla kuului silloin hihkumista aamukuudelta!

Olen niin ylpeä siitä, että kasvattaja luottaa minuun niin paljon, että myy meille ensimmäisenä Suomessa eittämättä tämänhetkisen maailman parhaan uroksen pennun. Ja Leon äidin hienot linjat saadaan meille. Puhumattakaan siitä, miten lupaava pentu Leo on. Jo nyt 12 viikon iässä hän painaa miltei 1900 gr ja raameja on vaikka koko kylälle jakaa. Piiiitkä vartalo, korkeat jalat, lapiomaiset tassut, yli niskakuopan reilusti ylittävä häntä, kaunis uora ja pitkä profiili sekä isot korvat. Ihan lovena <3. Pikkumies on myös luonteeltaan rohkea ja seurallinen. Pikkumies kehrää pelkästä katseesta ja näyttää liittyvän meidän tarpojien ja nuolijoiden joukkoon täysillä :).Enpä osaa oikein tässä vaiheessa enempää kertoa, kun olen niin onnesta ja pitkästä hakureissusta pois tolpiltaan

. Kuvia on tulossa ihan lähiaikoina lisää ja Leolle oma sivu meidän saitille.

Korvia, tassuja, pulleita massuja

2011-02-01T13:42:00.000+02:00

Meillä eletään nyt seesteistä imetysaikaa. Naperoiden päivä kuluu ruokaillessa ja nukkuessa ja välillä pestään sitten pyllyt - joko emon tai Dumle-enon toimesta :D. Dumle on päässyt taas osallistumaan pentujen hoitoon emojen täydellä luvalla. Cata tyytyy vain tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Liekö salaa tyytyväinen, että imetysajat ovat jo onnellisesti takanapäin. Jotkut pennuista haluaisivat jo jaloilleen - haparoivia askelia ponnistellaan ja sitten kaatua muksahdetaan.

Nyt kun on kaksi emoa vierekkäisissä pesillä, on mielenkiintoista seurata heidän käytöstään. Sasu haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan Näiden Ihanien Vauvojen kanssa ja käy vain harvoin lyhyen aikaa jaloittelemassa. Äidin ilme on niin lempeä, kun pesään kurkkaa. Katso nyt, miten suloisia nämä ovat, tuntuu Sasu onnellisena sanovan. Helinä taas on ottanut hoitoon hyvin rationaalisen otteen. Ensin syödään, sitten hygienian hoito ja sitten vauvat nukkumaan, jotta pääsee taas ihmisten ilmoille hellittäväksi ja ihasteltavaksi. Hän on myös päättänyt aloittaa varhaiskasvatuksen jo nyt: pentu kerrallaan nostetaan pesän eteen matolle ja siinä sitten imetetään ja nuollaan pentu koko ajan pieniä emomaisia purahduksia päästellen.

Pnetujen lempinimetkin on keksitty: Helinällä on kolme iloista rosvoa - Kasper, jesper ja Joonatan. Sasulla puolestaan Teletapit pentujen piiitkien häntien innoittamana - Tiivitaavi, Laalaa ja Pai. Rekisteröintinimetkin ovat valmiina, mutta ainakin Sasun pentujen hopea vai ruskea -pähkäily kestää vielä jokusen tovin ;).

Helinän ja Bossen poikaviikarit ovat nyt täällä

2011-01-23T17:59:00.000+02:00

Helinä ilmoitti lähestyvästä synnytyksestä edellisenä iltana kuljeksimalla edestakaisin mahdollisten pentupesävaihtoehtojen välillä. Pesissä maattiin ja niitä myllättiin, mutta mikään ei neidistä oikein tuntunut sopivalta. Supistuksia ei näkynyt ja tuleva mamma oli muutoinkin kunnossa, joten uskaltauduin muutaman tunnin nokosille. Puoli viiden aikaan aamuyöllä neiti oli asettautunut pimeimpään ja ahtaimpaan meiltä löytyvään makuupesään eikä mikään saanut häntä vaihtamaan paikkaa puhtaampaan ja avarampaan synnytystä varteen varusteltuun laatikkoon.

Helinän synnytys sujui helinämäisesti: ihan itse, nopeaan ja päättäväisesti. Ensimmäinen pentu syntyi klo 6:30, seuraava 6:45, kolmas 7:05 ja neljäs klo 7:30. Emo katkaisi itse napanuorat, kuivasti pennut ja söi istukat, vaikka yritin niitä ripulin pelossa pesästä noukkiakin. Ja sitten uusi perhe käpertyi pesän nurkkaan tutustumaan toisiinsa ja lepäilemään. Karvattomat apumammat saivat vain kurkkia pesän ovelta taskulampun kanssa. ensimmäiset punnitustuloksetkin olivat todella vain suuntaa-antavia, kun toimitus piti suorittaa salamannopeasti. Nää on mun, sanoi Helsky.

Illalla saimme luvat vaihtaa pesueen puhtaampaan pesään ja vilkaista ensimmäisen kerran tulokkaiden värejä. Neljä ihanaa ruskeaa vauvaa! Kolmella valkoista ja yksi ilman. Kuvioita, sukupuolia tai muutakaan tarkempaa tarkastelua audienssin pituus ei vielä sallinut. Helinä ottautuu äitiyteensä hyvin järjestelmällisesti. Pentujen imetys, pyllyjen pesu ja nukutus, ja sitten viettämään aikaa palveluskunnan kanssa, kunnes pennut taas piippaavat äitiään. Hän haluaisi myös organisoida tehokkaasti Sasunkin pentuhuollon. Jo pari kertaa hän on silmän välttäessä käynyt hakemassa jonkun Sasun pennuista oman joukkonsa jatkeeksi. Sasu ei levolliseen tapaansa ole tapahtumasta pahastunut, vaan ottanut palautetun pennun tyynesti takaisin.

Mutta suruakin liittyi tähän iloiseen kauan odotettuun tapahtumaan. Samaan aikaan, kun Helinän pennut syntyivät, hiipui Sasun hopeatyttö pois Veeran sylissä. Tyttö oli hauras, ei nostanut painoaan eikä jaksanut elää apuruokinnasta huolimatta. Ja pian koitti seuraava takaisku – yhdellä Helinän pennuista oli kitalakihalkio. Hän nukkui eilen pois eläinlääkärin avustuksella. Suremme ja ikävöimme pikkuisiamme paljon.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Sasun vauvakvartetti syntyi viimein

2011-01-18T10:04:00.000+02:00

Sasun pennut syntyivät viimein eilen 70. tiineysvuorokaudella. Huoli pentujen tilasta alkoi jo olla kova, sillä istukat alkavat rappeutua, jos odotus pitkittyy. Sasu voi itse hyvin koko ajan, ruoka ja leikkikin maittoi. Kävimme sunnuntaina eläinlääkärissä varmistamassa ultralla tilanteen ja suureksi helpotukseksi näimme kolmet vahvat sydämenlyönnit. Varmuuden vuoksi varattiin kuitenkin aika sektioon maanantaille.

Sasu ilmeisesti kuuli suunnitelmat ja päätti ryhtyä toimeen itse. Aamulla puoli kuuden aikoihin neiti alkoi selvittää minulle pirisevällä äänellään, että nyt voisi apumamma alkaa valmistautua pentujen tuloon. Ja asettautui mukavasti pentupesäänsä. Hän piti kyllä tarkasti huolen siitä, että lunastan lupaukseni olla apuna ja auttamassa koko ajan. Kahvin haku keittiöstä aiheutti paheksuvaa levottomuutta.
Yhdeksän aikoihin alkoivat sitten vahvemmat supistukset ja yhdentoista jälkeen alkoi työntövaihe, joka tuntui kestävän ja kestävän. Ensimmäinen tulokas oli tulossa perätarjonnassa jalat vatsan alla. Emo oli jo tuskainen ja niinpä lähdettiin pikaisesti eläinlääkäriin apua hakemaan. Onneksi pentu saatiin suoristettua ja hän syntyi puolen päivän aikaan normaalisti alakautta ja hyvinvoivana pitkästä ponnistuksesta huolimatta. Pennun kuivumista odotellessa kuuntelimme eläinlääkäriaseman muita tapahtumia, jotka olivat Sasusta sen verran pelottavia, että pennuntekoa ei siellä jatkettu.

Päästyämme takaisin kotiin putkahtikin kaksi naperoa helposti ihan peräkkäin. Ultran perusteella olisi voinut kuvitella koko katraan jo syntyneen, mutta emon käytöksen perusteella arvelin, että synnytys ei vielä ole ohi. Kvartetin viimeinen jäsen syntyikin sitten kolmen aikoihin ja Sasu rauhoittui nuolemaan ja tutkimaan vastasyntyneitään.

Pentujen syntymäpainot ovat 107, 136, 97 ja 105. Värit ovat ruskeaa ja hopeaa joko tiikerinä tai täplikkäänä. Sukupuolet ovat vielä varmistamatta, koska en halua häiritä tässä vaiheessa tarpeettomasti nuorta äitiä. Persoonallisuus on alkanut jo tulla esiin: kaksi hopeista pentua ovat rauhallisia tissibaarissa roikkujia, joita ei edes emon asennon vaihto häiritse, ruskeatiikeri poika touhottaa jo kaikenlaista ja vaalein hopeisista on kovaäänisin.

Sasu suhtautuu kunnon emon tavoin suojelevasti lapsukaisiinsa. Vasta tänä aamuna hän käväisi pikaisesti jaloittelemassa ja hiekkiksellä. Palveluskunta on toimittanut hänelle ateriat pesässä nautittavaksi. Juomana on maistunut emonmaidon vastike, jota tarjotaan kalsiumin ja energian vuoksi.

Helinä kävi kunnioittavan varovaisesti kurkkaamassa pentupesän laidalta kaverinsa lapsukaisia Sasun hyväksynnällä. Helinän ja Bossen pentujen laskettu aika on sitten huomenna. Jännitys siis jatkuu! Neiti on pallomainen ja liikkuminen on vaappuvaa. Synnytyksen merkkejä ei vielä ole ollut, joten saadaanpa nähdä, milloin nämä naperot sitten syntyvätkään. Toivottavasti odotus ei kuitenkaan tällä kertaa mene yhtä pitkälle kuin Sasun kanssa.

Odotusta ja jännitystä

2011-01-14T20:01:00.000+02:00

67. vuorokausi menossa ja pennut antavat malttamattoman emäntäjoukon odottaa itseään. Eilen illalla oli muutama ennakkosupistus, mutta siihen se sitten jäikin. Sasu on syönyt ja touhunnut ihan tavalliseen tapaan. Pentujen liikkeet ovat kyllä harvenneet - jospa tänä yönä he syntyisivät. Kaksi yötä olen herännyt parin tunnin välein tarkastamaan tilanne, joten siitäkin syystä odotan palleroita tosi kovasti.

Odotellessa on ehtinyt sitten puuhastella kaikkea pientä tietokoneella. Tehdä fiksauksia kotisivuille ja yrittää saada jonnekin kadonneet tehot takaisin. Ainakin FSecuren vaihtaminen kevyempään virustorjuntaan auttoi vähän. Toivottavasti tämä rakkine kestää vielä kiivaimman odotus ja synnytysajan, kun nyt ei kyllä ehdi läppäriostoksille.

H-hetki lähestyy

2011-01-11T22:40:00.000+02:00

Sasun synnytys lähestyy. Huomenna on laskettu aika, mutta odotus voi venähtää loppuviikkoonkin. Tämän iltapäivän ja illan aikana pentumassu on alkanut laskeutua. Pentujen liikkeet ovat rauhoittuneet. Ruoka maistuu vielä pieninä annoksina. Maito ei vielä ole pakkautunut nisiin, Näiden merkkien perusteella voisi odottaa synnytyksen alkua vuorokauden parin sisällä.

Pitkään ja hartaasti toivottujen kisuvauvojen tuloon on varustauduttu monin tavoin. Synnytyslaatikko desinfioitu, pentupesä lämpötyynyineen valmiina, lämpömittari, laktoositonta luomukermaa, hedelmäsokeria, 5 ja 10 ml ruiskuja, silikonitutteja, kirurgin hanskoja, valkovaseliinia, emon maidon vastiketta, sängynsuojia, uudet paristot vaa’assa, painotaulukko, desinfioidut sakset ja neula, kirvelemätöntä desinfiointiainetta, vanulappuja. Eläinlääkäri hälytysvalmiudessa ja vuosilomista säästetyt päivät menossa.

Kävin täydentämässä tänään synnytystarvikevarastoa lähiapteekissa, jossa olen asioinut useita vuosia ja saanut tosi hyvää palvelua. Vakiohenkilökunta minut tunteekin, mutta heillepä olikin tullut harjoittelija. Tämä oikein komea nuori salskea mies tuli tarjoamaan apua heti sisään saapuessani. Tässä vaiheessa tuttu apteekkari vetäytyi syrjemmälle seuraamaan tilannetta.
Palveluhalukkuudesta ilahtuneena ilmoitin haluavani takahuoneen tavaraa eli sängynsuojia. Nuori mies toi näytille neljä mallia ja suositteli suurikokoisinta, ilmeisesti silmäiltyään minun ruumiinrakennetta. Valitsin kuitenkin pienimmän mallin ja sanoin sen riittävän hyvin minun tarpeisiin. Tässä vaiheessa apteekkarin piti vetää jo käsi suun eteen.

Ostoslistassa seuraavana oli vaseliini tai liukastusvoide. Kävelimme yhdessä Ihonhoitotuoteet-hyllylle, jossa innokkaasti kyselin parhaimmasta viskositeetista. Päädyimme kuitenkin perinteiseen valkovaseliiniin perusteellisten ominaisuustiedustelujen jälkeen. Ja kun siinä vieressä oli sekalaisten tarvikkeiden hylly, siirtyi opastettu ostosreissu luontevasti kertakäyttökäsineisiin. Opastajani alkoi näyttää yhä vaivaantuneemmalta mitä enemmän yritin sanallisesti ja elehtimällä selvittää tarpeitani synnytyskanavan tunnustelemisesta. Apteekkari oli jo hävinnyt myymälän puolelta kokonaan, mutta palvelutilannetta seuraamaan oli tullut keski-ikäinen mies, joka kiinnostuneena kuunteli keskustelua.

Kaikki oli saatu kasaan ja siirryimme kassalle. Siinä vaiheessa aloin pohdiskella, olikohan minulla tarpeeksi ruiskuja kotona. Kohotin katseen kattoon ja mietin ääneen erikokoisten ruiskujen tarvetta ja etuja. Joku nauroi hysteerisesti takahuoneessa. Nuori salskea harjoittelijamies seisoi lasittunein katsein kohtelias hymy jähmettyneenä tiskin takana. Miesasiakas oli siirtynyt laihdutusvalmistehyllylle.

Kaikki, jotka ovat valaneet tinaa uudenvuoden kunniaksi, tietävät miltä tina näyttää, kun se alkaa sulaa. Vastaavanlainen reaktio tapahtui suloisessa asiakaspalvelijassani, kun lopulta annoin Dumlen kuvalla komistetun pankkikorttini maksua varten. Mainitsinpa samalla, että kaikenlaista sitä tarvitseekin kissan synnytystä varten.

Tarvikkeet siis hankittu ja kaikki valmiina. Kännykkä herättää parin tunnin välein Sasun tilanteen tsekkaukseen. Pian tämä onnellinen odotus päättyy.

Iloisia uutisia

2010-12-18T09:12:00.000+02:00

Onkin vierähtänyt puolitoista vuotta siitä, kun meille viimeksi syntyi pentuja. Tällä välin ihanaiset neitimme Sasu ja Helinä ovat kasvaneet ja käyneet saamassa kokemusta näyttelyistä. Molemmat valmistuivatkin kesäkuussa IC:ksi. Niinpä syksyllä oli sopiva aika ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa vakavasti otettava seurustelu poikien kanssa.

Olen hopeafani ja hopeapennut suuri toive. Sopivan hopeauroksen löytäminen ei sitten olekaan helppo juttu. Onneksi hyvä kasvattajaystäväni Anne lupasi meille Mikin isäkokelaaksi. Miki tuli meille Sasua riiustelemaan. Alkuun hän kuitenkin totutteli vieraaseen ympäristöön ja ihmisiin turvallisesti ensin yksin, sitten Dumlen kanssa. Pojista kehkeytyikin kaverukset, jotka letkeästi ikkunan edessä olevasta kiipeilypuusta käsin seurailivat ulkomaailman tapahtumia. Nuoret tytöt olivat kovasti kiinnostuneita houkuttelevan tuoksuisesta pojasta ja pienet nenät työntyivät jatkuvasti haistelemaan kynnyksen rakoon haistelemaan uusia tuoksuja.

Kun Miki oli ollut meillä neljä päivää, käveli Sasu ylväästi häntä pystyssä makuuhuoneen ovelle, katsoi minua silmiin olkansa takaa ihan kuin sanoakseen, että NYT minä haluan poikaystäväni luokse. Tavallisesti hyvinkin kovaäänisiä mouruja ei siihen mennessä ollut, joten melkoisen epäilevällä mielellä aukaisin oven ja päästin pariskunnan tutustumaan toisiinsa. Turha epäilys - yön kestäneen tutustumisen ja kosiskelun jälkeen alkoivat tositoimet - ja ahkerasti ;).

Tietenkin haen yhdistelmästä muitakin ominaisuuksia kuin väriä. Ainahan voi toivoa (ja tavoitteena onkin), että kaksi kissaa kompensoi toistensa piirteitä pennuissa. Arvostan Mikin tyyppiä: hyvä luusto, komea, leveä ja vahva kolmio, kauniisti asettuneet hyvänmalliset korvat ja hieno pitkä profiili. Ja se ihana oikea pelottava mettisilme!!! Sasulla puolestaan on piiiitkä häntä, isot korvat, vahva leuka, kaunis kirkas hopeaväri hyvällä kontrastilla sekä korkea ja pitkä ruumiinrakenne. Onhan niitä heikkouksiakin, luonnollisesti, mutta niitäpä en tässä käy erittelemään, kun jokainen kiinnostunut ne näkee kuvista :D.

Komea Ruotsin tuontipoikamme Bossekin oli tullut jo miehen ikään, vaikka hän onkin sitä ihanaa tyyppiä, joka ei merkkaa eikä liiemmin jollottele tyttöjen perään. Kun Miki oli viety kotiinsa, tuli Bosse meille Helinää tapaamaan. Bosse asuu sijoituskodissaan kastraattikavereidensa kanssa, mutta tuntee meidät hyvin näyttelymatkojen ja kyläilyiden vuoksi. Nuorukainen ei ollut paikan vaihdosta moksiskaan, vaan popsi välipalaa, kävi hiekkiksellä ja kiipesi kiipeilypuuhun heti meille tultuaan. Jotain uutta ja ihanaa oli luvassa. Dumle halusi taas mennä jutustelemaan poikein juttuja aluksi, mutta Bosse oli niin innostunut uusista hajuista, että halusi testata, onko Dumlesta hänelle morsiameksi. Hämmennys oli suuri ja rattoisa jutusteluaie loppui siihen paikkaan. Helinä sen sijaan osoittautui paljon suosiollisemmaksi. Ilman mitään suhinoita ja murinoita pariskunta tutustui toisiinsa - edellisestä kohtaamisesta pentuikäisenä olikin kulunut jo kuukausia, mutta ihan kuin olisivat vielä toisensa muistaneet.

Tässä yhdistelmässä minua kiehtoo se, että sekä Helinällä että Bossella on erinomaisnen turkin laatu. Molemmilla on hienot suorat profiilit ja kauniin malliset korvat. Bossen luonne on rohkea ja rauhallinen - pelkkää kultaa koko poika. Ja Helinällä on varttuessaan muotoutunut villi norskikatse. Keppostelevaa luonnetta unohtamatta - tämä tyttö on todella kekseliäs tapaus.

Tytöt kävivät yhdessä ultrassa, vaikka kummankin raskaus oli melkoisen varma nisien punerruksen ja ihan mahdottoman ruokahalun perusteella. Helinällä oli ultrauspäivänä kulunut astutuspäivästä tasan 4 viikkoa ja Sasulla 5. Helinän masussa näkyi kolme vauvaa, mutta Sasun pienokaiset olivat jo sen verran suuria, ettei lukumäärää saanut varmuudella selvitettyä. Minulle riitti, kun näin kaksi kisunalkua. Voi sitä onnen päivää, pitkä odotus oli siltä osin päättynyt ja vielä suurempi pentujen syntymän odottelu alkoi.

Sasun ensimmäinen laskettu aika on 12.1. ja Helinän 19.1. Sain leipätöistä mammalomaa molemmiksi viikoiksi, jotta pystyn seuraamaan lähestyviä synnytyksiä ja tarpeen vaatiessa auttamaan ensikertalaisia emoja. Nyt kun vielä malttaisi odottaa siihen asti. Mammat sen sijaan ottavat odotuksen paljon rennommin lepäilyn, ruokailun ja läheisyyden merkeissä.

Myötä- ja vastoinkäymisiä

2009-08-06T22:31:00.000+03:00

Viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se sitten iski - pentujen ripuli. Osa pennuista ja aikuisistakin teki löysää kakkaa. Aloitin heti Attapect-kuurin, jonka tueksi annoin Tehobactia. Ruoka vaihtui pentusoseella maustettuun kauraliemeen. Jynssäsin sunnuntaiaamuna lattiat ja kaikki tasot Virkon S:llä. Tyhjensin ja desinfioin myös hiekkalaatikot. Mutta ripuli vain jatkui. Maanantaiaamuna vein kakkanäytteet Eviralle tutkittavaksi ja ripuloivat kisut eläinlääkärille, jossa heidät nesteytettiin.

Koko viikko on syöty helposti sulavaa ja juomaksi lipitetty Nutrisal-juomaa ja nyt tilanne on jo paljon parempi. Että osaakin iso ilo tulla ihmiselle, kun näkee kovan pennun kikkareen laatikossa! Onneksi pennut ovat voineet koko ajan pirteästi ja toipilassosekin on maistunut alkunyrpistelyjen jälkeen hyvin. Painotkin nousivat tästä takaiskusta huolimatta - mikä helpotus.

Tänään sain vastaukset kakkanäytteistä. Pahin painajainen eli giardia ei taudin aiheuttaja onneksi ollut, vaan se oli bakteeriperäinen. Mistä lie tämä riesa meille tullut. Oma epäilykseni ovat kengät, joita pikkuväki käy innolla haistelemassa ja maistelemassa. Kakkatauti aiheutti myös sen, että tälle viikolle suunnitellut rokotukset siirtyvät nyt ensi viikkoon, kunhan kaikki naperot ovat varmasti toipuneet. Ja kun rokotukset nyt myöhästyvät niin myöhästyy myös pentujen muutto uusiin koteihinsa, joissa heitä jo aaamuja laskien odotetaan.

Tämän viikon yksi ilonaihe oli myös se, että Sasun rekkarit ja transfer saapuivat viimein Sveitsistä. Nyt jännätään, ehtiikö SRK:oon rekisteröinti ajoissa KESKISin näyttelyä silmälläpitäen. Olen ilmoittanut Sasun sinne ja meillä on pienimuotoinen sukukokous tiedossa Taavin ja Tahvon emäntien kanssa. Vuokrasimme jo superhienon huvilankin tätä varten Himokselta. Sormet ja varpaat ovat tiukasti ristissä - näyttelyviikonloppua kun on odotettu jo pitkään ja hartaasti.

Viimeinen lomaviikko

2009-07-30T22:35:00.000+03:00

Nyt saisi kyllä lottokone edes tämän yhden kerran arpoa Ne Oikeat Numerot. Sen verran haikealta töihinpaluu tuntuu. Naperot ovat suloisimmillaan ja yhdessäolopäivät hupenevat pelottavalla vauhdilla.

Meno on päivä päivältä raisumpaa. Nyt pitäisi jo poikien päästä Catmaxiin ylätasoille, verhoissa kiipeillään, hurjia painimatseja käydään siellä sun täällä ja juoksennellaan muutoin vain kuin hunnilauma kovaa ja kopisten :D. Mukana pyörii jo täysin rinnoin Sasu, jonka Hertta alkupäivien sähinän ja varoittelun jälkeen lopulta hyväksyi pentujen leikkikaveriksi. Hellyttävintä on se, että kun paristot sitten on kulutettu, loppuu virta totaalisesti. Nukkuma-asennot ovat mitä rennompia. Niistä tässä näyte Otsolta.

Ensi viikolla on sitten ensimmäiset rokotukset. Viime viikon lopulla valmistauduimmekin siihen Axilur-kuurilla. Seitsemän pennun kolmipäiväinen kuuri onkin ihan aikaaviepä homma, kun ensimmäistä lääkkeenottoa seuranneet viikarit rynnistivät kukin taholleen hännänpäät vilkkuen. Kuka nyt tuohon hommaan vapaaehtoisesti lähtisi.

Helinä ja Toivo ovat vielä vailla sitä ihan omaa ihanaa kotiaan. Kyselyjä on jonkin verran tullut, mutta toistaiseksi asia on jäänyt mietintäasteelle. No, hiljaa hyvä tulee.

Kisujen rekisterikirjatkin tulivat jo. Kylläpä rekisteröintitahti on muuttunut hurjan nopeaksi edellisiin vuosiin verrattuna. Lähetin paperit 7.7. ja rekkarit kolahtivat postiluukkuun 27.7. Tämähän on superhienoa! Enää ei tarvitse rokotuksia merkkailla mihinkään väliaikaisiin virityksiin, vaan ne saa asiallisesti rekkariin.

Pennut jo 7 viikkoa :o

2009-07-22T21:33:00.000+03:00

Naperot päättivät tällä viikolla, että pentuhuone on ihan lapsellinen. He ovat jo iiisoja seikkailijoita, jotka haluavat hallita koko asuntoa. Yöllä tosin on mukava vielä hiipiä vanhaan pentupesään tai emännän sänkyyn vaanimaan sisaruksia.

Hertta imettää vielä - tosin maitoa ei enää tule, mutta lohtuna, rauhoittajana ja läheisyyden antajana on äippä ihan paras. Kiinteä ruoka maistuu mukavasti. Naudan paistijauheliha, kinkkusuikaleet ja postimiesressukan meille hiki otsassa kantamat zooplussan herkut katoavat lautasilta arvostavan maiskutuksen saattelemana.

Kaikki pennut ovat nyt sisäsiistejä. Yhtään salapissaajan lätäkköä ei enää ole löytynyt kirjoituspöydän alta. Tuo paikka oli muuten B-pentueenkin suosikki pisutteluun. Laminaatit tosin jo alkavat siellä irvistellä, mutta onneksi ovat katseilta piilossa.

On se tämä jatkuva innostus kummallista. Jos ei intoile pentusuunnitelmien tai uuden kissan hankinnan kanssa, niin sitten pitää ainakin näyttelykuumetta nostattaa. Ilmoitin Sasun Jyväskylään molemmiksi päiviksi (toivottavasti päästään sisään, vaikka ilmo olikin epätäydellinen) sekä Sasun ja Hilpan Tampereelle. Tooooosi mukava päästä pitkästä aikaa moikkaamaan tuttuja kissoineen. Ja jännittäähän tietysti tuomareiden mielipiteet uusista tyttösistämme.

Hopeaprinsessamme on nyt kotona!

2009-07-15T21:25:00.000+03:00

Sasu eli Sassiscaia from A-Riverway*CH on viimein kotona. Neiti asustaa totutteluvaiheen ajan pääosin Veeran huoneessa ja tekee sieltä käsin tutustumisretkiä muualle uuteen kotiinsa sekä uuteen laumaansa. Cata on jo hyväksynyt tulokkaan sympaattiseen tapaansa. Dumle ystävystyy hitaasti ja varovasti, Hertta puolestaan näyttää tuntevan jonkinasteista epäluuloista uteliaisuutta - huolehtiva emo kun on. Leevi taas näyttää siltä, kuin ei olisi koko tyttöä huomannutkaan.

Matka sujui hienosti. Menomatkan ainoa hankaluus oli Riikan lentokenttä, jossa ei lauantaina toimineet luottokortit ja valuutanvaihtopisteessä ei toiminut taas tietokoneohjelmat. Ja maksuksi kävivät vain latit, joita meillä ei tietenkään ollut. Sielläpä sitten napotimme reilut pari tuntia Zürichin lentoa odotellessa kuivin suin ja minä vielä tupakoimatta, koska savukointitilaa ei koko lentokentällä ole.

Kasvattajapariskunnan isäntä oli meitä vastassa Zürichin lentokentällä ja sieltä ajoimme heti heille tutustumaan perheeseen sekä kissoihin. Paikka oli kuin sveitsiläisestä matkailumainoksesta - kaunis talo pienessä kylässä vuoren rinteessä. Kadun toisella puolella oli pieni laidun, jossa lehmät näykkivät rauhallisena ruohoa kellot kaulassa kolkattaen. Kissoille oli rakennettu kadehdittavan hienot ulkoilutarhat, joissa vietimme kunnon tovin kisuja rapsutellen ja ihastellen. Sasu otti meidät iloisesti huristen vastaan ja suhtautui hyväntahtoisesti meidän innostuneeseen ihasteluun. Ilta kului liian nopeasti grillatessa ja rupatellessa. Kissoista - tottakai.

Sunnuntaina lähdimme takaisin Zürichiin, koska tahdoimme katsastaa myös kaupungin nähtävyyksiä. Voin lämpimästi suositella hotelliamme - Park Inn Zürich Airportia kissojen kanssa matkustaville. Ei minkäänlaista nipotusta tai lisäveloituksia, vaan vastaanotto oli ystävällinen ja kisukin ihasteltiin henkilökunnan toimesta. Kaupunki on todella kaunis. Olisipa ollut enemmän aikaa tutkailla vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Ehkäpä sitten seuraavalla lomalla.

Paluulento oli maanantaina puolilta päivin. Sasulle oli varattu paikka matkustamossa ja kaikki sujui odotusten mukaisesti. Kanssamatkustajilla ei ollut kenelläkään naama näkkärillä, vaikka tyttöä nousukiito pelottikin ja siksi itkeskeli. Muutoin pikkuneiti osoittautui ihannematkustajaksi, joka nukkuu matkojen ajan. Lemmikkipassita, rokotuksista ja lääkärintodistuksista ei kukaan ollut kiinnostunut, vaikka oikein odotin, että saisin esitellä hienoa punaista kissapassia jollekulle.

Poikani oli matkan ajan pentujen palvelijana ja kotonakin kaikki oli mennyt hyvin. Pennut olivat kasvaneet taas ihan silmissä ja uusia taitoja esiteltiin heti kotiintuliaisiksi: naperot olivat oppineet kiipeämään sänkyyn. Siinä koko lauma keekoili sängyn päällä hännät iloisesti pystyssä.

Nyt kahden kissan ulkomaantuontimatkan jälkeen pitää todeta, että kyllä kannattaa. Varsinkin tutustuminen ulkomaisiin kasvattajiin rikastuttaa paitsi kissatietämystä myös ystävyyssuhteita. Kunnon valmistelut ja ennakkosuunnittelu kun on tehty, menee loppu jo loman piikkiin.

Miten nopeasti nuo pennut kasvavatkaan!

2009-07-04T22:12:00.000+03:00

Naperot täyttivät pari päivää sitten 4 viikkoa. Olenkohan jotenkin huonomuistinen, kun tämän porukan kehitystahti tuntuu olevan huomattavasti ripeämpi kuin edellisten.

Reilu viikko sitten aloitettiin tutustuminen kiinteään ruokaan Babycat moussen ja maidonvastikkeen sekoituksella - ja hyvin maistuu. Kupilta kuuluu hyvin arvostava maiskuttelu aina, kun ateria on tarjolla. Tämän viikon loppupuolella mukaan on otettu kermaviili ja ripaus naudan paistijauhelihaa. Eka kerralla piti hurjimpien pikkuleijonien oikein murista innosta.

Ja kun kiinteään ruokaan on siirrytty, on tietysti jätöstenkin määrä lisäääntynyt. Armas on jo hoksannut, että pitkin pentuhuonetta levitetyt hiekkalaatikot ovat jotain muuta kuin nukkumista varten. Dumle yritti kovasti auttaa Herttaa pentueen puhtaanapidossa, mutta luovutti huomattuaan, että 7 pennun nuoleminen on kova homma.

Sisarukset Heta ja Hilppa olisivat kovin innokkaita laajentamaan reviiriään pentuhuoneesta muualle. Jos pentuportti vahingossa jää auki, tulee vauhtikaksikko hännät tomerasti pystyssä eteiseen tutkailemaan isoa maailmaa. Helinä, Toivo ja Otso taas viihtyvät keskenään. Sulo ja Helinä puolestaan pitävät pentupainista. Näin vauhdikasta ja liikkuvaista pentuetta ei meillä tosiaan aikaisemmin ole ollut.

Matkakuume on jo korkealla. Viikon päästä tähän aikaan olemme jo Sveitsissä ihastelemassa uutta perheenjäsentämme!

Tanssii tähtien kanssa

2009-06-21T16:07:00.000+03:00

Pentujen nimien miettiminen on hauskaa ajanvietettä. Tämäkin pentueen teemana on pyöritelty monenlaista vaihtoehtoa, maisteltu eri kieliä, paikannimiä, levyjä ja yhtyeitä. Kun ensimmäisen pentueen kohdalla päätin käyttää aakkosia ja teemoja pentueen nimissä, jatkui sama tapa nytkin. Vahvana ehdokkaana oli aikansa pimeänä ja lumisateisena iltana Hertan kanssa astutukseen ajellessamme radiosta kuulemani Gibson Brothersin latinoräimekappale Cuba. Troopinen rytke tuntui tuolloin ihanan lämmittävältä. Mutta kun nuo artistimokomat eivät paljoa ole levytelleet - ainakaan niin paljon, että 7 pennulle kipaleitten nimistä saisi aiheita, piti miettiä jotain muuta.

Ja idea hyppäsi kotisohvalla telkkarikanavilla surffaillessa. Joka tuutista tuntui tulevan tanssiohjelmia: So You Think You Can Dance, Tanssii tähtien kanssa ja Teemalta balettia. Ja kun pentueen syntymäaikoihin Kuopio Tanssii ja Soi -hype alkoi vahvasti kotikaupungin medioissa nostaa päätään, niin siitä se idea sitten lähti. Tanssinimet sopivat minusta mettispennuille jotenkin paremmin kuin itse artistiesikuvat - Jorma Uotinen esimerkiksi istuu paljon sutjakammin jollekin sirolle ja pienelle rodulle ;).

Ja tässä ne nyt ovat:
Helinä Cat'omatic Charming ChaCha
Hilppa Cat'omatic Cool Charleston
Toivo Cat'omatic Cuddly Calypso
Sulo Cat'omatic Colorful Conga
Heta Cat'omatic Cute Cotillion
Otso Cat'omatic Capacious CanCan
Armas Cat'omatic Clever Carioca

Ja sitten selitysosa:

Adjektiivit olivat ehkä ne merkittävimmät. Eipä silti, etteivätkö kaikki pennut olisi esimerkiksi cool, charming tai cute. Rekisteröintisääntöjen sanelema 27 merkin rajoitus rankkasi myös pois muutamia pitkiä adjektiiveja, kuten charismatic, vaikka ne olisivat rimmanneet tosi hyvin kasvattajanimen kanssa.

Helinä nyt vaan on niin charming tuon valkoisen leukansa ja pienen silmäkulman kauneuspilkkunsa kanssa. ChaChan useimmat varmaan ovat nähneet ainakin telkkarista.

Hilpan käytös on absolutely cool. Määrätietoisesti hän käy maitobaarille liikoja huutelematta. Charleston sopii myös, kun ensimmäiseksi tästä tanssista tulevat mieleen tummatukkaiset kaunottaret.

Ja Toivo - sylittelystä pitävä Toivo on ehdottomasti cuddly! Ja iloisesta ja innokkaasta kontaktinotosta tulee iloinen ja rento calypso.

Sulon colorful natsasi ensimmäisenä näistä vaihtoehdoista. Hän on niin upean lämpimän punainen. Conga piti jo luntata googlettamalla. Kyseessä on ymmärrykseni mukaan trooppinen muunnelma meidän letkajenkasta :D. Tämä tanssi muuten muistuttaa paljon meikäläisen laihdutuskuureja - yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse!

Hetan cute on kyllä vähän liian lievä ilmaus. Harmi, kun gorgeous ei ala ceella, niin kaunis tuosta tabbykuviosta vielä tulee. Cotillion on ranskalainen 1700-luvulta peräisin oleva neliömuodossa menevä muodollinen tanssi. Hienot seurapiiridebytantit kuulema esitellään ameriikanmaalla tässäkin tahdissa.

Otso on jo kooltaan capacious. Niinkuin myös tassujen leveydeltä ja rakenteen vahvuudelta. CanCan sopii taas pikkumiehen käytökseen, jossa siekailematon söpöttely selällään maaten ja massua ihmisihastelijoille esitellen on hänen bravuuri.

Armas on tosi iloinen ja nokkela. Hän se oppi ensimmäisenä kaikista istumaan ja vetää jo nyt vapisevin jaloin ja häntä terhakasti pystyssä jo nelitassuaskellusta! Vastikeruiskun haistaessaan hän osaa miehisin ottein käydä välipalan kimppuun. Carioca sopii taas mainiosti kaunnille valkoisen ja punaisen värin jakaumalle. Voi tuota valkoista pikkunassua, miten hienolta se aikuisena näyttääkään. Dumle-eno on ilmeisesti myös ensimmäisenä opettanut hänelle, miten ihmiset kiedotaan helposti tassun ympärille.

Pieniä tohinoita

2009-06-20T21:13:00.000+03:00

Pentujen silmät aukenivat saman vuorokauden aikana. Toivo näytti päivän ajan merirosvolaivan kapteenilla, kun toinen silmä oli auki ja toinen kiinni :D! Viikossa onkin tapahtunut paljon kehittymistä. Koska emoa on pitänyt auttaa syöttämisessä, ovat pennut tottuneet jo nyt käsissä pyörittelyyn ja hellittelyyn. Tytöistä Heta ja pojista Toivo ja Armas ovat kovasti kiinnostuneita pentupesään kurkkivista ihmisistä ja yrittävät innokkaasti kavuta seiniä pitkin ylöspäin. Toivo on kyllä melkoinen sydänkäpynen - pieni rukki pyörähtää käyntiin, kun hänet ottaa kämmenten väliin ja painaa poskea vasten.

Otson tuleva perhe kävi kylässä ja valokuvat vastasivat heidän odotuksiaan. Oli todella mukava tavata niin kissarakas perhe. Nyt odottelemme heinäkuun loppua ja sitten päästään taas tapaamaan uudelleen.

Ensi viikon lopulla on sitten ensimmäinen madotus - tällä kertaa Sepantelilla. Mirrix on aikaisemmilla yrityksillä ollut paitsi pennun suussa, myös rinnuksilla ja korvissa sekä lääkitsijän sormissa.

Mielenkiintoisen säväyksen juhannusviikonloppuun toi kotisivuille pesiytynyt virus - tai oikeastaan kokonainen matolaatikko. Sitä on nyt puhdistettu sekä meidän että palveluntarjoajan toimesta. Tällä hetkellä ei viruspätkien koodaajan kannattaisi esittäytyä irl - sen verran vihainen on turhasta työstä, kun mukavampaakin tehtävää tälle ajalle olisi ollut.

Eno hoitaa

2009-06-08T18:37:00.000+03:00

Dumle, meidän karhuherra, nauttii Hertan luottamusta. Dumle saa tulla istumaan pentupesän viereen katselemaan pentujen tuhinaa ja imetystouhuja. Toissayönä heräsin ja kuuntelin, että Hertta puhuu nyt erilaisella äänellä pennuilleen. Sytytin valot tsekatakseni tilanteen - ja sehän oli eno, joka päästeli samanlaisia ääniä kuin emokissa! Dumle käy tervehtimässä pieniä sukulaisiaan usein ja pesee samalla pienet pyllyt - ja Hertta kehrää tyytyväisenä saadessaan apua.

Cataa eivät pennut voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan emolle varattu ruokakuppi kiinnostaa kovastikin. Ja Leevi pysyy kunnioittavan välimatkan päässä koko pentuhuoneesta. Aikaisemman kokemukset pentuhuoneessa kasvaneista rasavilleistä taitavat vielä olla muistissa :D.

Kissanristiäiset

2009-06-06T14:40:00.000+03:00

Eihän siinä kauaa mennyt, kun pennuille jo muotoutuivat kutsumanimet. Tuntui oudolta kuiskutella tyttökolmoselle ja verrata poikakkosta ja -nelosta. Rekisteröintinimet on jo mietittynä ja viralliset nimet annetaan myöhemmin, kun kunkin pennun ominaisuuksiin hyvin täsmäävä ehdokas osuu kohdalle.

Pentujen syntymäpäivän kunniaksi tuli ensimmäiselle tulokkaalle (creme+?/valkea)luontevasti nimeksi Toivo. Suurin pennuista (punatäplikäs?/valkea) sai nallemaisen olemuksensa vuoksi nimen Otso. Punatabby(?) poika on Sulo. Ja puna(kuvio?)/valkea kovaääninen poika on Armas, koska Hertta on eerityisen kiintynyt kuljettelemaan tätä pentua. Musta/valkea tyttö oli syntyessään niin siro, että hänen nimekseen tuli Helinä. Väriltään ja kuvioltaan arvoituksellinen kaunotar on Hilppa ja tomera ruskea(tabby?) tyttö on ilmiselvä Heta.

Painot alkavat nousta mukavasti ja Hertta hoitaa pentujaan tarmokkaalla antaumuksella. Pesästä ei nousta kuin hiekkikselle ja ruoat tarjoillaan emolle pentupesään, jotta hän malttaisi ruokailla kunnolla. Viime yö oli lievästi sanottuna aktiivinen, kun Hertta päätti vaihtaa pentupesän paikkaa. Ensin kokeiltiin vaatekomeroa, sitten sängyn alustaa ja lopulta kirjoituspöydän laatikkoa. Kanniskelin pentuja takaisin lämpimään pesään, kunnes pääsimme Hertan kanssa yksimielisyyteen siitä, että sopiva paikka on kori senkin alla.

Nisistä on kova taistelu. Sukupuolten taistoa käyvät varsinkin voimakkaat Otso ja Heta. Armas vaeltelee innokkaasti ympäri pentupesää. Sulo viihtyy Helinän ja Hilpan keskellä ja Toivon lempipaikka on emon kaulakuopassa. Väri- ja kuvioarveluihin saadaan onneksi apuvoimia ensi viikolla, kun Annikki tulee käymään.

Pennut syntyivät

2009-06-05T20:22:00.000+03:00

Olin pyytänyt Hertalta, että synnytystouhut hoidettaisiin joko maanantaista keskiviikkoon tai sitten torstai-illasta lähtien. Minulla kun oli harmillisesti ultrapakollinen työkeikka Tampereelle torstaina. Veera päivysti emon kanssa, eläinlääkäri oli lupautunut ottamaan emon vastaan mihin aikaan tahansa ja Sundqvistin Annikkikin oli hälytysvalmiudessa poissaoloni aikana. Lähtiessäni aamuviideltä ajamaan, oli Hertta vielä tyytyväisenä aamiaisella ilman pienintäkään merkkiä pentujen tulosta.

Työpäivä sujui hermoillen ja tekstareita kotiin lähetellen ja paluumatka kotiin soitellen. En ehtinyt edes hälyttää poliiseja paikalle, kun joku onneton hamppari oli Massunparkissa murtautunut takaikkunan kautta autoon ilmeisesti tyhjän pullokassin houkuttelemana. Harmi hampille ja turha keikka. Jyväskylän korkeudella ollessani tilanne oli vielä kotona hyvin rauhallinen. Tien päällä ei niinkään, kun uskomaton myrskytuuli viskoi autoa, jonka nopeus kieltämättä ei ihan nopeusrajoitusten mukainen ollut.

Kotiin päästyäni puoli seitsemän aikaan illalla ilmoitti Veera, että supistukset olivat alkaneet ja että hän oli käynyt tsekkauttamassa tilanteen eläinlääkärillä. Hertta siis noudatti pyyntöä miltei kellontarkasti, kun klo 19:20 alkoivat sitten työnnöt. Ja sitten näitä pikkuisia tulikin - ei arvioidut viisi vaan kokonaiset 7! Neljättä punaista poikaa kuivaillessani arvelin jo, että meille taitaa tulla värisuora.

Ensikertalainen emo on vähän hämmentynyt. Ja kukapa ei moisesta jälkeläismäärästä olisi ;). Emokissan omalla murisevalla kielellä hän ohjailee pentujaan ja emäntäväkeään. Ruoka maistuu niin Hertalle kuin pennuillekin. Tänään annoimme vähän lisäravintoa, kun nisiä ei tälle poppoolle riitä jokaiselle omaansa. Mutta porukassa on ällistyttävät kolme pentua, joilla on jo lihasvoimaa kohottautua etujaloilleen ja liikkua jo vauhdikkaasti pentupesässä. Moisia vauhtiveikkoja ei meille ole aiemmin sattunut.

Sukupuolet on n 90% varmuudella tarkastettu. Värit ja kuviot sen sijaan ovat tyttöjen osalta aika lailla hakusessaan. Odottelin kilpikonnalaumaa, mutta vielä en punaista ole näistä havainnut. Tosin emme vielä ole pentuja kovin paljoa tutkineetkaan, ettemme hermostuttaisi emoa turhaan. Valokuvatkin räpsitiin niin kiireen vilkkaa, ettei digikameran tarkennuskaan oikein ehtinyt mukaan.

Täällä sitä istutaan lumoutuneina pentupesän ääressä tuntitolkulla. Miten mahtavaa näitä onkaan seurata!

Kaikenlaisia jännityksen aiheita

2009-05-29T23:26:00.001+03:00

Hertan laskettu aika lähestyy - ensi viikolla pitäisi pentujen jo syntyä. Alkaa jo hirvittää kissamamman painonnousu, kun lähtötilanteesta 3,3 kg on tultu jo 6,1 kiloon! Vatsa on toooodella iso ja pentujen liikkeet erottaa selvästi, kun emon karva ei raskauden aikana juuri ole kasvanut.

Maito ei vielä tänä aamuna ollut laskeutunut nisiin, ruoka maisuu mammalle ja pennutkin liikkuvat ahkerasti, joten tänä viikonloppuna ei näiden ennusmerkkien mukaan synnytys vielä käynnisty. Hertasta kyllä näkee, miten tuskastunut hän olotilaansa on, kun enää ei jaksa kuin vaappua lyhyen matkan ja sitten pitääkin jo levähtää kyljellään. Toivottavasti pennut eivät ole mitään megakokoisia, että synnytys menisi helpommin.

Ja on meidän kissalan pitkään jatkuneeseen hiljaiseloon tulossa Hertan pentujen lisäksi muutakin uutta. Olen jo pitkään etsinyt hopeatyttöä ja nyt sellainen meille on tulossa mitä varmimmin heinäkuussa. Etsinnässä on ollut huipputoiveita ja pettymyksiä. Hartaasti odotettu espanjalainen pikkukaunotar osoittautuikin ruskeaksi, ruotsalaisen neidin varasikin kasvattaja itselleen, mutta viimein ihanan kasvattajaystävän, Monican, kautta saatu vinkki johti siihen, että se yksi ja ainoa oikea lepakkokorvainen vaalea hopeatabbytyttö on nyt meille varattu. Kuvia ja tietoja laitan ylpeänä sivuille sitten, kun neiti on ihan varmasti täällä meillä kotona.

Kissan tuonnista Suomeen minulla ei ole kokemusta kuin Schamanista, jonka Hilirimpsiksen Katjan kanssa kävimme Ruotsista hakemassa. EU-maa ja henkilökohtaisesti haku onkin ihan eri juttu, kuin ei-EU ja lentorahti. Alkuperäinen suunnitelma näet oli, että pikkuinen tulisi rahtina, kun hänen luovutusaikanaan ei ollut saatavissa hoitajaa Hertalle ja pennuille. Pienen kissan yksin matkustaminen tosin tuntui kamalalta.

Ja kamalaa on byrokratiakin. Ilman saattajaa matkustava eläin katsotaan kaupalliseksi tuonniksi ja tähän pätevätkin ihan toisen luokan säännökset, kuin saattajansa kanssa matkustavaa lemmikkiä. Kissalla on oltava enintään 24 tuntia ennen lähtöä virkaeläinlääkärin kirjoittama todistus terveydentilasta ja matkustuskelpoisuudesta. Tämä todistus suositeltiin myös faxattavaksi etukäteen rajavartiolaitoksen eläinlääkärille mahdollisten puutteiden ja tarkennusten vuoksi. Ja normaalit rokotukset (rabies mukaanlukien) normaaleilla varoajoilla, sirut, passit ja ekinokokkoosilääkitykset luonnollisesti oltava kunnossa. Ja todistukset näistä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Neitisemme tulee Sveitsistä, jossa luonnollisesti eläinlääkärit eivät muuta teekään, kuin kirjoittavat todistuksia näillä kielillä. Kyllähän noin likaisesta maasta kuin Sveitsistä tuotaviin eläimiin on sovellettava suurinta mahdollista varovaisuutta ;).

Ja ei tämä riemu vielä tähän lopu. Rajaeläinlääkäriltä on varattava etukäteen tarkastusaika. Rahtialueelle on ilmoittauduttava ja saatava kulkulupa. Dokumentit on näytettävä ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen mentävä tulliin. Ja mitä tämä maksaa: rahti 480 e, eläinlääkärin tarkastu vähimmillään 85 e + tulli 22% kissan + kuljetuksen kulujen yhteishinnasta. Tässä tapauksessa tuontikulut olisivat nousseet yli 800 euroon. Ihmisetkin lentävät halvemmalla ilman rokotuksia ja terveystodistuksia kuin lemmikit. Ymmärrän kyllä varautumisen tarttuvien tautien varalta ja sen valvonnan, mutta tämä hipoo jo naurettavuutta.

Onneksi pennun kasvattajat ovat niin ymmärtäväisiä, että tämän ruljanssin kuultuaan ehdottivat itse, että hakisimme neidin vähän myöhemmin. Sitten kun saamme kotiin kissahoitajan. Ja heistäkin oli parempi, että rabiesrokote annetaan myöhemmin kuin tavalliset tehosteet. Ihana tavat sielunsukulaisia, jotka asettavat kissan hyvinvoinnin muun edelle eivätkä hoppuile luovutuksen kanssa. Niinpä aloin etsimään kukkarolle sopivia lentoja ja kas kummaa, lopputuloksena oli se, että minun, Veeran ja kisun lennot Kuopio-Zürich-Kuopio maksoivatkin yhteensä 675,60. Ei lääkärintarkastuksia, ei faxattuja todistuksia eikä tullimaksuja. Pääsemme Veeran kanssa pienelle kesälomareissulle, näemme kasvattajaperheen ihan livenä, samoin pennun vanhemmat ja mikä tärkeintä, pikkuisen ei tarvitse matkustaa yksin rahtina.

Ne tuttavat, jotka eivät kissaihmisiksi tunnustaudu, pitävät meitä suurinpiirtein laitoshoitoon soveltuvina, kun tämän tarinan olen heille kertonut. Mutta minusta ja Veerasta tämä on yksi superhuippujuttu! Saamme pitkän toivotun ja suunnitellun kissan, tutustumme sveitsiläisiin kasvattajiin ja pääsemme vielä reissuun. Mahtavaa!

Hyviä uutisia!

2009-05-12T10:45:00.000+03:00

Käviime viime keskiviikkona Hertan kanssa ultrassa. Voi riemua, ihanuutta ja iloa, kun röpelöisessä kuvassa eläinlääkäri erotti arviolta viiden palleron sydämensykkeen! Raskausviikoksi arvioitiin pentujen selkärangan kehityksen perusteella 6, joten pikkuiset syntyvät sitten kesäkuun ensimmäiselää viikolla. Jeee, kesävauvat!!!

Ilmeisesti uutiset olivat minulle liian hyvät, koska samana iltana sairastuin sitten sellaiseen A-virukseen, jonka kaltaista en vielä koskaan ole kokenut. Tätä rankkaa pöpöä vastaan taistellessa sitten onkin mennyt miltei viikko sängyn pohjalla tutisten ja uutiset jäivät riemuitsematta julkisesti. Siksi nyt näin jälkijunassa kirjoittelen enkä suinkaan innostuksen puutteesta ;).

Hertta otti uutiset huomattavasti rauhallisemmin kuin emäntäväkensä. Olisi joskus todella mukava tietää, mitä näillä kavereilla pyörii mielessä, kun he meidän tohinoitamme seuraavat - sen verran huvittuneelta tämä pikkumamma näyttää. Painokin kasvaa mukavasti: astutusreissulta tullessa se oli 3,3 ja tämänaamuinen lukema 4,8. Kunpa nyt vain kaikki masukkaat jaksaisivat synnytykseen saakka eikä niiden tarvitsisi todellaakaan kasvaa sellaisiksi jössiköiksi kuin emonsa, joka syntyessään painoi juhlavat 151 gr. Sormet ja varpaat ristissä nyt, että kaikki menee tästäkin eteenpäin hyvin!

K-18

2009-04-20T08:58:00.000+03:00

Tisukuva , joka kissaharrastajille kertoo jo jotain. Eli varovaisen toiveikkaana voisi olla, että Hertta odottaa viimein pikkuisia.

Neidille maistuu ruoka erittäin hyvin, taas kerran. Raksubaarissa käydään ratustelemassa liha-aterioitten välillä. Lihaa onkin taas pakkasessa ihan mukavasti, kun emäntä kävi hamstrausretkellä Atrian tehtaanmyymälässä. Kyllä kisujen kelpaa possun ulkofilettä syödä, kun kilohinta oli nelisen euroa. Ja tuoretta sydäntäkin silputtiin urakalla vaihteluksi. Hertan paino onkin noussut ilahduttavasti kotiintulon 3,3 kilosta neljään puolentoista viikon aikana. Epäilen kyllä vähäisempää painonnousua, kun tuo meidän vaaka ei ole niitä luottavimpia. Näyttää emännällekin ihan liian korkeita lukemia.

Hertta heitti sitten koko turkkinsa ja on tällä hetkellä melko surkean näköinen. Entinen kaunis hännänpuuhka on kuin risu. Kuntoa terästetäänkin päivittäin Multicatilla ja omega-öljyllä.

JOS tämä raskaus nyt on totta, alkaakin lasketun ajan vahtiminen. Astutusväli kun pystyi olemaan jotain kolmen viikon välillä, eli ensimmäinen mahdollinen päivä olisi 24.5. ja viimeinen 13.6. Tosin Hertan juoksut katosivat taas ajomatkan aikana, joten tuo myöhäisempää ajankohtaa edeltävä viikko on todennäköisin. Mutta kyllä Zimba yritti neidin astua jo hänen saapumisiltanaan, joten kaikki on mahdollista. Käymme ultrassa vapun jälkeen. Toivottavasti siitä saa jotain viitteitä pentujen kehitysiästä.

Uusi yritys

2009-04-10T13:17:00.000+03:00

Hertta-neidin sulhanen vaihtui komeaksi mustasavu/valkeaksi könsikkääksi, jolla on jo kokemusta kissavauvojen alkuunpanossa ;). Sormet ristissä toivotun pentueen mahdollinen isä on nyt FIN*Pikkumetsän MassaMake, jolla on hieno vahva turkki, pitkä suora profiili ja tupsutkin korvissa.

Neitihän valeraskaili sen seitsemisen viikkoa. Varasin normaalien mourualkuaikojen mukaan ylityövapaan perjantaiksi 13.3, jotta pääsisin pinkaisemaan uushäämatkasaatille Pietarsaareen. No, odotettavissahan sitten oli, että neiti alkoi pörisemään ja puskemaan vasta sunnuntai-iltana (huokaus). Onneksi seuraavana viikonloppuna oli kuopiolaisia menossa Monican luokse ja he ystävällisesti ottivat Hertan matkalle mukaan. Tuo 718 km:n edestakainen ajo kun käy ihan todella istumalihaksille.

Kävin hakemassa Hertan eilen kotiin. Varsinaisesti astumista ei oltu nähty, mutta neiti oli kyllä käyttäytynyt sulhaselleen oikein keimailevasti alkuärinöiden jälkeen ja sulhanen on kuulema hyvin aikaansaavaa ja periksiantamatonta sorttia. Taas päästään siis nisien tarkkailuun. Ja ultraan mennään viikolla 19.

Latasin netistä ilmaisen kirjanpito-ohjelman, johon aion taas naputella tämän mahdollisesti joskus syntyvän pentueen kulut. Toistaiseksi on mennyt kuittien mukaan 403,38 e eikä pennuista ole vielä mitään varmuutta. No tietääpähän, millä motivoi itseään palkkatyöpäiviin :D

Pettymystä on nyt kovasti ilmassa

2009-02-27T16:33:00.001+02:00

Kävimme tänä aamuna Hertan kanssa eläinlääkärin ultrassa, vaikka arvelinkin, että valeraskaus on kyseessä. Ja niinhän se olikin - vauvoja Hertalla masussa 0.

Ruoka on kyllä maittanut erittäin hyvin ja sellaiset ruuat, joihin kotikotona ei kosketa, on popsittu innokkaasti. Onkohan Dumlen ja Catan esimerkki innoittanut nuoren neidin Suureksi Lihansyöjäksi ;). Paino onkin noussut astutusreissulle lähdön jälkeen 800 gr, mikä ei ole ollenkaan huono asia tälle hyvin tyttömäisen rakenteen kisulle.

Muita raskauden merkkejä sitten ei oikeastaan ole ollutkaan: nisät ovat pienet ja vaaleat, odotusajan tyynestä rauhallisuudesta ei tietoakaan ja uni ei ole maistunut normaalia enempää. Pientä kömpelyyttä kyllä hypyssä koiraportin yli on, mutta liekö se vielä harjoittelussa.

Käymme vielä varmuuden vuoksi parin viikon kuluttua kontrollissa, sillä ihan pieni teorettinen mahdollisuus on, että Juventus hyvästeli Hertan tuloksellisesti vasta pari viikkoa sitten juuri ennen lähtöä. Jos näin kävi, niin vauvat eivät vielä ultrassa näykään.

No, on tässä se positiivinen puoli, että Hertta on mourulevossa ja paino nousee. Ja seuraavasta juoksusta lähdetään sulholaan heti uudelleen.

Hertta palasi astutusmatkaltaan

2009-02-16T20:25:00.000+02:00

Hertan riiausreissu venyikin sitten loppujen lopuksi yli kolmeen viikkoon. Saapumisviikonloppuna emme olleet varmoja, oliko lähempi tuttavuus tapahtunut, joten morsian jäi odottelemaan seuraavia mouruja Pietarsaareen. Parin viikon välein mourunnut neiti ei kuitenkaan aloittanut konsertointia ja kurnutusta uudelleen odottelusta huolimatta, joten hänen oli aika palata Kuopioon. Käyttäisin niin helposti sanaa "kotiin", mutta eihän se ole oikein, kun Hertan oikea koti on toisen Aulin ja heidän perheensä luona. Mutta sanonpahan nyt mukavuuden vuoksi tätä synnytyskotia kodiksi.

Onneksi Monicalla oli asioita Ylivieskaan päin, joten säästin ystävänpäiväajelulla noin 200 km lenkin verrattuna Pietarsaareen ajoon. Tapasimme paikallisen ostosmekan parkkipaikalla, Hertta bokseineen kyytiin ja nokka kotia kohti. Suurkiitos vielä Monicalle kaikesta avusta ja huolenpidosta!

Tämä pikkuneiti on todella rohkea ja määrätietoinen tapaus. Heti boxista päästyään hän kävi tsekkaamassa paikat. Kiipeilypuu oli entisellään, samoin hiekkalaatikot. Mutta miksi ruokakupit ovat muuttaneet työpöydälle ja mamman oveen on ilmestynyt pentuportti? No, sekin selvisi, kun koiravintiö Shun tuotiin tutustumaan. Hertta ei ollut uskoa silmiään - tämähän haisee ihan koiralle, mutta on noin pieni!

Häiritsevä koiramainen hössötys ja härkintä pantiin kuriin heti napakalla tassun läimäyksellä. Kotoisen kissajoukkion käytös taas oli ala-arvoista: voi sitä ensimmäisen illan ja yön sähinää, murinaa ja mustasukkaisuusdraamaa! Onneksi tilanne laukesi jo sunnuntai-iltaan mennessä, jolloin koko porukka jo ruokaili porukalla ja kävi sopuisasti yhdessä yöpuulle minun sänkyyn.

Olen yrittänyt etsiä raskauden merkkejä Hertan nisistä, ja heikko toiveikas punerrus saattaa olla tarkaan katsottaessa nisien juuressa ;). Nyt pitäisi malttaa odottaa parisen viikkoa, ennenkuin töytyytän neidin tiineysultraan. Hankalaksihan tuo lasktetun ajan arviointi menee, kun häämatka kesti noin pitkään. Onneksi huhtikuulle on varattuna jo lomapäiviä ja toivottavasti esimies päästää tarpeen vaatiessa vielä ylityövapaille.

Hertta matkusti sulhasensa luo

2009-01-25T11:49:00.000+02:00

Hertta aloitti mourunsa kellontarkasti ja perjantaina 23.1. lähdimme ajamaan Pietarsaareen. Edellisyön ja saman päivän lumituisku antoi lisäjännitystä matkaan. Jo Kallantiellä autojonot matelivat moottoritieosuudesta huomimatta 60-70 km/h, tienpinta oli tosi liukas ja suolarapa lensi. Hertta kommentoi myös huonoja kelejä äänekkäästi Keiteleelle saakka, jolloin perjantai-illan liikennekin hiljeni ja tien kunto muuttui paremmaksi.

Pietarsaaressa meitä odotti lämmin vastaanotto. Toinen toistaan mukavampia kissakavereita tuli tutustumaan vieraaseen. Ja olin todella innoissani nähdessäni sulhasen livenä pitkästä aikaa. Herran luusto on todella vahva ja ilme hurja. Juuri niitä piirteitä, mitä toivoinkin. Hertta oli tosin tiputtanut kiimanmerkkinsä jonnekin matkan varrelle, mutta siitä huolimatta neiti kävi rohkeasti tutkimaan lemmenpesäänsä ja raksukupin sisältöä. Nuorelta kilpparitytöltä odotin kipakkaakin käytöstä, mutta neiti oli oikein sopuisa. Juventus seuraili morsiamensa liikkeitä vähän kauempaa, mutta jo seuraavana aamuna hän jo kiinnostuneena pyrki ottamaan hajuraon kiinni. Hertta tosin varoitteli liian äkillisistä haisteluyrityksistä, mutta oli kuitenkin kiinnostunut poikaystävästään. Liekö yön aikaan lähikontaktia jo kokeiltu - Monica mainitsi kuulleensa jotain lupaavaa ääntelyä.

Sain unikavereikseni Monican ihanat nuoret neidit, jotka paikkasivat Dumlen puuttumista. Neidit tarpoivat, kehräsivät ja nuolivat kotoisasti yövierasta. Ihanat luonteet näillä kaikilla kissoilla!

Hertta jäi häämatkalleen toistaiseksi. Voi tätä jännitystä ja odotusta! Tuhannet kiitokset, Monica, vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta käyttää tätä hienoa poikaa!

Rauhaiseloa tammikuun pakkasissa

2009-01-11T10:27:00.000+02:00

Wiivin 9-viikkoinen tyttöpentu FIN*Marmatin kissalassa

Joulupukki toi meille digijärkkärin, jonka testauksesta meillä on pääsin huolehtinut Veera. Itsekin olen jonkun otoksen räpsäissyt automaattiasetuksilla ja nämä vähätkin tulokset ovat jo paljon parempia kuin vanhalla uskollisella digipokkkarilla otetut. Pitäisi vielä ottaa aikaa ja käydä koko vempele massiivisen käyttöohjeen kera läpi, että osaisi käyttää muutakin kuin autoa. Mutta kuten eräs työkaveri muinoin lausui "Kuka sitä nyt manuaalia alentuu lukemaan?" on minulla näiden käyttöohjeiden suhteen valitettavasti laiska linja. No, pakkohan se joskus on tehdä. Viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun hartaasti odotetut pennut joskus syntyvät.

Kävimme Annikin luona loppiaistiistaina. Shun nautti täysillä, kun pääsi tapaamaan äitiään ja muita koirakavereita. Jopa umpihanki ei nappulaa vaivannut, kun sinne syöksyttiin kamujen perässä. Että osaa pienessä koirassa olla virtaa. Kolmisen tuntia pikkuneiti jaksoi touhuta täysillä. Hauskinta seurattavaa oli Shunin ja Wiivin 9-viikkoisten pentujen painiminen. Tämä olikin Shunille jotain uutta: kissa joka painii ja leikkii, eikä vain hyppää saavuttamattomiin, kun leikki käy vähänkin rajuksi.

Tuossa Wiivin pentueessa on todellisia sydämenmurskaajia. Meikäläistä on ihan pentueen syntymästä lähtien sykähdyttänyt mustavalkoinen tyttö, jolla on ihana valkoisen jakauma. Tällä neidillä on valkoinen leuka ja pieni valkoinen kauneuspilkku nenun toisella puolella, sekä valkoinen kaulus ja tossut. Harmi, kun nassikka on niin läheistä sukua meidän kissoille. Näin pienessä kissayhteisössä pitää yrittää edes etsiä kissat vieraista linjoista, vaikka kuinka ihastunut onkin. Vierailusta otettiin kolmisensataa kuvaa, jotka näköjään sitten epäonnistuivat tumpelon kameran käyttäjän vuoksi. Urheilukuvaohjelmalla tuli tulokseksi mitä mielikuvituksellisimpia möykkyjä.

Hertta mouruaa säännöllisesti kahden viikon välein jo alkusyksystä lähtien. Pillereille en neitiä halua laittaa, joten astutusmatka on nyt suunnitteilla tammikuun loppupuolelle. Olisin mielelläni odotellut vielä pitemmälle, mutta noin ahkeraan juoksevan kohtutulehdusriski alkaa olla jo melkoinen. Painokaan ei enää nouse kollien perään haikaillessa. Pitää vain toivoa, että sulholassa käynti onnistuu ja tuottaa tulosta. Olemme sopineet, että Hertta tulee meille odotusajaksi, synnyttämään ja kasvattamaan pentunsa, kun sijoituskodissa on onnellisesti tulossa toisenlajista perheenlisäystä.

Tämän vuoden näyttelykalenteria on alustavasti silmäilty. Kaikki on nyt kiinni tuosta toivotusta pentueesta, sillä emme lähde näyttelyihin silloin, kun meillä on tuleva äippä tai pennut kotona. Jos olisikin tilat eristää näyttelyissäkävijät nuorista perheistä, olisi tilanne toinen. Kempeleelle kyllä tekee mieli lähteä, kun siitä on tullut jo jonkinlainen perinne. Saisi siinä samalla pusia ja halailla Nikkeä ja Jesseä.

Joulu alkaa olla tältä erää juhlittu

2008-12-27T00:14:00.000+02:00

Ihmiset ovat tapansa mukaan syöneet liikaa kaikkea: kinkkua, laatikoita, suklaata ja juustoja. Ei noista ole enää kuin laserhiirellä sohvalta käsin laiskasti leikittämään. Edes öiset leikit joulukuusen palloilla eivät saa heitä sinkoilemaan hereille. Oli meillekin herkkuja, mutta taitavat nämä ihmiset pitää parempaa huolta meistä lemmikeistä kuin itsestään, koska yksikään meistä ei kärsi ummetuksesta sen enempää kuin ripulistakaan.

Meillä oli joulun ajan vieras, ison emännän poika, joka majoittui emännän makuuhuoneeseen. Oli kuulema sanonut ehdoksi tulolleen sen, ettei tänä vuonna aio nukkua kissojen rallipolulla. Kävimme taajaan kysymässä vierasvuoteessa makaavalta emännältä, onko tästä nyt tulossa jatkuva tapa ja miten me kissat muka mahdutaan nyt kapealle sängylle. Onneksi kyse oli vain tilapäisjärjestelystä ja Dumlekin pääsee venyttäytymään viiden metrin pituuteensa emännän sänkyyn.

Huomiseksi tuntuvat puuhaavan alennusmyynteihin lähtöä. Meillä ei ole tilauksessa muuta, kuin kinkkusuikalerasiat ja kenties laatikollinen pakastettuja kanansiipiä - ainakin sitä toivotaan kovasti.