Hertta aloitti mourunsa kellontarkasti ja perjantaina 23.1. lähdimme ajamaan Pietarsaareen. Edellisyön ja saman päivän lumituisku antoi lisäjännitystä matkaan. Jo Kallantiellä autojonot matelivat moottoritieosuudesta huomimatta 60-70 km/h, tienpinta oli tosi liukas ja suolarapa lensi. Hertta kommentoi myös huonoja kelejä äänekkäästi Keiteleelle saakka, jolloin perjantai-illan liikennekin hiljeni ja tien kunto muuttui paremmaksi.
Pietarsaaressa meitä odotti lämmin vastaanotto. Toinen toistaan mukavampia kissakavereita tuli tutustumaan vieraaseen. Ja olin todella innoissani nähdessäni sulhasen livenä pitkästä aikaa. Herran luusto on todella vahva ja ilme hurja. Juuri niitä piirteitä, mitä toivoinkin. Hertta oli tosin tiputtanut kiimanmerkkinsä jonnekin matkan varrelle, mutta siitä huolimatta neiti kävi rohkeasti tutkimaan lemmenpesäänsä ja raksukupin sisältöä. Nuorelta kilpparitytöltä odotin kipakkaakin käytöstä, mutta neiti oli oikein sopuisa. Juventus seuraili morsiamensa liikkeitä vähän kauempaa, mutta jo seuraavana aamuna hän jo kiinnostuneena pyrki ottamaan hajuraon kiinni. Hertta tosin varoitteli liian äkillisistä haisteluyrityksistä, mutta oli kuitenkin kiinnostunut poikaystävästään. Liekö yön aikaan lähikontaktia jo kokeiltu - Monica mainitsi kuulleensa jotain lupaavaa ääntelyä.
Sain unikavereikseni Monican ihanat nuoret neidit, jotka paikkasivat Dumlen puuttumista. Neidit tarpoivat, kehräsivät ja nuolivat kotoisasti yövierasta. Ihanat luonteet näillä kaikilla kissoilla!
Hertta jäi häämatkalleen toistaiseksi. Voi tätä jännitystä ja odotusta! Tuhannet kiitokset, Monica, vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta käyttää tätä hienoa poikaa!
Jännää!
VastaaPoistaOdottavan aika on pitkä, mutta toivottavasti keväällä on tiedossa pieniä söpöläisiä <3