Sasu eli Sassiscaia from A-Riverway*CH on viimein kotona. Neiti asustaa totutteluvaiheen ajan pääosin Veeran huoneessa ja tekee sieltä käsin tutustumisretkiä muualle uuteen kotiinsa sekä uuteen laumaansa. Cata on jo hyväksynyt tulokkaan sympaattiseen tapaansa. Dumle ystävystyy hitaasti ja varovasti, Hertta puolestaan näyttää tuntevan jonkinasteista epäluuloista uteliaisuutta - huolehtiva emo kun on. Leevi taas näyttää siltä, kuin ei olisi koko tyttöä huomannutkaan.
Matka sujui hienosti. Menomatkan ainoa hankaluus oli Riikan lentokenttä, jossa ei lauantaina toimineet luottokortit ja valuutanvaihtopisteessä ei toiminut taas tietokoneohjelmat. Ja maksuksi kävivät vain latit, joita meillä ei tietenkään ollut. Sielläpä sitten napotimme reilut pari tuntia Zürichin lentoa odotellessa kuivin suin ja minä vielä tupakoimatta, koska savukointitilaa ei koko lentokentällä ole.
Kasvattajapariskunnan isäntä oli meitä vastassa Zürichin lentokentällä ja sieltä ajoimme heti heille tutustumaan perheeseen sekä kissoihin. Paikka oli kuin sveitsiläisestä matkailumainoksesta - kaunis talo pienessä kylässä vuoren rinteessä. Kadun toisella puolella oli pieni laidun, jossa lehmät näykkivät rauhallisena ruohoa kellot kaulassa kolkattaen. Kissoille oli rakennettu kadehdittavan hienot ulkoilutarhat, joissa vietimme kunnon tovin kisuja rapsutellen ja ihastellen. Sasu otti meidät iloisesti huristen vastaan ja suhtautui hyväntahtoisesti meidän innostuneeseen ihasteluun. Ilta kului liian nopeasti grillatessa ja rupatellessa. Kissoista - tottakai.
Sunnuntaina lähdimme takaisin Zürichiin, koska tahdoimme katsastaa myös kaupungin nähtävyyksiä. Voin lämpimästi suositella hotelliamme - Park Inn Zürich Airportia kissojen kanssa matkustaville. Ei minkäänlaista nipotusta tai lisäveloituksia, vaan vastaanotto oli ystävällinen ja kisukin ihasteltiin henkilökunnan toimesta. Kaupunki on todella kaunis. Olisipa ollut enemmän aikaa tutkailla vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Ehkäpä sitten seuraavalla lomalla.
Paluulento oli maanantaina puolilta päivin. Sasulle oli varattu paikka matkustamossa ja kaikki sujui odotusten mukaisesti. Kanssamatkustajilla ei ollut kenelläkään naama näkkärillä, vaikka tyttöä nousukiito pelottikin ja siksi itkeskeli. Muutoin pikkuneiti osoittautui ihannematkustajaksi, joka nukkuu matkojen ajan. Lemmikkipassita, rokotuksista ja lääkärintodistuksista ei kukaan ollut kiinnostunut, vaikka oikein odotin, että saisin esitellä hienoa punaista kissapassia jollekulle.
Poikani oli matkan ajan pentujen palvelijana ja kotonakin kaikki oli mennyt hyvin. Pennut olivat kasvaneet taas ihan silmissä ja uusia taitoja esiteltiin heti kotiintuliaisiksi: naperot olivat oppineet kiipeämään sänkyyn. Siinä koko lauma keekoili sängyn päällä hännät iloisesti pystyssä.
Nyt kahden kissan ulkomaantuontimatkan jälkeen pitää todeta, että kyllä kannattaa. Varsinkin tutustuminen ulkomaisiin kasvattajiin rikastuttaa paitsi kissatietämystä myös ystävyyssuhteita. Kunnon valmistelut ja ennakkosuunnittelu kun on tehty, menee loppu jo loman piikkiin.
Onnea uudesta hopeaneidistä! Kiva että reissu meni mukavasti, eikä ollut ongelmia! Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että kissan lisäksi parasta antia sillä omalla Norjan reissulla oli tutustuminen kasvattajiin ja monen sukulaiskissan näkeminen :-)
VastaaPoista