Nyt saisi kyllä lottokone edes tämän yhden kerran arpoa Ne Oikeat Numerot. Sen verran haikealta töihinpaluu tuntuu. Naperot ovat suloisimmillaan ja yhdessäolopäivät hupenevat pelottavalla vauhdilla.
Meno on päivä päivältä raisumpaa. Nyt pitäisi jo poikien päästä Catmaxiin ylätasoille, verhoissa kiipeillään, hurjia painimatseja käydään siellä sun täällä ja juoksennellaan muutoin vain kuin hunnilauma kovaa ja kopisten :D. Mukana pyörii jo täysin rinnoin Sasu, jonka Hertta alkupäivien sähinän ja varoittelun jälkeen lopulta hyväksyi pentujen leikkikaveriksi. Hellyttävintä on se, että kun paristot sitten on kulutettu, loppuu virta totaalisesti. Nukkuma-asennot ovat mitä rennompia. Niistä tässä näyte Otsolta.
Ensi viikolla on sitten ensimmäiset rokotukset. Viime viikon lopulla valmistauduimmekin siihen Axilur-kuurilla. Seitsemän pennun kolmipäiväinen kuuri onkin ihan aikaaviepä homma, kun ensimmäistä lääkkeenottoa seuranneet viikarit rynnistivät kukin taholleen hännänpäät vilkkuen. Kuka nyt tuohon hommaan vapaaehtoisesti lähtisi.
Helinä ja Toivo ovat vielä vailla sitä ihan omaa ihanaa kotiaan. Kyselyjä on jonkin verran tullut, mutta toistaiseksi asia on jäänyt mietintäasteelle. No, hiljaa hyvä tulee.
Kisujen rekisterikirjatkin tulivat jo. Kylläpä rekisteröintitahti on muuttunut hurjan nopeaksi edellisiin vuosiin verrattuna. Lähetin paperit 7.7. ja rekkarit kolahtivat postiluukkuun 27.7. Tämähän on superhienoa! Enää ei tarvitse rokotuksia merkkailla mihinkään väliaikaisiin virityksiin, vaan ne saa asiallisesti rekkariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti