Sasun pennut syntyivät viimein eilen 70. tiineysvuorokaudella. Huoli pentujen tilasta alkoi jo olla kova, sillä istukat alkavat rappeutua, jos odotus pitkittyy. Sasu voi itse hyvin koko ajan, ruoka ja leikkikin maittoi. Kävimme sunnuntaina eläinlääkärissä varmistamassa ultralla tilanteen ja suureksi helpotukseksi näimme kolmet vahvat sydämenlyönnit. Varmuuden vuoksi varattiin kuitenkin aika sektioon maanantaille.
Sasu ilmeisesti kuuli suunnitelmat ja päätti ryhtyä toimeen itse. Aamulla puoli kuuden aikoihin neiti alkoi selvittää minulle pirisevällä äänellään, että nyt voisi apumamma alkaa valmistautua pentujen tuloon. Ja asettautui mukavasti pentupesäänsä. Hän piti kyllä tarkasti huolen siitä, että lunastan lupaukseni olla apuna ja auttamassa koko ajan. Kahvin haku keittiöstä aiheutti paheksuvaa levottomuutta.
Yhdeksän aikoihin alkoivat sitten vahvemmat supistukset ja yhdentoista jälkeen alkoi työntövaihe, joka tuntui kestävän ja kestävän. Ensimmäinen tulokas oli tulossa perätarjonnassa jalat vatsan alla. Emo oli jo tuskainen ja niinpä lähdettiin pikaisesti eläinlääkäriin apua hakemaan. Onneksi pentu saatiin suoristettua ja hän syntyi puolen päivän aikaan normaalisti alakautta ja hyvinvoivana pitkästä ponnistuksesta huolimatta. Pennun kuivumista odotellessa kuuntelimme eläinlääkäriaseman muita tapahtumia, jotka olivat Sasusta sen verran pelottavia, että pennuntekoa ei siellä jatkettu.
Päästyämme takaisin kotiin putkahtikin kaksi naperoa helposti ihan peräkkäin. Ultran perusteella olisi voinut kuvitella koko katraan jo syntyneen, mutta emon käytöksen perusteella arvelin, että synnytys ei vielä ole ohi. Kvartetin viimeinen jäsen syntyikin sitten kolmen aikoihin ja Sasu rauhoittui nuolemaan ja tutkimaan vastasyntyneitään.
Pentujen syntymäpainot ovat 107, 136, 97 ja 105. Värit ovat ruskeaa ja hopeaa joko tiikerinä tai täplikkäänä. Sukupuolet ovat vielä varmistamatta, koska en halua häiritä tässä vaiheessa tarpeettomasti nuorta äitiä. Persoonallisuus on alkanut jo tulla esiin: kaksi hopeista pentua ovat rauhallisia tissibaarissa roikkujia, joita ei edes emon asennon vaihto häiritse, ruskeatiikeri poika touhottaa jo kaikenlaista ja vaalein hopeisista on kovaäänisin.
Sasu suhtautuu kunnon emon tavoin suojelevasti lapsukaisiinsa. Vasta tänä aamuna hän käväisi pikaisesti jaloittelemassa ja hiekkiksellä. Palveluskunta on toimittanut hänelle ateriat pesässä nautittavaksi. Juomana on maistunut emonmaidon vastike, jota tarjotaan kalsiumin ja energian vuoksi.
Helinä kävi kunnioittavan varovaisesti kurkkaamassa pentupesän laidalta kaverinsa lapsukaisia Sasun hyväksynnällä. Helinän ja Bossen pentujen laskettu aika on sitten huomenna. Jännitys siis jatkuu! Neiti on pallomainen ja liikkuminen on vaappuvaa. Synnytyksen merkkejä ei vielä ole ollut, joten saadaanpa nähdä, milloin nämä naperot sitten syntyvätkään. Toivottavasti odotus ei kuitenkaan tällä kertaa mene yhtä pitkälle kuin Sasun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti