Viime kirjoittamasta onkin tapahtunut paljon. Elämme nopeinta kehityskautta ja pennut oppivat joka päivä paljon uutta. Koordinaatio ja liikkuminen sekä sosiaalisuus kasvavat huimaa vauhtia.
Herätys ihmispalvelijoille oli Tiivitaavin kipuaminen ulos pentupesästä. Perässä tuli sitten Laalaa. Pentupesä oli käynyt liian pieneksi. Emot kävivät kummassakin pesässä hoitamassa naperoita ristiin, joten oli helppo yhdistää pesät yhteen. Voi sitä riemua, kun pallerot keksivät uudet kaverinsa ja laajentuneet liikkumismahdollisuudet. Kaksioon viritettiin lisäksi leikkikehä, joka saavutti oitis suuren suosion. Varsinkin emot ihastuivat ilmavampaan imetyspaikkaan. Nämä emot toimivat tosi ihanasti yhteistyössä. Kuvasta näkyy, miten tytöt makailevat vierekkäin, nauttivat äitiydestä ja pennuista.
Dumle on vastuuntuntoisesti auttanut Sasua ja Helinää muksujen hoidossa. Pyllyt on pidetty puhtaana ja oltu turvallisena unikaverina. On todella hellyttävänäky, kun pennut nukkuvat kasassa Dumlen kyljessä. Eno on niin hyväsydäminen, että kantoi suurimman herkkunsa, broilerinsiiven, leikkikehään pentujen ihmeteltäväksi. Siinä sitten pörisivät Dumle ja emot ja rohkaisivat lapsosia käymään saaliin kimppuun. Palveluskunta kyllä vei herkun, mutta tajusi tuoda tilalle ruokavadit. Nyt on pari päivää maiskuteltu vauvojen moussea maitovastikkeeseen sotkettuna. Aivan ihana ääni tuo pikkukuonojen maiskuttelu ruoan äärellä <3.
Painot lähtivät huimaan nousuun tukevamman ruoan myötä. Ongelmana on nyt se, että KMR:n maitovastiketta ei tästä kaupungista saa, joten nettitilausta odotellessa tehtaillaan vastaava koostumus nyt maitojauheesta, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja D-vitamiinista. Viikon verran vielä vastikevellillä mennään ja pikkuhiljaa siirrytään vahvempaan ruokaan ilman vastiketta.
Parempi ruoka, enemmän jätöstä. Ensimmäinen kakkakiekura havaittu leikkikehässä, jonka nurkkaan toimitettiin oitis pellettivati. Laalaa ja Tiivitaavi osuivat parin tunnin sisään pentutoilettiin pisulle, mitä ilmeisimmin vahingossa. Mutta tästä se alkaa, sisäsiisteysoppiminen.
Tiivitaavin ja Laalaan sukupuolet olivat menneet minulla sekaisin. En ollut kurkkinut häntien alle sitten pentujen syntymän. Onneksi tarkastin asian ennen rekisteröintipaperien lähettämistä. Nyt sitten Laalaa on poika ja Tiivitaavi tyttö. Aika nolo juttu! Harmitti hirvittävästi ilmoittaa nimenomaan poikaa tai tyttöä tiedustelleelle kodille, miten kävi. Melkoista säätöähän tämä on ollut yrittää keksiä kaikille sopiva ratkaisu, mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Pai, Laalaa, Tiivitaavi ja Kasper ovat löytäneet ne tulevat, ihan omat ihmisensä. Meillä onkin ollut Veeran kanssa tosi mukavia hetkiä esitellessämme naperoita tosi mukaville kissaihmisille. Emot ovat suhtautuneet vieraisiin luottavaisesti ja Leo, Cata ja Dumle ovat esiintyneet edukseen rotuesittelyasioissa. Joonatan ja Jesper eivät vielä ole valinneet palveluskuntaansa johtuen ihan palvelusväen rajallisesta residenssin vastaanottokyvystä :D.
Eviran lausunto kolmen päivän ikäisenä kuolleesta Hipsustakin tuli. Kuolinsyy oli yleistulehdus. Keuhkoissa bakteremia, lisäksi tulehduspesäkkeitä munuaisissa ja maksassa. Ei bakteereja, ei loisia, ei salmonellaa. Kiikutin kauhistuneena lausunnon heti eläinlääkärille. Mielessä pyöri hätä elävistä pennuista ja hirveä pelko siitä, että olin tehnyt jonkin virheen puhtauden suhteen. Eläinlääkäri rauhoitteli, että kolmipäiväinen on voinut saada tartunnan raskauden aikana napanuoran kautta tai synnytyksessä vedettyään sikiöpussinestettä keuhkoihin. Hipsun olisi ehkä pelastanut heti syntymän jälkeen aloitettu antibiootti, ehkä ei. Hygienian puutetta ei elli epäillyt, kun muut pennut selvisivät. Samoin kuin toinen pentue, joka syntyi emon toimesta huomattavasti sotkuisemmissa olosuhteissa. Oli miten oli, vieläkään en pysty katsomaan ensimmäisiä ja viimeisiä kuvia kauan odotetusta pikkuisesta. Jokaisella kasvattajalla pitäisi muuten olla sellainen eläinlääkäri tukena kuin meillä on. Hän totesi minun itkua purren syytellessä itseäni, että nyt joko pannaan pillit pussiin tai mitataan rohkeus sillä, että jatketaan riskit vielä paremmin tuntien eteenpäin. Ja mehän jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti