Viimeinkin pääsee päivittämään blogia. Nettipimento alkoi parisen viikkoa sitten, kun privaattiläppärin johto oltiin purtu poikki. Joo-o, purtu poikki. Ihmisperheenjäsenet kielsivät syyllisyytensä, joten syyttävä sormi osoitti viatonta naamaa näyttävään karvaiseen laumaan. Tutkintaa ei jatketa sekavien olosuhteiden vuoksi. Kävin hätäpäissäni ostamassa lauantaipäivänä tarvikelaturin, joka ei kuitenkaan toiminut. No, seuraavasta maanantaista lähtien läppäri on ollut huollossa. Ja nyt se on takaisin. Ihana kapine! Kuinka olenkaan sinua kaivannut! Perheessä on kyllä neljä konetta, mutta yksi on työnantajan omaisuutta, eikä sillä saa kaikenmaailman kissajuttuja päivitellä. Yhdessä on käyttärinä Vista, josta en sano enää yhtään enempää. Ja neljäs on perheen teinin käytössä. En sano siitäkään yhtään enempää.
Paljon on tapahtunut parin viikon aikaan. Pennut kasvavat silmissä. Ekat rokotukset on saatu ilman ongelmia. Kraflasta on tullut Hilima, Heklasta on tullut Heleka, Bardarbungasta on tullut Winston. Askja on vielä Askja, vaikka ehdottelin nimeksi Hultaa. Pikkunaperoista on alkanut kehittyä omat ihanat kissapersoonansa ja lauman ystävyyssuhteet ovat käyneet ihmiselle selvemmiksi. Heleka on se lempeä hahmo. Rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat häntä. Hilima on Neiti Näpsä – kaikkialla siellä missä tapahtuu. Winston tykkää kokeilla rajojaan ja Dumle-sedän selätystä kokeillaan päivittäin. Askja on päättänyt manipuloida ihmiset toimimaan mielensä mukaan hurjalla kehräämisellä.
Katla on ottanut keinoja kaihtamatta kodin karvalauman johtajuuden tassuihinsa. Jopa siinä määrin, että Cata on linnoittautunut keittiöön. Ja kun siellä ei hiekkistä ole, niin hätäpökäleet löytyvät pöydän alta. Hämmästyttävää on seurata kissalauman dynamiikkaa. Aiempi lauman ehdoton matriarkka on syrjäytetty. Ennen kuin joku ehtii taas vetää johtopäätelmät kissavanhuksen väärin kohtelusta, voin kertoa, että rouvat Cata ja Katla eivät enää tapaa meillä valvomatta. Katla on erinomainen emo, joka antaumuksella haluaa imettää kaikkia. Jopa meidän chihua. Sen vuoksi hänet puettiin väliaikaisesti houkuttelevine nisineen väliaikaisesti sukkapukuun. Ja tulokset olivat hyvät – paino nousi 1,5 kg ja kaunotar alkaa taas näyttää biafralaislapsen sijaan kissaneidiltä.
Ja kauan odotettu blondi tuli taloon. Nalle-Puhin Cat Willows, sinikilpikonnatabby/valkea tyttö, muutti tänään meille. Uskomattoman hieno pakkaus! Kasvattaja, Niemisen Kati, oli vihjannut etukäteen tyttösen herkuista ja vinkkiä hyödynnettiin heti kotiin päästyä. Kinkkumakkara hälvensi uuden kodin ja ihmisten aiheuttaman hämäännyksen. Kaunotar kehrää ja puskee ihmisiä, leikkii innolla huiskalla ja näköjään tykkää tietskalla roikkumisesta. Kissamaisia kommentteja kirjoitettiin jo useampi, kun tein tänään ylitöitä. Iso kiitos Kati tästä tytöstä!
Ja sitten viikon pultit. Tai kuukauden. Tai koko kasvattajakauden. Rotuyhdistyksen lehti kannettiin kotiin torstaina ja parin päivän työreissulta palattuani aloin sitä iltalukemiseksi selata. Ai, kiva juttu maallemuutosta, jee ensikertalaiskasvattajan tuntemuksia, mitä HELV**** - General Assemblyn päätökset. Tässä vaiheessa pitää vähän selostaa, mistä on kyse. Kasvatan siis Suomen kissaliiton (SRK myöhemmin) säännöillä. Nämä säännöt on synkronoitu Fifen, eli eurooppalaisten maakohtaisten kissayhdistysten liiton sääntöihin. Sääntöjen soveltaminen on maa/yhdistyskohtaista. General Assembly (GA myöhemmin) on Fifen maakohtaisten jäsenten kaksi kertaa vuodessa tapahtuva kokoontuminen ,jossa päätetään mm. kasvatus- ja näyttelysäännöistä. Ja toukokuussa oltiin tehty todella iso päätös tätä rotua koskien. Rekisteröitävillä norskipennuilla on oltava GSD IV-testitulokset vanhemmilta. GA oli hylännyt ehdotuksen kohdan jossa vaadittiin eläinlääkärintodistusta DNA-näytten otosta. RTK (rotutoimikunta) vaatii säänöissään DNA-testien ottamista ennen astutusta, kuten muidenkin lääkärintodistusten.
Toivottavasti luit edellisen kappaleen huolella, sillä jatkoa seuraa. Ja se on kuin huonoimmasta farssista.
Olen ollut todella aktiivinen GSD IV-tilanteen seuraaja siitä lähtien, kun yli kolme vuotta sitten sain tietää (ja ymmärsin) geenivirheen aiheuttamasta kivuliaasta pentujen kuolemasta. Järjestin tuolloin ensimmäisen joukkonäytteenoton Kuopiossa, johon osallistuikin ilahduttavasti 8 kissaa, 4 omieni lisäksi. Geenivirheen periytyminen on selkeä. Joka ei kanna, ei myöskään periytä. Joka kantaa, voi periyttää sen 50%. Sen vuoksi en ole ulkomaan tuonneissani edes vilkaissut toista kertaa kantajiin, vaan olen vaatinut vanhempien testitulokset. Ja jos en ole niitä saanut, olen testannut Suomessa. Ja toisin päin ajatellen, en ole ottanut testiä niistä kissoista, jotka vanhempien testitulosten perusteella eivät kanna geenivirhettä. Jos kaksi Euroopan parasta laboratoriota (Laboklin, Genindexe) eivät näitä osaa verinäytteistä erotella, niin tuskinpa kukaan muukaan.
Testi tehdään ainakin Suomessa normaalisti verinäytteestä. Näytteenoton yhteydessä luetaan kissan mikrosirunumero. Samoin toimitaan Euroopassa. Toinen vaihtoehto on kudossively, jossa pumpulipuikolla sivellään kissan poskea suun sisältä. Periaatteessa kudosnäytteen niin kuin verinäytteenkin voi kuka tahansa toimittaa testausta varten. Kasvattajathan ovatkin niin karskia porukkaa, että ottavat verinäytteet edta-putkiin tuosta vain.
Tähän mennessä on vaadittu GSD IV:n poistamista vaadittu vuoteen 2014 mennessä. Keinoista ei kukaan ole kertonut tarkemmin. Sen kummemmin rotuyhdistyksen kuin kissaliitonkaan sivuilla tai julkaisuissa ei ole puolella rivillä kerrottu konkretiaa. Käykääpä vaikka vilkaisemassa nettisivut! GA:n päätös oli ensimmäinen konkreettinen teko. Ja meidän rotuyhdistyksemme lähti täysin rinnoin mukaan. Ehdottipa jopa eläinlääkärin todistusta DNA-näytteenotosta pakolliseksi (SRK:n oma lomake). Senhän saa tuontikissojen esivanhemmilta tosi helposti – kaikki eläinlääkärithän Euroopassa mielellään vahvistavat allekirjoituksellaan suomenkieliseen lomakkeeseen ottaneensa verinäytteen. Mitä ne GA:ssa tietävät tai ymmärtävät. Jokainen kasvattajahan toimii vain vilppi mielessä ja ulkomaiset labrat huijaavat. Ehdotuksesta päätettiin rotuyhdistyksessä jäsenistön tyhmiä kommentteja välttääkseen hiljaisesti. Mutta ei mitään hätää, pannaan aikaraja niin tiukaksi, että lokakuun alkupuolella infotaan jäsenistöä vuodenvaihteessa tapahtuvasta pentujen rekisteröintikiellosta. Sitten kun on liian myöhä niidenkään reagoida, jotka olisivat halunneet noudattaa sääntöjä jokaista pilkkua myöten.
Tämän farssin lopputuloksena voin kertoa omakohtaisen ennusteen. Bosse on Ruotsin tuonti, jonka emo ja isän vanhemmat (Saksa&Ranska) on testattu ei-geeninkantajiksi. Minulla on testeistä tuloskopiot, joissa testattavan kissan sirunumerokin on mainittu. Poika on siis perimältään puhdas N/N , enkä ole häntä Suomessa testannut. Bossella oli morsian käymässä kolmisen viikkoa sitten ja onnellinen tiineys ei ole vielä vahvistunut. Pennut syntyisivät marras/joulukuun vaihteessa. Mutta voi kauhistus, ei ole isällä omaa testitulosta SRK:n kupongilla. Jos rekisteröintipapereitten lähetys venyisi ensi vuoden puolelle, ei rotuyhdistyksen tiedotteen mukaan näitä pentuja rekisteröitäisi. Hyvä meininki, vai mitä? Olen siitosuroksen sitoumuksen tehnyt ja näillä spekseillä antanut loppuvuodesta kissan riittämättömästi testattuna siitokseen >> sanktioita seuraa. Bossea käyttänyt kasvattaja puolestaan on ollut tietämätön, aikaa seuraamaton tollo. Otti vain puhtaat tulokset GSD IV-, Felv- ja FIV-testeistä ja HCM-ultrautti naaraan ennen astutusta, muttei vaatinut hänelle annettujen testitulosten lisäksi uroksen Suomessa testausta >> sanktioita seuraa. Tarkkailulistalla tavataan.
Anteeksi sarkasmi. Kuppi vaan vuosi yli ja pahasti. Vaadinpa nyt tässä samalla näin julkisesti HCM-ultraustuloksen pakolliseksi norskisiitosyksilöille niin, että jokaisen rekisteröitävän pentueen vanhemmalla on oltava ultraustulos 1-3-5-7-9-11 vuoden iässä. Näin mennään jo Hollannissakin ja uskoisin, että olisi tähdellisempi tutkittava kuin esim. hip dysplasia tässä rodussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti