11.12.2011

Isoja suruja, mutta myös iloakin

Menetin ensimmäisen kasvattini 1.12.2011. Bardarbunga eli Winston kuoli FIPpiin. Vain alle pari viikkoa aikaisemmin vietimme yhdessä iloista näyttelypäivää Helsingissä, joten välillä minun on vaikea tajuta, että hän on nyt sateenkaarisillalla enkä koskaan näe häntä enää. Suru on ollut niin suuri, että nytkin silmät kostuvat tätä kirjoittaessani. Olen myös niin pahoillani Winstonin omistajien puolesta. Syvin osanottoni Tarja ja Heikki!
 
Viimeisimmät viikot ovat kuluneet sohvalla löhöten. Polveen korjattiin leikkauksessa eturistiside, ulompi kierukka ja polvilumpion rustoa hiottiin. Leikkauksesta toipumiseen kuuluu ensin neljän viikon ehdoton jalkaan varaamisen kielto, joten olen koikkelehtinut kyynärsauvoilla kotona. Ulos en ole uskaltautunut kuin kerran koko aikana, koska nuo portaat ovat hirveän työläät laskeutua yhdellä jalalla alas. No,onpahan sitten ollut aikaa laittaa kotisivutkin uusiksi.

Yksi ilonpilkku olivat uskomattoman hienot uutiset URKista. Hilma-neiti menestyi todella hienosti ja tuloksina oli ex1 molemmilta päiviltä sekä VP-TOT ja TP lauantaina. Hilma oli ottanut näyttelytohinan rennosti ja esiintynyt todella reippaasti paneelissa. Olen niin ylpeä naperostani! Kiitos Nina, kun veit ja viet häntä näyttelyihin.

Tässä vaiheessa on vielä varovaisen toiveikasta odotteluakin. Sasu ja Leo viettivät kuherruspäiviä 27-30.11. Toistaiseksi ei tiineyden merkkejä vielä näy. Sasun paino on kyllä vähän noussut ja hän on kovin väsynyt, mutta siihenpä oireet sitten jäävätkin. Käymme ultrassa vuoden vaihteen tienoilla, jos selvempiä merkkejä ei ilmene sitä ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti