 |
| Isä-Leo ja Fodnesåsen-tytär 5,5 viikkoa |
Viime viikko on ollut huimaa kehityksen aikaa koko
pentueelle. Pentueaitaus purettiin pois, kun Glittertind kiipesi reippaasti sen
yli. Voi sitä vapauden riemua! Pennusto menee hännät sojottaen ympäri
makuuhuonetta, hippasta leikitään, sisaruksia vaanitaan ja uhitellaan
kylkimyyryä hypellen. Sänkyynkin kiivetään ilman vaikeuksia.
Olin jo huolissani, kun hiekkishommat eivät
pentueaitauksessa lähteneet sujumaan lainkaan. Mutta näillä kavereilla oli
asiasta ihan selvä mielipide: me mihinkään pentuhiekkikseen ryhdytä. Nyt he
kaikki kömpivät Sasun veskiin ylpeästi menostaan ilmoittaen. Yhtään lirua ei
enää ole löytynyt asiattomista paikoista. Fiksut naperot!
Kiinteää ruokaa maiskutellaan. Raksut eivät ole kenenkään
suosiossa, mutta märkäruoka ja emonmaidonvastike kupista maistuu.
Nyt uskallan jo alkaa ottaa varauksia vastaan, kun nämä kriittiset
vaiheet on onnellisesti ohitettu.
