Viikarit jo melkein 8 viikkoa

Fodnesåsen ja Kjeldeknatten

Mennyt viikko on kulunut taas yhä vilkastuvissa touhuissa. Nyt pennusto nauttii miltei rajoittamattomasta liikkumavapaudesta. Vain Veeran huone on kissatonta aluetta.  Makuuhuone kyllä toimii edelleen rauhoittumispaikkana, jonne tullaan porukalla päiväunille. Öisin heilutaan jo isojen kissojen kanssa. Miten voi näin pienistä tassuista lähteäkin näin kova töminä!

Sosiaalistumisen kauden huomaa selvästi alkaneen. Naperot tulevat oma-aloitteisesti hakemaan huomiota  ihmisiltä. Aamuisin ei sängystä tohtisi millään nousta pois, kun pienet touhukkaat pennut tulevat silitettäväksi.  

Ruoka maittaa. Storronden on näköjään perinut isänsä tavan seistä toinen jalka vesikupissa juodessaan. Snöhetta ylitti tänään kilon painorajapyykin ja muut tulevat hienosti perässä.

Kynsien leikkausta on harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Joku hämmentyy touhusta niin, että jähmettyy paikalleen. Toinen taas on sitä mieltä, että minun polkuanturoita sinä et ainakaan puristele.  Ekan pesunkin aika alkaisi olla käsillä, kun ainakin Glittertindin rinta on kastikkeessa. Hän nukahti ruokalautasen ääreen :D.

Rei’itetyt palvelijat

Touhua ja tohinaa riittää. Pennut ovat vallanneet makuuhuoneen täysin. Sänkyyn ja työpöydälle kiivetään tottunein ottein. Ja ensimmäiset kännykän laturijohdon nakerteluyrityksetkin on havaittu. Palvelijoiden ilmaantuminen paikalle aiheuttaa ihan vastustamattoman halun kiivetä pitkin lahjetta moikkaamaan. Jalat ovatkin pieniä haavoja täynnä. 

Keitetty broilerijauheliha ja märkäruokapussit maistuvat. Raksujakin ratustellaan. Vesikuppi on useimmiten kumossa reippaan hippaleikin jäljiltä. Vauvamössöt on hylätty täysin halveksivan kaapimisen säestyksellä.

Välillä naperosto pääsee valvonnan alla hulluttelemaan muuallekin asuntoon. Ja mikä riemu se onkaan, kun on kunnolla tilaa spurttailla ja kiipeillä. Vanhempi kissaväki pakenee villiä menoa kiipeilypuiden ylätasoille, Sasu yrittää pitää jälkeläislaumansa kontrollissa ja Leo ihastelee touhua yleensä läheltä.

Asiat ovat siis meillä kissamaisen mallikkaasti!

Huimia kehitysharppauksia

Isä-Leo ja Fodnesåsen-tytär 5,5 viikkoa

Viime viikko on ollut huimaa kehityksen aikaa koko pentueelle. Pentueaitaus purettiin pois, kun Glittertind kiipesi reippaasti sen yli. Voi sitä vapauden riemua! Pennusto menee hännät sojottaen ympäri makuuhuonetta, hippasta leikitään, sisaruksia vaanitaan ja uhitellaan kylkimyyryä hypellen. Sänkyynkin kiivetään ilman vaikeuksia.

Olin jo huolissani, kun hiekkishommat eivät pentueaitauksessa lähteneet sujumaan lainkaan. Mutta näillä kavereilla oli asiasta ihan selvä mielipide: me mihinkään pentuhiekkikseen ryhdytä. Nyt he kaikki kömpivät Sasun veskiin ylpeästi menostaan ilmoittaen. Yhtään lirua ei enää ole löytynyt asiattomista paikoista. Fiksut naperot!

Kiinteää ruokaa maiskutellaan. Raksut eivät ole kenenkään suosiossa, mutta märkäruoka ja emonmaidonvastike kupista maistuu.

Nyt uskallan jo alkaa ottaa varauksia vastaan, kun nämä kriittiset vaiheet on onnellisesti ohitettu.