Kissanristiäiset

Eihän siinä kauaa mennyt, kun pennuille jo muotoutuivat kutsumanimet. Tuntui oudolta kuiskutella tyttökolmoselle ja verrata poikakkosta ja -nelosta. Rekisteröintinimet on jo mietittynä ja viralliset nimet annetaan myöhemmin, kun kunkin pennun ominaisuuksiin hyvin täsmäävä ehdokas osuu kohdalle.

Pentujen syntymäpäivän kunniaksi tuli ensimmäiselle tulokkaalle (creme+?/valkea)luontevasti nimeksi Toivo. Suurin pennuista (punatäplikäs?/valkea) sai nallemaisen olemuksensa vuoksi nimen Otso. Punatabby(?) poika on Sulo. Ja puna(kuvio?)/valkea kovaääninen poika on Armas, koska Hertta on eerityisen kiintynyt kuljettelemaan tätä pentua. Musta/valkea tyttö oli syntyessään niin siro, että hänen nimekseen tuli Helinä. Väriltään ja kuvioltaan arvoituksellinen kaunotar on Hilppa ja tomera ruskea(tabby?) tyttö on ilmiselvä Heta.

Painot alkavat nousta mukavasti ja Hertta hoitaa pentujaan tarmokkaalla antaumuksella. Pesästä ei nousta kuin hiekkikselle ja ruoat tarjoillaan emolle pentupesään, jotta hän malttaisi ruokailla kunnolla. Viime yö oli lievästi sanottuna aktiivinen, kun Hertta päätti vaihtaa pentupesän paikkaa. Ensin kokeiltiin vaatekomeroa, sitten sängyn alustaa ja lopulta kirjoituspöydän laatikkoa. Kanniskelin pentuja takaisin lämpimään pesään, kunnes pääsimme Hertan kanssa yksimielisyyteen siitä, että sopiva paikka on kori senkin alla.

Nisistä on kova taistelu. Sukupuolten taistoa käyvät varsinkin voimakkaat Otso ja Heta. Armas vaeltelee innokkaasti ympäri pentupesää. Sulo viihtyy Helinän ja Hilpan keskellä ja Toivon lempipaikka on emon kaulakuopassa. Väri- ja kuvioarveluihin saadaan onneksi apuvoimia ensi viikolla, kun Annikki tulee käymään.