Pitkästä aikaa villikkojen kuulumisia. D-pentue täytti jo maanantaina ja E-pentue torstaina 12 viikkoa. Kaikki voivat hyvin ja kehittyvät uskomattoman nopeaan tahtiin. Mozart muuttikin jo ihanaan uuteen kotiinsa, kun uudet rokotussäännöt sen sallivat. Ja uusi koti on mitä parhain. Leikkikaverina on siellä Ringo meidän C-pentueesta, sekä Anni, Peppi ja Mirri. Iso kiitos Marjut luottamuksesta, ystävyydestä ja hyvästä kodista meidän älykölle .

Ylihuomenna on sitten lapsukaisilla tehosterokotukset ja sirujen laitto. Toinenkin ulostetesti oli puhdas, joten madotusta ei ole tehty. Kuulin kautta rantain paheksuntaa madottamisen väliin jättämisestä. Joku oli ollut sitä mieltä, että yritän rahastaa lääkekuluissa. Tämä henkilö voi ihan rauhassa tyytyä siihen, että labratestit maksavat noin kaksinkertaisesti verrattuna Axilur-kuureihin. Jos jonkun tekee onnelliseksi oma ilmoitus siitä, että pennut on madotettu kertaa x, niin suotakoon se hänelle. Todisteitahan lääkkeen annosta ei ole, vai kuinka? Meidän tapauksessa madottomuudesta on kuitenkin mustaa valkoisella.
Pikkukaverit ovat profiloituneet. Tigru on ottanut Veeran ihan omaksi ihmisekseen. Tuollainen side on valtavan hieno! Kissapoika odottaa aamuisin ihmisystävää ja heittäytyy ihan hulvattomaksi, kun se oma purkinavaaja tulee luokse. Jesper on kaikkien kaveri. Hyväntuulinen jessikka, joka ottaa tassulla kiinni ne ohimenijät, jotka eivät rapsuta. Kasper on äitinsä poika. Tulee kutsusta luokse, mutta hellittelyt otetaan vastahakoisesti vastaan. Omasta halustaan kyllä käydään tarpomassa ihmisemoa mielellään. Mozart on älykkö. Huiskaleikeissä hän tajuaa oitis ottaa kiinni varresta ja viedä koko vempeleen omaksi saaliikseen. Helmi on niiiin feminiinen kaunotar. Rauhallinen tyttö. Ja Pai, meidän kaunis, urhea tyttö. Hän on arka, mutta ajoittain, kun saamme kontaktin, hän kehrää villisti.

Pain tilanteesta en paljon ole kertonutkaan. Nelipäiväisenä hänen toinen silmänsä pulpahti auki verenpunaisena. Kävimme heti eläinlääkärissä ja Paille annettiin suonensisäisen antibiootti ja tukihoidoksi silmätipat. Tämä tapahtui perjantaina, kun Helinä oli juuri synnyttänyt ja jouduimme viemään pikkutytön lopetettavaksi kitalakihalkion takia. Ja edellisenä päivänä oli Sasun pieni vastasyntynyt kuihtunut pois. Maanantaina todettiin, että sarveiskalvo oli irronnut. Olin vienyt pennun eläinlääkärille lopetettavaksi, koska koko ohimo oli turvoksissa. Tämä meidän ihana, pitkän kokemuksen omaava eläinlääkärimme, joka toimii eläinsuojelussa, sanoi, että on tavannut samanlaisen tapauksen koiranpennuissa. Vaihtoehtona on silmän poisto tai lopettaminen. Minulle elämä on tärkeintä! Pain leikkaus oli raskas. Koko silmäkuoppa oli täynnä mätää. Viikkoisen kissanpennun rauhoitus on riskipeliä. Ja tulehdusvaara suuri. Syötimme ja lääkitsimme Veeran kanssa Paita parin tunnin välein, kunnes neljäntenä päivänä silmän poiston jälkeen hän kapusi itse emon tisseille ja alkoi imeä. Meidän ihana urhea ja sitkeä Pai selvisi henkiin! Joku voisi kysyä, mitä järkeä on jättää tällainen pentu henkiin. Minusta on. Pai hätkähtää ääniä ja on arempi kuin kaverinsa. Mutta rauhoituttuaan hän tulee kehräämään ja puskemaan ihmistään kovemmin kuin kukaan muu. Ja luonnettakin häneltä löytyy – meidän joskus liian villiksi käyvä Leo saa turpiin ihan oikeasti. Pain silmäongelma ei ole perinnöllinen sairaus, vaan kehitysaikainen häiriö. Ja arvatenkin jokainen haluaa nähdä, miltä yksisilmäinen kissa näyttää. Tässäpä teille:

Mainittakoon vielä, että Paille oli moni ystävä valmis tarjoamaan kodin. Kiitos, Minski, asiantuntevasta ja rakastavasta kodista meidän urhealle, kauniille ja sitkeälle Pai-tyttöselle.

Surua ja huolta on riittänyt toisaallakin. Cata alkoi oksentaa rajusti. Alkuun epäiltiin vierasesineen aiheuttamaa tukosta. Ultrassa ei kuitenkaan tukosta havaittu, mutta peräsuoli huuhdeltiin. Tuloksena kissanruohoa, karvaa ja jotain kuitua. Kuumetta 40 astetta. Antibiootit suonensisäisesti ja pilleriresepti mukaan. Annoin kotona lääkärin ohjeiden mukaan viikonlopun aikana 4 * parafiiniöljyn. Kaikki oksennettiin. Sunnuntaina Cata ultrattiin uudelleen. Ei vieläkään tukosta. Maksa-arvot normaalit. PVK OK. Cata avattiin siltä varalta, että ultrassa ei näy kaikki. Ei tukoksia, vaan vain pelkkä pieni kiinnike vatsalaukussa. Se poistettiin. Tämän jälkeen on käyty päivittäin eläinlääkärillä hakemassa kipu- ja antibioottipiikki. Suun kautta annettuna kun eivät tehoa oksentelun vuoksi. Kaikesta lääkitsemisestä ja ruiskuruokinnasta huolimatta ei Catan vointi parane. Jotkut päivät menee paremmin, jotkut vain zombiena makaillen.

Eikä suru tähänkään lopu. Toto, eli S*Redtails Atomic jouduttiin lähettämään sateenkaarisillalle aggressiivisen maksasyövän takia 7 vuoden iässä. Iso sininen jättiystävä ehti asua kanssamme vain alle vuoden, mutta ikävä on kova!
Jos joku kehtaa vielä tämän jälkeen tulla väittämään, että norski on perusterve rotu, niin tirvasen nokkaan!!!